Yleensä 3D-skanneri tallentaa joukon tutkitun pinnan koordinaattipisteitä, muodostaen näin pistepilven. Pisteistä tehdyn analyysin pohjalta voidaan tuottaa alkuperäisen pinnan kuvio. 3D-skannerit jakautuvat kahteen pääluokkaan:

• 3D-kosketusskannereilla (contact 3D scanners) kosketetaan kohteen pintaa mitattaessa.
• 3D-ei-kosketusskannereilla (non-contact 3D scanners) ei fyysisesti kosketeta pintaa. Ne jakautuvat aktiivisiin ja passiivisiin:
  • Aktiiviset lähettävät säteilyä (kuten ultraääntä, valo- tai röntgensäteitä) ja havaitsevat sen takaisin heijastumista. Tämän kaltaisista laserskannerit ovat yleisiä teollisuudessa.
  • Passiiviset skannerit vain havaitsevat muiden lähteiden säteilyn, kuten auringonvalon tai infrapunavalon heijastumista. Ne ovat usein edullisempia kuin aktiiviset skannerit.