Ihmiskunta, koko sivilisaatiomme ja kaikki sen rakenteet, ovat täysin riippuvaisia biosfäärimme elinvoimaisuudesta. Stockholm Resilience Centren mukaan maapallo on siirtynyt antroposeenin aikaan, jossa ihmisen toiminnasta on tullut yksi määräävimmistä maapallon tilaan vaikuttavista geofysikaalisista voimista. Tutkimuslaitos on määritellyt yhdeksän planetaarista, olemassaolomme kannalta kriittistä tekijää ja niihin liittyvää kynnysarvoa, joiden sisällä ihmisen toiminnan tulisi pysyä säilyttääksemme ihmiskunnan elinmahdollisuudet tulevaisuudessakin (Rockström ym. 2009). Nämä tekijät ovat luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, stratosfäärin otsonikerros, maankäytön muutokset, makean veden käyttö, merten happamoituminen, typen ja fosforin kierto, ilmakehän aerosolien (pienhiukkasten) määrä ja kemiallinen saastuminen (kuva 1).

Planetaaristen tekijöiden osalta luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos ovat erityisen kriittisiä tekijöitä, sillä niiden kynnysrajojen ylittyminen saattaa aiheuttaa planeettamme olosuhteissa täysin ennakoimattomia muutoksia. Keskeinen ongelmamme on se, että kynnysrajojen määrittely on hyvin hankalaa. Yhdeksän planetaarisen tekijän välillä on myös paljon keskinäisriippuvaisuuksia, joita emme pysty kunnolla tunnistamaan. Muutokset jossain tekijässä saattavat aiheuttaa ennustamattomia muutoksia muissa tekijöissä. Ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta oleellista on varovaisuusperiaatteen omaksuminen päätöksenteon perustaksi. Meidän tulisi pitää aiheuttamamme muutokset biosfäärissä mahdollisimman turvallisella alueella.

Viimeisten arvioiden mukaan ihmisen toiminta on vienyt neljä tekijää yhdeksästä vaaralliselle, kasvaneen riskin tasolle tai kriittiselle, korkean riskin alueelle (Steffen ym. 2015). Kasvaneen riskin tasolla olevat planetaariset tekijät ovat ilmastonmuutos ja muutokset maankäytössä. Kriittisimmäksi tekijäksi tutkijat arvioivat maapallojen ravinnekiertojen häiriytymisen. Ihmisen toiminta, erityisesti lannoitteiden tuotanto ja käyttäminen aiheuttavat laajamittaista vaaraa meri- ja vesiekosysteemien tasapainolle. Toinen kriittisellä tasolla oleva tekijä on luonnon monimuotoisuus. WWF:n maailmanlaajuisessa Living Planet Indexissä seurattujen yli 4000:n selkärankaisen lajin populaatioiden yksilömäärien on havaittu pienentyneen keskimäärin 60 prosentilla vuosien 1970 ja 2014 välillä (WWF 2018). Käynnissä on ennennäkemätön sukupuuttoaalto, joka uhkaa lajien lisäksi talouttamme, ruuantuotantoamme ja terveyttämme. Suurimmat syyt eläinten määrän vähenemiseen ovat luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset.

Teksti: Erkka Laininen, OKKA-Säätiö

Lähteitä ja lisätietoa: