Kielisuihkutus on Suomessa syntynyt käsite, joka liittyy varhaiseen kielenoppimiseen. Tavoitteena kielisuihkutuksessa on sytyttää kipinä vieraisiin kieliin ja innostaa lapsia vieraiden kielten opiskeluun. Kielisuihkutus eroaa kielikylvystä siten, että kielikylpy tapahtuu kokonaan kohdekielellä, kun taas kielisuihkutus on kielirikasteista toimintaa, jossa vierasta kieltä käytetään noin 25 % ajasta. Jyväskylässä käytetään suppeampaa kaksikielistä opetusta, jonka mukaan opetusta annetaan vieraalla kielellä alle 25% ajasta.

Kielisuihkutus on parhaimmillaan silloin, kun kieli lomittuu arkiseen puuhaan ja leikkiin. Kieltä opitaan kieltä käyttämällä, ei pänttäämällä. Lapsille tuttuja leikkejä voidaan leikkiä vieraalla kielellä, vaatteiden nimiin voidaan tutustua ulkovaatteita puettaessa, numeroihin voidaan tutustua hyppynarua hypellen jne.

Toistojen ja rutiinien avulla lapset pystyvät oppimaan vaikeitakin sisältöjä. Lapsille pyritään luomaan myönteinen kuva erilaisista kielistä ja kulttuureista. Kielisuihkutus on näin ollen myös kulttuurikasvatusta. Esi- ja perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoiminnan opetussunnitelmassa painotetaan eri kulttuureihin tutustumista, ymmärryksen lisäämistä, ennakkoluulojen vähentämistä ja yhdessäolon rikastuttamista. Kielisuihkutus vastaakin hyvin näihin tavoitteisiin.