PUHE ITSENÄISYYS- JA YLIOPPILASJUHLASSA 5.12.2023
Kauhavan lukio
Rehtori Toni Uusimäki

 

HYVÄT OPETTAJAT JA LUKIOLAISET

ARVOISAT JUHLAVIERAAT

Huomenna valmistaudumme viettämään Suomen itsenäisyyspäivää 106. kerran. Siniristiliput vedetään salkoon raikkaassa pakkassäässä, ihmiset kokoontuvat juhlimaan isänmaatamme sadoissa ja taas sadoissa juhlissa ympäri maan, kynttilät syttyvät tuikkimaan valoaan koteihin. Juhlista suurin vietetään Presidentinlinnassa Helsingissä, jossa tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio osoittavat vieraanvaraisuuttaan viimeistä kertaa tasavaltamme johdossa.

Me pääsemme tänään juhlimaan Kauhavan lukiossa neljää syksyn kokelasta, jotka ovat saavuttaneet valkolakkinsa syksyn ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella. Juhlaamme pääsee osallistumaan heistä kolme, koska yksi yo-tutkinnon läpäisseistä ei valitettavasti saanut armeijasta lomaa voidakseen osallistua oman koulutaipaleensa ainutlaatuiseen ja  -kertaiseen hetkeen.

Tänään poikkeuksellista on myös se, ettei meillä ole tänä itsenäisyyspäivänä juhlassamme sotaveteraanien tai heidän tukihenkilöidensä edustusta. Aika on tehnyt tehtävänsä. Kanta-Kauhavan ainoa sotaveteraani, joka pian täyttää kunnioitettavat 102 vuotta, arvioi koronaviruksen riskin niin suureksi, ettei hän tällä kertaa halunnut kunnioittaa läsnäolollaan juhlaamme. Sama päti kahteen elossa olevaan kauhavalaiseen lottaan. Tästä huolimatta maamme puolesta talvi-, jatko- ja Lapin sodissa taistelleiden miesten ja kotirintamanaisten uhraukset eivät unohdu. Kauhavan lukio siirtää jatkossakin Vapauden viestin lukion vanhimmalta ikäluokalta seuraavalle. Paikallisten veteraanijärjestöjen toimintaa on ajettu alas kuluvan vuoden aikana, mutta sotaveteraanien tuki- ja perinnetyötä jatkaa lokakuussa perustettu alueellinen perinnetoimikunta. Kauhavan lukion on tarkoitus rakentaa hyvät suhteet myös kyseiseen toimikuntaan.

Viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlassa pohdin kansakuntamme monia haasteita ja rinnastin Venäjän Ukrainassa käyvän hyökkäyssodan omaan talvisotaamme. 105 päivää kestäneestä talvisodasta tuli Suomen toinen itsenäisyystaistelu. Hieman samankaltainen näyttää olevan tilanne Ukrainassa, jossa on alkanut jo toinen sotatalvi. Vaikka Ukrainan sota on viime aikoina peittynyt mediassa Gazassa käytyjen Israelin ja Hamas-terroristijärjestön taisteluiden alle, emme voi unohtaa ukrainalaisten asiaa. Euroopan ja ylipäänsä Lännen tuki Ukrainalle on elintärkeä Euroopan vakauden takia. Oman entisen imperiuminsa palauttamiseen pyrkivä Putinin Venäjä on pysäytettävä. Lännellä ei todellakaan ole varaa samankaltaiseen virheeseen kuin Hitlerin laajentumispyrkimysten kanssa ennen toisen maailmansodan puhkeamista.

Suomi on läksynsä oppinut ja sotahistoriansa lukenut. Tässä epävarmuuden ajassa, joka useimpia suomalaisia huolettaa, emme ole enää yksin kuten talvisodan aattona. Suomi pääsi huhtikuun alussa maailman vahvimman sotilasliiton, Naton, jäseneksi. Tätä edelsi todella merkittävä kansalaismielipiteen muutos, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai suomalaiset kääntymään 80-prosenttisesti Pohjois-Atlantin puolustusliittoon hakeutumisen kannalle. Naton perussopimuksen 5. artiklan turvatakuut suojaavat jäsenmaata vihamielisen valtion hyökkäykseltä. Lisäksi Suomen eduskunta päättää piakkoin kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen solmimisesta Yhdysvaltain kanssa. Tämä ns. DCA-sopimus mahdollistaa sotilaallisen yhteistyön maiden välillä jokseenkin kaikissa tilanteissa. Kauhavalaisena pohdin sitä, näemmekö tulevaisuudessa Kauhavan lentokentän alueella amerikkalaisten varastoja tai kalustonhuoltoa. Asialla olisi sekä hyvät että huonot puolensa.

