Jones, Kartano-nimisen maatilan , oli lukinnut
kanalan yöksi, mutta hän oli niin , ettei
muistanut sulkea kanojen kulkuaukkoja. Hänen lyh-
tynsä valokehä keikkui puolelta toiselle, kun hän
hoippui pihan poikki. Hän potkaisi saappaat jalastaan
takaovella, laski itselleen viimeisen lasillisen olutta
maitohuoneessa olevasta tynnyristä ja kömpi sänkyyn,
missä rouva Jones jo kuorsasi.
Heti kun valo sammui makuuhuoneesta, maatilan
kaikissa ulkorakennuksissa alkoi liikehtiminen ja sii-
pien räpytys. Päivän mittaan oli kiertänyt sana että
vanha Majuri, keskivalkoista rotua oleva kantakirja-
karju, oli nähnyt edellisenä yönä kummallisen unen ja
halusi kertoa sen muille eläimille. Oli sovittu, että
kaikki kokoontuisivat isoon latoon heti kun Jones oli-
si turvallisesti poissa tieltä. Vanhaa Majuria (niin sitä
aina nimitettiin, vaikka siitä kaikissa näyttelyissä oli-
kin käytetty nimeä Willingdonin Verraton) pidettiin
maatilalla niin suuressa arvossa, että kaikki suostuivat
aivan auliisti luopumaan tunnin unesta kuullakseen
mitä sillä oli sanottavaa.