Ylioppilaan puhe 2022

Kaapo Lindgrén 19A



Kuva: Niklas Hirvelä

Hyvät lukiolaiset sekä koulun henkilökunta.
Arvoisat riemuylioppilaat sekä tietysti kaikki vastalakitetut tukijoukkoineen.

Tänään on se päivä, kun kolmen vuoden aikana tehty pitkä työ palkitaan. Me olemme saaneet valkolakit vihdoin ja viimein päähämme ja tulevaisuus avartaa. Vihdoin on vapaus kokeilla omia siipiä ja selvittää minne kohtalo johdattaa. Joillakin on ollut valmis suunnitelma tulevaisuutta varten jo monta vuotta. Osa taas on tehnyt päätöksensä vasta jokin aika sitten fiilispohjalta. Tärkeintä on kuitenkin se, että näin valmistumisen jälkeen jokaisella on vapaus valita oma polkunsa kohti aikuisuutta sekä työelämää. Olen varma, että kaikki valmistuneet ovat valmiita ottamaan seuraavan askeleen elämässään itse haluamallaan tavalla.

Kolme vuotta sitten jokainen meistä otti ensimmäiset askeleet omalla lukiourallaan. Kukaan ei oikein tiennyt miten lukiossa pitäisi olla tai opiskella, mutta ei mennyt kauaakaan, kun ryhmänohjaajat sekä kanssaopiskelijat alkoivat tulla tutuiksi. Kaikki edellämainitut henkilöt osottautuivat omalla tavallaan upeiksi sekä luotettaviksi persooniksi. Muiden opiskelijoiden kanssa käyty kolmen vuoden lukiotaival tuntui todellisuudessa paljon lyhyemmältä ajalta. Kaikkia oppimateriaaleja en valitettavasti voi kuvailla yhtä positiiviseen sävyyn, mutta kai niidenkin kanssa lopulta tultiin toimeen.

Lukiotaival ei ole ollut kuitenkaan täysin mutkaton. Haasteita on tuonut sekä koronapandemia että edestakaiset siirtymät uuden koulukeskuksen, sekä yrittäjäopiston lasisiiven välillä. Oma lukiourammehan alkoi yrittäjäopiston lasisiivessä ja suuri osa lukioajan muistoista sijoittuukin juuri sinne. Yrittäjäopiston lasisiivessä tapasimme ensimmäistä kertaa tulevat opiskelutoverimme. Vuosi taisi olla tuolloin 2019. Sen jälkeen molemmat opetusryhmät ovat muuttuneet kokoajan yhtenäisemmiksi oman ryhmänsä kanssa sekä myös keskenään toistensa kanssa.

Yksi mieleenpainuvimmista opiskeluun liittyvistä kokemuksista oli monille varmasti etäopetus ensimmäisen vuoden lopulla. Olihan se vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. Yhtäkkiä koulussa ei tarvinnutkaan käydä enää paikanpäällä, mutta samat koulutehtävät oli silti hoidettava oman sängyn pohjalta. Opiskeluun liittyyvää vapautta tuntui olevan paljon enemmän, mutta samaan aikaan kotona oli vangittu olo, kun päivät kuluivat pitkälti neljän seinän sisällä. Ajoittain opiskelu

saattoi olla hieman voimia vievää, mutta läheisten ystävien, muiden opiskelijoiden sekä opettajien avulla siitäkin ajanjaksosta selvittiin varsin kiitettävästi.

Etäopiskelun jälkeen opiskelua päästiinkin jatkamaan uudessa juuri valmistuneessa koulukeskuksessa. Uudessa koulussa oli aluksi hieman totuteltavaa, mutta kaikki olivat tyytyväisiä siitä, että pitkän odotuksen jälkeen saatiin mahdollisuus kokea jotain täysin uutta ensimmäisten joukossa.

Lukio on jättänyt kaikille varmasti sellaisia positiivisia muistoja, jotka säilyvät vielä pitkälle aikuisiälle asti. Muistot saattavat liittyä koulun satunnaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi perinteisiin wanhojen tansseihin tai penkkariajeluun. Eivät nekään täysin ongelmitta sujuneet, mutta ehkä juuri se tekikin niistä niin merkittäviä tapahtumia. Saimme luoda hieman erilaisen, oman tarinamme lukion aikana, jollaista kukaan ei tule kokemaan.

Nyt on kuitenkin aika kiittää ja kumartaa. On pakko sanoa kiitokset kaikille tukijoukoille. Omalle perheelle, kanssaopiskelijoille sekä koko koulun henkilökunnalle. Te teitte tästä matkasta mahdollisen. Kiitos näistä kolmesta todella viihdyttävästä vuodesta sekä riemukkaista muistoista. Toivon, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi kun tapaamme, vaan että tapaisimme vielä joskus hamaassa tulevaisuudessa.

Näillä sanoilla toivotan kaikille paikalla oleville riemukasta sekä ikimuistoista juhlapäivää.