Lyhytkursseilla tai eri oppiaineiden aloitusjaksoilla keskustelua voi herätellä väitteillä, joihin opiskelijat reagoivat esimerkiksi liikkumalla:

Jos olet samaa mieltä väitteen kanssa, kävele toiselle puolelle luokkaa. Minulla on ikäviä muistikuvia koulun matematiikan / englannin / liikunnan opetuksesta Tein koulussa mielelläni matematiikan / englannin / äidinkielen tehtäviä Pelkään usein tekeväni virheitä, ja siksi en yleensä osallistu kovin aktiivisesti tunneilla keskusteluun.

Opiskelijoiden reaktioiden pohjalta on helppoa aloittaa keskustelu siitä, miten kokemukset vaikuttavat tällä hetkellä oppimishalukkuuteen ja motivaatioon, ajatuksiin pärjäämisestä jne. Keskustelua voi jatkaa yksityisesti niiden opiskelijoiden kanssa, jotka negatiivisemmin viestivät pystyvyydestään.

Seuraavaa väitelistaa käytän eräällä kurssilla, jossa olen opettajana läsnä vain puolitoista päivää ja tehtävänä on opettaa puheviestintää. Koska aikaa on vähän, on tarvittava dialogi kyvykkyysajattelusta synnytettävä nopeasti.

• Määrittelen itseni ujoksi ihmiseksi.
• Jännitän kovasti esiintymisiä.
• Uskon olevani keskimääräistä rohkeampi puhuja.
• Olen työyhteisössä puhetorvi ja joudun usein puhumaan muidenkin puolesta.
• Uskon, että minut on osittain valittu luottamusmieheksi siksi, että saan suuni auki tarvittaessa.
• Jännitys estää minua usein ottamasta julkisesti kantaa asioihin.
• Minulla on kouluajoilta traumaattisia kokemuksia esiintymisharjoituksista.

Väitteillä on helppo aloittaa työskentely uuden ryhmän kanssa. Vastaaminenkin on helppoa – pelkkä liikkuminen riittää. Samalla saan nopeasti kuvan ryhmästä. Löydän helposti ne, jotka tarvitsevat ehkä eniten tukea tehtävästä selvitäkseen. Lisäksi yksinkertaiset väitteet paljastavat sellaista ajattelua, joka on hyvä ottaa puheeksi: tarkoittaako esimerkiksi ujous sitä, että on huono puhuja? Opiskelijoille on usein myös erittäin terapeuttista huomata, että melkein kaikki liikkuvat väitteen ”Jännitän kovasti esiintymisiä” aikana.