Jekku-jänö on innostanut tällä viikolla Mesikämmeniä liikkumaan monin eri tavoin niin sisällä, pihalla kuin metsässäkin🐰

Sisällä olemme rakentaneet yhdessä radan, joka kiersi ryhmätilojemme läpi. Möngittiin pöytätunnelien ali, pöydän päältäkin sai mennä! Hypittiin, pompittiin, tasapainoiltiin niin mahdottomasti.

Jekku-jänön taitokortit ovat kannustaneet meitä harjoittamaan perusliikuntataitojamme monipuolisesti: olemme kokeilleet esimerkiksi hyppyjä eri suuntiin, tasapainoilua ja pallon käsittelyä.

Metsässä leikittiin erilaisia sykettä nostattavia, jänisaiheisia leikkejä:
Jänisäiti oli kadottanut niin kesä- kuin talviväritteisiä poikasiaan jäniksenpoikasiaan metsään. Lapset onneksi auttoivat löytämään ne, kaikki kolmekymmentä pikkujänöä ja kuljettaen ne oikeisiin pesiinsä.
Lapset innostuivat jäniksinä leikkimään myös puuhippaa sekä keräsivät joukkuekisailuna ruokaa omiin pesiinsä.

Kani Ketteräkoipikin vieraili pihallamme. Kanin käynnistä kuvia Yhteiset tapahtumat -osiossa.

Jekku-viikko huipentui kosteaan Jekku-diskoon sekä Jekku-hippaan ulkosalla.
Juhlien jälkeen lähdimme etsimään Jekun koko pitkän viikon kadoksissa ollutta häntää! Metsästä emme olleet sitä vielä etsineet, joten suuntasimme sinne. Silmät tarkkoina kuin Jekku-jänön porkkanat 🥕 kuljimme pitkin metsää hännänmetsästäjinä. Lopulta lapset huomasivatkin kivenkolossa jotain kummaa: rasian, jonka sisältä kaikeksi yllätykseksi paljastui Jekun ystävä Juulia-jänö, porkkana ja paperirulla. Rullan sisältä paljastui Jekku-jänön kirjoittama kirje, joka oli osoitettu Mesikämmenille. Kirjeessään Jekku-jänö kiitti Mesilämmeniä upeasti liikutusta viikosta hänen johdollaan. Kirjeen lopuksi hän paljasti, että Juulia-jänö oli löytänyt hänen häntänsä ja ottanut sen talteen. Juulian taskusta se superpehmeä kaikeksi onneksi löytyikin.

Kiitos Jekku-jänö hienosta, vauhdikkaasta , liikunnan ilon siivittämästä viikosta 🐰