Kansainvälisen politiikan jännitteet hiipivät väkisin puheeseeni nykyisenä murrosaikana. Pienenä sitkeänä kansana suomalaisilla on kuitenkin paljon vahvuuksiakin. Kovien aikojen ei pitäisi jakaa, vaan yhdistää kansaa. Parhaiten tämä on viime aikoina näkynyt hyvin yksituumaisessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Hyvät kuulijat,

Parempia aikoja lienee luvassa myös taloudessa, kun palkankorotukset, inflaation hidastuminen ja siihen kytköksissä oleva korkojen lasku alkavat vähitellen tuntua työntekijöiden palkkapussissa. Vaikka rakentaminen on juuri nyt jäissä ja minitaantuma ehkä edessä talven aikana, yritykset pitävät tällä hetkellä tiukasti kiinni työntekijöistään. Irtisanomisten sijaan käytetään lomautuksia, jotta kaikki tarvittavat käsiparit ovat taas käytettävissä, kun nousukausi alkaa ja markkina vetää. Lukiolaisillemme korostan tutkinnon suorittamisen merkitystä. Kun te aikananne ylioppilastutkinnon ja jatko-opintojen suorittamisen jälkeen olette työmarkkinoiden käytettävissä, hihoissanne roikkuu useita rekrytoijia. Työvoimapulasta tulee monella alalla ankara.

Kaiken arjen puurtamisen keskellä muistutan siitä, että meillä jokaisella on oikeus iloon, pieniin ilon ja onnen hetkiin. Ne eivät ole keneltäkään pois. Vaalimalla omaa hyvinvointia ja iloa tuottavia asioita, voit olla hyvä ystävä tai kaveri jollekin muulle. Yllättävä ja iloinen asia voi joskus laittaa elämässä liikkeelle varsinaisen luovuuden puuskan. Sain elämäni parhaimman tehtävänannon ollessani pätevöitymässä historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi opetusharjoittelussa Turun normaalikoulussa eli Norssissa. Meille historian opetusharjoittelijoille lankesi tehtävä suunnitella Norssin sen vuoden itsenäisyysjuhla. Tehän jo hyvin tiedätte, että itsenäisyyspäivää juhlitaan Suomessa varsin hartaasti, arvokkaasti ja perinteitä kunnioittaen.

Ohjaavan opettajamme tehtävänanto oli lyhyt ja samalla monenlaiset asiat mahdollistava: ”Itsenäisyys on iloinen asia. Ja muistakaa käyttää juhlassa Norssin uutta cheerleader-ryhmää!”

Tuumasta toimeen. Lievä häkeltyminen kesti vain hetken. Seuraavan viikon aikana historian opetusharjoittelijat kokoontuivat Turussa ravintola Teiniin. Kahden illan ideoinnin ja kovan käsikirjoittamisen tuloksena syntyi Suomen historiaan liittyvä näytelmäkavalkadi, jossa seikkailivat urheilu- ja viihdemaailman starat turkulaisesta juoksijakuningas Paavo Nurmesta Spede-elokuvien Uuno Turhapuroon asti. Oma lyhytkestoinen tähtihetkeni oli se, kun kömmin lavasteena olevasta jääkaapista Uuno Turhapurona esiin lenkkimakkara toisessa ja sinappipullo toisessa kädessä. Ylläni oli Uunon riekaleinen verkkopaita, jota kauhtunut poplari ei paljoa peittänyt. Ilo salissa oli ylimmillään. Ja toki cheerleaderitkin pääsivät esiintymään.

Arvoisat kuulijat,

Meillä on nyt vuorossa tämänpäiväinen iloinen hetki. Pääsemme lakittamaan syksyn kokelaamme ja saattelemaan heidät elämässään eteenpäin kohti omia unelmiaan, uusia haasteita ja elämänkokemuksia. Syksyn kokelaista Elina Jussila halusi hajauttaa yo-kokeensa siten, että hän valmistuu syksyllä. Niklas Hirvelä on puolestaan ensimmäinen lukiolaisemme, joka valmistuu lukiosta oppivelvollisena ja lukion uusimman opetussuunnitelman mukaan opiskelleena. Miia Kojosen elämä on puolestaan ollut todella työntäyteinen nuoreksi opiskelijaksi. Hän on kuluneen vuoden aikana vienyt eteenpäin lukio-opintojaan, rakennusprojektiaan ja vielä ahkeroinut töissä. Haluan lämpimästi onnitella teitä kaikkia ylioppilastutkinnon suorittaneita!

Läksiäislahjaksi annan teille kiinalaisen filosofi Konfutsen ajatelman:

”Ihmisellä on kolme tietä toimia viisaasti: harkinnan tie, joka on ylevin, jäljittelyn tie, joka on helpoin, ja kokemuksen tie, joka on katkerin.”