Sosiaalinen tarina on kasvatuspuheen visualisointia. Se on käyttökelpoinen väline ohjaajalle sekä hyvä oman ajattelun ja muistin selkiyttäjä sille, joka opettelee tunnetaitoja ja oman toiminnan ohjausta. Sen teho perustuu visuaalisuuteen, toistoon, yksilöllisyyteen ja kannustavuuteen.

Sosiaalinen tarina tehdään yksilöllisesti, yksittäisiin tilanteisiin. Se on myönteinen, palkitseva, ohjaava, visuaalinen, kuvallinen ja hauska. Sosiaalisen tarinan tavoitteena on kannustaa oppimaan ja hahmottamaan sosiaalisia tilanteita, toimintamalleja, tukea itsetuntoa, etsiä sopivia käyttäytymismalleja ja iskostaa niitä mieleen. Se voi auttaa ymmärtämään omia ja toisen henkilön tunteita ja reaktioita. Tarina voi kertoa esimerkiksi siitä, miltä toisesta tuntuu jos häntä kiusataan. Samoin tarina voi antaa mallin, miten voi saada alkamaan yhteisen välituntipelin. Tarina voi ohjata toivottuun käyttäytymiseen, esimerkiksi miten aamutoimet saa hoidettua niin että ehtii kouluun ajoissa. Tai ”jos suututtaa, hengitän syvään ja saan mieleni rauhoittumaan. Sitten pystyn sanomaan rauhallisesti oman mielipiteeni.”

Sosiaalista tarinaa käytetään kasvatuksellisiin tilanteisiin erikseen sovitulla tavalla. Joissakin tapauksissa se kuuluu tiettyyn päivän hetkeen, esimerkiksi ruokailun alkuun. Joissakin tapauksissa se otetaan esiin, kun kyseistä käyttäytymistä ilmaantuu. Sosiaalista tarinaa ei käytetä rangaistuksena, vaan se luetaan aina asiallisen lämminsävyisen ohjaamisen hengessä: ”Tällä tavoin käyttäytymällä asiat sujuvat hyvin. Tätähän sinä haluat. Näin tulee kaikille hyvä mieli.” 

Sosiaalisen tarinan rakenne

• Otsikko (myönteisesti)

• Tilannekuvaus

• Seuraukset

• Toiminnan uusi malli

• Toivotun toiminnan seuraukset, palkkio  
  
  
  Lähde: Opetushallitus: Tunnetaitoja oppii harjoittelemalla