1. YLEISTÄ KRIISEISTÄ

 

1.1 Koulun henkinen kriisivalmius

Kouluissa ja ympäröivässä maailmassa tapahtuu väistämättä erilaisia kriisitilanteita, jotka järkyttävät koko kouluyhteisöä. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi oppilaan tai koulun henkilökunnan jäsenen kuolema, vakava sairastuminen, itsemurha tai sen yritys, vakava onnettomuus, väkivalta tai vakava fyysisen vahingoittumisen uhka. Kriisit muuttavat tuttua turvallista elämää ja tuovat tullessaan paljon tuskaa ja epävarmuutta.

Kriisisuunnitelman avulla osataan vakavan kriisin sattuessa:

• tunnistaa kriisitilanne
• ryhtyä toimenpiteisiin
• kohdata oppilaiden, vanhempien ja henkilökunnan reaktiot

Tavoitteena on:

• estää psyykkiset ja fyysiset haittavaikutukset
• säilyttää kouluyhteisön ja sen jäsenten toimintakyky
• tukea lasten ja aikuisten toipumista
• vahvistaa kouluyhteisön kykyä selviytyä vaikeista tilanteista

Kriisisuunnitelmaa tarvitaan, jotta tiedetään:

• mitä pitää tehdä
• kuka tekee mitäkin
• mistä saa lisäapua

Trauman voi aiheuttaa:

• Traumaattiset kriisit aiheutuvat äkillisestä, odottamattomasta ja epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta, kuten kuolemasta tai onnettomuuteen joutumisesta. Usein traumaattiseen tapahtumaan on sisältynyt tekijöitä, jotka uhri on kokenut hengenvaarallisiksi: kuolemanvaaran, vakavia fyysisiä vammoja tai fyysisen koskemattomuuden uhan. Tilanne, johon ei voi toiminnallaan tai käyttäytymisellään vaikuttaa aiheuttaa usein epävarmuutta sekä ristiriitaisia ja voimakkaita tunteita. Traumaattisen kriisin ensisijaisia uhreja ovat ne, joita tapahtuma koskettaa suoraan. Tukea tarvitsevat myös toissijaiset uhrit, kuten läheiset, ystävät, luokkatoverit, silminnäkijät jne.
• Kriisit voidaan jakaa kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehityskriisit liittyvät normaaliin kasvuun ja kehitykseen, kuten murrosikään ja kotoa poismuuttamiseen. Suurin osa ihmisistä selviää näistä tapahtumista omin avuin, vaikka selviytyminen saattaakin joskus vaatia suuria ponnisteluja
• Kriisillä tarkoitetaan tilannetta, jossa aiemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja hallintaan. Kriisin tunnusmerkkejä ovat ennustamattomuus, kontrolloimattomuus, elämäntilanteen muuttuminen ja elämänarvojen uhka.

1.2 Kriisin ja trauman määritelmä

• yksittäinen tapahtuma: onnettomuus, katastrofi, äkillinen kuolema, väkivalta, väkivallanteko, " vähältä piti" - tilanteet
• kasautuvat tapahtumat: seksuaalinen hyväksikäyttö, toistuva pahoinpitely, sota, avioero, kiusaaminen, poikkeavuus, perheen mielenterveysongelmat tai alkoholismi, sairaus
• eläminen traumaattisissa oloissa, erityisesti tärkeiden kehitysvaiheiden aikaan

 

1.3 Traumaattisen kriisin vaiheet ja siitä toipuminen

 

Traumaattisen kriisin vaiheita ovat:

1. shokkivaihe – ”Ei voi olla totta”
2. reaktiovaihe – ”Miksi juuri minä!”
3. käsittelyvaihe – ”Elämä ei tähän lopu!” ja
4. uudelleen suuntautumisen vaihe – ”Elämä voittaa!”.Välitön tuki ajoittuu yleensä shokkivaiheeseen, jolloin on otettava erityisesti huomioon seuraavat asiat:

• rauhoittava, turvallisuutta luova ilmapiiri
• myötäeläminen ja huolenpito
• reaktioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen
• uhrin kertomuksen kuunteleminen. Älä itse täytä tilaa omilla kokemuksillasi.
• tyhjien sanojen ja liiallisten lupausten välttäminen
• levollinen läsnäolo. Älä jätä tuen tarvitsijaa yksin.
• tietojen pitäminen ajan tasalla
• Traumaattinen kriisi vie aikansa ja vaikuttaa monin tavoin myös koulutyöhön.
• Kuokkalan yhtenäiskoulun kriisiryhmään kuuluvat seuraavat henkilöt: ks. kriisiryhmä
• Koulun henkilökunnasta on koottu kriisiryhmä. Kriisiryhmä organisoi toiminnan kriisitilanteessa ja tarvittaessa kutsuu ulkopuolista apua.