Kylläpä viikot menevät nopeasti! Eikä ihme, sillä viikkoon mahtuu hurjan paljon kaikenlaista tekemistä tavallisine arjen puuhineen ja leikkeineen. Lasten kanssa aika hujahtaa kuin siivillä eikä tylsiä hetkiä voi olla. Uudet kaverit näyttävät nyt sopeutuneen uuteen päiväkotiarkeen kivasti ja meistä on tullut jo aika läheisiä keskenämme <3 Ujoimmatkin ovat jo vähän avautuneet ja aloitusvaiheen itkuisuutta ja ikävää on yhä vähemmän. On aina kovin ilahduttavaa ja sydäntä lämmittävää huomata lasten hyvä olo ja viihtyminen, ja ne pienetkin askeleet eteenpäin <3 

Näin rentoa ja läheistä meininkiä meillä on! <3


Kaveriin tutustumista ja koskemista nätisti<3


Olemme tutustuneet rytmirinkulaan - vanhoille lapsille tämä on toki jo tuttu asia. Rytmirinkulalla olemme antaneet päiväpiirissä tahtia lauluille: sadelaulu, laivalaulu ja kömpelö kampela. 



Suujumppa on hauskaa ilmeilyä! Pienellekin tulee vähitellen tutuksi, miten se suu, kieli, huulet ja posket liikkuvat. Tämä tukee puheen kehitystä ja suun motoriikkaa. 


Kuvia ja muuta havainnollistavaa materiaalia käytetään toiminnassa paljon, erityisesti lauluissa ja päiväpiirissä oppimisen tukena. Tällä viikolla olemme ihmetelleet säätä, tutustuneet kehonosiin ja leikkineet kuvapussileikkiä meriaiheisilla kuvilla tämän hetken meriteema huomioiden. Olemme laulaneet laulua kehon osista: missähän ne kädet on....missähän ne korvat on....Kuvapussiin on kurkattu lorutellen ja käsillä rytmitellen: kuka saa, kuka saa, kuvapussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis! Jenni saa, Jenni saa, kuvapussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis!. 


Nyt kaikilla on oma kuva, minkä saa viedä päiväkotiin päiväpiirissä! Saatetaan laulaa: kukahan se täällä tänään on, kukahan se täällä on? Tai: onko Jenni täällä? On Jenni täällä!. Nimiä usein taputellaan yhdessä. 


Merimiesnalle on ollut nyt kalassa verkkoja vetäen. On loruteltu vedetään nuottaa-lorua. Saaliiksi on saanut mm. kampelan ja hauen....ja lokkeja, sammakoita ja norppia! Eli meidän pienryhmien maskotit, pussista nostettiin kunkin lapsen kuva! 



Itämeripäivä oli torstaina 26. päivä. Aloitimme päivän viettämistä jo edellisellä viikolla rantaretken ja askartelujen parissa, sekä meriteemaa muutenkin käsittelemällä. Meriteema kulkee meidän toiminnassa kyllä aina vaihtelevasti mukana, merimiesnallen tarinoissa. Itämeripäivän kunniaksi askartelimme itämeritaulut, hyödynsimme vähän vanhoja pohjia. Näin hienot niistä tuli!





Siellä seikkailevat pienryhmien askartelemat "pulahtajat" eli lokit, sammakot ja norpat. Kaloja on väritelty. Rannalta kerättyjä aarteita on liimailtu rannalle. Liitimme teoksiin ranteretkeltä otettuja kuvia. 









Tässä askarrellaan rantaa keräämillämme "aarteilla" - hiekkaakin kerättiin rannalta. 



Kaloja on väritelty meidän itämeritauluihin ja esille ryhmään. 


Itämeripäivää vietettiin koko päiväkodin voimin pihalla. Lauloimme meriaiheisia lauluja - lapsilla ja aikuisilla näytti olevan hurjan hauskaa! Ryhmät olivat askarrelleet meriteemoin ja kovin hienoja teoksia olikin ympäri päiväkotia!



Leikitty on taas ahkerasti! :)


Majoja on tehty pöytien alle.



Ryhmän isoimmat saavat tutustua veitsen käyttöön voitelun ja pilkkomisen merkeissä, taitoa ei missään nimessä vaadita vaan lapsi saa mahdollisisuuden tutustua uuden taidon opetteluun. Nopeasti pienet oppivat ja innokkaana haluavat opetella, välillä pienemmätkin innostuvat ja pyytävät veistä itselleen - ja tietysti saavat sen :) Paras tapa oppia on reagoida lapsen aloitteisiin ja oman motivaation heräämiseen ja herkkyysvaiheisiin. 



Välillä tutustutaan laitteiden käyttöön, mutta pienten kanssa vielä aika vähän. Tässä tehdään palapeliä! 



Kasvattajalla roikkuvat kuvat kiinnostavat lapsia. Niitä saa tutkia, ja yhdessä nimetään kuvia.


Ryhmän vanhimmilla eli norpilla on kerran viikossa halinalle-kerho. Siellä leikitään mm. kielen kehitystä tukevia leikkejä, pelataan pelejä, opetellaan värejä ja milloin mitäkin. Harjoitellaan työskentelytaitoja pienryhmässä ennen siirtymistä yli 3-vuotiaiden ryhmään. Tämä on ollut lapsille aina tosi mieluinen ja tärkeä, lopuksi saa leiman käteen. Sitä halutaan esitellä muille:) Tutut leikit toistuvat alussa ja lopussa.



Perjantaina retkeilimme metsään! Tai tällä kertaa emme ihan tuttuun metsään saakka ehtineet, se on puistolan kentän laidalla. Pururataa pitkin menimme ja jäimme leikkimään aukealle alueelle. Keräsimme pihlajapuun lehtiä askarteluja varten. Opettelimme tärkeitä retkisääntöjä ja turvallisuusasioita. Koemme metsäretket ja luonnon hyvin tärkeäksi teemaksi ryhmässä. Luontosuhteen vahvistaminen pienestä saakka vaikuttaa merkittävällä tavalla oppimiseen ja vahvistaa hyvinvointia monella tavalla. 






Voi meitä höpsöjä :) Hauskaa ja riemukasta on ollut, ja välillä vähän riehakastakin. Joskus täytyy myös muistuttaa hyvistä kaveritaidoista ja ohjeiden kuuntelemisesta ja noudattamisesta. Niitä opetellaan päivittäin arjessa. Vaikka kasvatus on empaattista ja vuorovaikutus lämmintä, ei jämäkkä rajojen asettaminen vie pois näitä asioita. Joskus aikuinen saattaa sanoa lapsille: "nyt taidan joutua sanomaan jo vähän ukkosen äänellä kun ei totella", ja joskus asioista täytyy sanoa hieman napakammin. Johdonmukainen rajojen asettaminen on tärkeää. Höpsöttelyn ja läheisyyden rinnalla. Rajojen asettaminen ei saa olla lapsille pelottavaa vaan auktoriteettia herättävää. Sellaista, mistä lapsi aidosti oppii. Tietyn reaktion pelkääminen ja välttäminen ei ole oppimista ja oivaltamista. Pelolla ei kasvateta lapsia. 

Tässä pari kuvaa iloisen veikeästä ja vauhdikkaastakin meiningistä :) :D 



Oikein hyvää viikonloppua ja nähdään taas ensi viikolla! <3