Kuuntele tästä:

Kalajanvuorella Huupeli mietti, kuinka oli nähnyt Konneveden lasten elämäntyylin muuttuvan vuosien varrella: leikkien ja touhujen siirtyessä maatilojen pihoilta päiväkoteihin ja (perhe)päivähoitopaikkoihin. Suurin osa koululaisistakin oli alkanut vaeltaa kyläkoulujen sijasta yhteen isoon kouluun.

Mutta yksi asia ei ollut muuttunut. Pienten lasten päiviä täytti yhä edelleen eniten leikki! Vesileikit, autoleikit, mielikuvitusleikit, nukkeleikit, sisäleikit, ulkoleikit ja mikä parasta: leikkikaverit keiden kanssa leikkiä päivät pitkät!

Huupelin miettiessä kaikkia leikkejä, joita se oli nähnyt ja oppinut, sen korviinsa kantautui yhtäkkiä jostain kauempaa laulua.

Utelias pikkupilvi kun Huupeli oli, se lähti iloisesti leijuen kohti laulun säveliä ja saapui lopulta Konneveden uuden päiväkodin pihan yläpuolelle. Uusi päiväkoti oli vielä isompi kuin entinen! Kaikki Konneveden pikkulapsi-ihmiset ja aikuisihmiset olivat kerääntyneet ulos laulamaan yhdessä. Pikkupilvi nauroi onnesta, koska tämä oli täydellinen loppu pilven seikkailulle maankamaralla.

- Nyt voin opettaa vielä laulunkin pilvikavereilleni! Jipii!,

innostui Huupeli ja viimein lähti kohti korkeuksia
ja liittyi muiden pilvien seuraan

– laulaen juuri kuulemaansa laulua.