Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia. 

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä. 

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan[102] konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio. 

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. 

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

[102] Varhaiskasvatuslaki 30 §

 

Tuen saaminen on lapsen oikeus

Jyväskylän varhaiskasvatuksessa on käytössä sovellettuna sama tuen kolmiportaisuuden malli kuin esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Erona on, että varhaiskasvatuksessa ei tehdä pedagogista arviota tai selvitystä tehostettuun tai erityiseen tukeen siirtymisessä eikä viranhaltijapäätöstä erityiseen tukeen siirryttäessä.

Lapsen tarvitsema tuki voi muuttua yleisen, tehostetun ja erityisen välillä. Varhaiskasvatuksessa tuki perustuu lapsen tarkkaan havainnointiin erilaisissa arjen tilanteissa, sekä oppimisympäristön arviointiin ja suunnitteluun. Henkilöstön pedagogiset tuen toimintatavat kuvataan  Pedagogisessa suunnitelmassa (Pesu), jolloin yksilöllinen varhaiskasvatus liittyy osaksi ryhmässä tapahtuvaa yhteisöllistä varhaiskasvatusta. Huoltajien ja henkilöstön havainnoista keskustellaan yhdessä ja sovitaan, kuinka lapsen vahvuudet huomioidaan lapsiryhmän toiminnassa ja mitä tukitoimia otetaan käyttöön. Henkilöstön tukena toimii varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tarvittaessa työskennellään monialaisesti lasta hoitavien tai tutkivien tahojen kanssa.

Jokaisella lapsella on oikeus saada tukea oppimiseensa ja kasvuunsa. Yleisen tuen antaminen on kaikkien kasvatusvastuussa olevien henkilöiden tehtävä ja se kuuluu kaikkeen varhaiskasvatuksen toimintaan. Kasvattajien osaamista tuetaan, jotta he osaavat erottaa lapsen tavalliset kehityksen haasteet mahdollisista riskitekijöistä.

Yleinen tuki

Yleinen tuki on pedagogista, kasvatuksellista ja hoidollista tukea, joka kuuluu kaikille lapsille. Jokaisella lapsella on oikeus saada tukea oppimiseensa ja kasvuunsa. Lapsi voi tarvita tukea kehityksen eri osa-alueilla eripituisia jaksoja. Yleisen tuen antaminen on kaikkien kasvatusvastuussa olevien henkilöiden tehtävä ja se kuuluu kaikkeen varhaiskasvatuksen toimintaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtaa lapsen hyväksyen ja ymmärtäen. Lapsen kehitykseen kuuluu haastavia vaiheita, tästä syystä lapsen normaalin kehityksen ja siihen liittyvien riskien tunnistaminen on välttämätöntä. Tämä edellyttää henkilöstön perusosaamisen ylläpitoa ja vahvistamista sekä myönteistä suhtautumista kasvun ja kehityksen mahdollisuuksiin.

Yleinen tuki perustuu varhaiskasvatuksessa lapsen tarkkaan havainnointiin erilaisissa arjen tilanteissa ja oppimisympäristön arviointiin ja suunnitteluun Pedagogisen suunnitelman (Pesu) avulla. Vanhempien ja henkilöstön havainnoista keskustellaan yhdessä ja sovitaan, kuinka lapsen vahvuudet huomioidaan lapsiryhmän toiminnassa ja mitä tukitoimia otetaan käyttöön. Henkilöstön tukena toimii varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tarvittaessa työskennellään monialaisesti lasta hoitavien tai tutkivien tahojen kanssa. Yhdessä sovitut, lapsen hyvinvointia edistävät kasvatukselliset periaatteet ja toimintatavat kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmiin kirjattujen tarpeiden ja ammatillisen tiedon pohjalta tiimi suunnittelee ja sopii toimintatavoista sekä lapsiryhmän päivittäiseen toimintaan liittyvistä ratkaisuista.

Pedagoginen ja kasvatukselllinen tuki pitää sisällään jokapäiväisten, usein toistuvien tilanteiden (esimerkiksi ruokailu, ulkoilu, siirtymät, leikki) hyödyntämisen lapsiryhmän arjessa. Arjen tilanteet tarjoavat oivallisia mahdollisuuksia motoristen, sosiaalisten ja kielellisten taitojen harjoittamiseen. Erityisen merkityksellistä on vuorovaikutuksen mahdollistaminen ja henkilöstön herkkyys kuulla lasta. Kuulluksi tuleminen lisää lapsen turvallisuuden tunnetta ja sitoutumista yhteiseen ryhmään. Tällä tavoin voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi kiusaamisen syntymistä.

Hoidollinen tuki keskittyy lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiseen päivittäistoiminnoissa, esimerkiksi kuivaksi oppimisessa tai terveellisen ravinnon turvaamisessa lapselle. Lisäksi pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen ja epilepsian hoito kuuluvat hoidolliseen tukeen.

Vahva yleinen tuki on perusta tehostetun ja erityisen tuen suunnittelulle ja toteuttamiselle.

Tehostettu tuki

Tehostettua tukea järjestetään lapselle, joka tarvitsee yksilöllistä tukea yhdellä tai usealla kehityksen eri osa-alueella. Tehostetuttu tuki sisältää yleisen tuen muodot ja on yleistä tukea yksilöllisempää, vahvempaa ja säännöllisempää. Se voi sisältää useampia pedagogisia tai erityispedagogisia menetelmiä tai rakenteellisia tukitoimia. Lapsen saama tehostettu tuki perustuu varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatioon. Konsultaation lisäksi voidaan hyödyntää monialaista yhteistyötä. Tehostettuun tukeen siirrytään, kun yleisen tuen menetelmät on todettu riittämättömiksi. Tehostettu tuki suunnitellaan yksittäistä lasta varten yhdessä huoltajien, varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Kasvattajat suunnittelevat tukitoimet ja kirjaavat ne pedagogiseen suunnitelmaan. Tehostetussa tuessa monialainen yhteistyö tiivistyy.

Tehostettu kasvatuksellinen ja pedagoginen tuki tarkoittaa lapselle sopivien opetusmenetelmien ja toimintatapojen valitsemista kommunikaation, arjessa selviämisen, uuden oppimisen ja ryhmän jäsenenä toimimisen tueksi. Lapsen kiinnostuksen kohteiden huomioiminen toiminnan sisällöissä tukee lapsen motivaatiota ja osallisuutta omien taitojen mukaisesti. Jokapäiväisiä, usein toistuvia tilanteita käytetään tehokkaasti hyväksi vuorovaikutuksen ja uusien taitojen opettelussa. Lapsella voi lisäksi olla käytössä esimerkiksi kommunikaatiokansio tai jokin muu kommunikaation kehittymistä tukeva menetelmä.

Tehostettu hoidollinen tuki tarkoittaa yksilölliseen hoidon tarpeeseen vastaamista, esimerkiksi joidenkin pitkäaikaissairauksien rutiinihoitoa (diabetes, epilepsia) tai perushoidollista tukea ruokailuun, hygieniaan, ulkoiluun tai lepoon liittyen.

Rakenteellinen tehostettu tuki tarkoittaa tukea, jonka järjestäminen edellyttää lisää henkilöstöresurssia tai muuta taloudellista panostusta. Rakenteellisen tuen suunnittelu tapahtuu pääosin alueellisesti tai koko varhaiskasvatuspalvelujen resurssin suunnitteluun ja koordinointiin perustuen.

Varhaiskasvatusikäisen lapsen tehostettu tuki kirjataan tarkasti lapsen vasuun. Siihen kuvataan, mitä tuki on ja milloin se alkaa. Lapsen vasuun kirjataan myös, miten tukitoimien vaikuttavuutta arvioidaan ja milloin tukitoimia tarkistetaan. 

Erityinen tuki 

Erityisessä tuessa lapsen henkilökohtaisen avun ja ohjauksen tarve on lähes kokoaikaista. Pedagoginen, kasvatuksellinen ja hoidollinen tuki vahvistuu ja monipuolistuu entisestään. Henkilöstöresurssia lisätään tarpeen mukaan joko niin, että ryhmään sijoitetaan erityisavustaja ja/tai ryhmässä hoidettavien lasten määrää vähennetään.

Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa perustuu monialaiseen yhteistyöhön, jossa huoltajat ovat mukana. Lapsen saama erityinen tuki kirjataan lapsen vasuun. Jos lapsi osallistuu oppivelvollisuutta edeltävään esiopetukseen, käytetään henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa (HOJKS).