Lu-ku 2. Räp-pä-nä vai Räp-pää-jä

En-sim-mäi-nen o-sa
Ris-to ot-ti rep-pun-sa kaa-pis-ta ja pak-ka-si sii-hen ui-ma-hou-sut, kol-me toi-min-ta-uk-ke-li-a, vaih-to-a-lus-hou-sut ja ham-mas-har-jan. Mi-nä läh-den ko-to-a lo-pul-li-ses-ti, hän a-jat-te-li uh-mak-kaa-na. Ku-kaan ei kai-paa mi-nu-a, ei Rau-ha-tä-ti-kään. Mi-nä me-nen äi-din luo! Mis-säs se äi-ti nyt o-li-kaan? Ai niin Grön-lan-nis-sa tut-ki-massa es-ki-moi-den kurk-ku-lau-lu-a. Min-kä-hän-lais-ta se mah-taa ol-la? Ris-to pääs-ti pie-nen ää-nen kur-kus-taan.
-Kraaaa!

Ris-to kä-ve-li to-t-se-na puis-ton hal-ki rep-pu se-läs-sään. Nä-ke-miin, Lind-ger-gin puis-to-tie, hän a-jat-te-li. Nä-ke-miin Rau-ha-tä-din lä-tyt ja köy-hät ri-ta-rit, hy-väs-ti on-ki-ret-ket Len-nart Lind-ber-gin kanssa. Ja hy-väs-ti i-kui-ses-ti Nel-li Nuu-de-li-pää ja Al-po-kis-sa, ui-mi-nen, pyö-rä-ret-ket ja man-sik-ka-pir-te-löt se-kä nii-den pääl-le ri-po-tel-lut non-pa-rel-lit.

Ris-to nyyh-käi-si. Mi-nä o-len tä-män kau-pun-gin yk-si-näi-sin lap-si, hän a-jat-te-li. Jää-te-lö-ki-os-kin koh-dal-la Ris-to kai-voi lan-tin tas-kus-taan. Vii-mei-nen ko-lik-ko, mut-ta ol-koon, mi-nä ha-lu-an töt-te-rön, Ris-to päät-ti. Äk-ki-ä hän py-säh-tyi. Ki-os-kil-la o-li poi-ka, jol-la o-li sa-man-lai-set hou-sut ja sa-man-lai-nen tuk-ka kuin mi-nul-la! Mat-kii-ko se mi-nu-a? Ku-ka se on?
**********************************************************

Toi-nen o-sa
Ris-to me-ni puun taak-se ja kurk-ki poi-kaa. Nyt se os-taa kek-si-jää-te-lö-töt-terön, sa-man-lai-sen kuin mi-nun pi-ti os-taa. Poi-ka kään-tyi, jol-loin Ris-to ve-täy-tyi pii-loon. Ris-to seu-ra-si kat-seel-laan, kun poi-ka li-poi jää-te-lö-ä ja kä-ve-li puis-ton reu-naa. Mi-nä läh-den pe-rään, ha-lu-an tie-tää min-ne se me-nee, Ris-to päät-ti ja kiih-dyt-ti as-ke-lei-taan. Poi-ka kään-tyi kul-man taak-se, ja Ris-to py-säh-tyi ka-ris-ta-maan ki-ven lenk-ka-ris-taan. Ris-to jat-koi mat-kaa, mut-ta poi-ka o-li ka-don-nut. Min-ne se noin äk-ki-ä häi-pyi, Ris-to ih-met-te-li, kään-tyi ta-kai-sin ja is-tah-ti nur-mi-kol-le. 

Ris-tol-la vä-läh-ti: Nel-li, Rau-ha-tä-ti ja Len-nart o-vat tie-ten-kin näh-neet tuon hui-ja-rin. Sik-si Rau-ha-tä-ti väit-ti, et-tä mi-nä o-lin kark-ki-os-tok-sil-la ja Len-nart ih-met-te-li, mik-si mi-nä lu-pa-sin men-nä on-gel-le en-kä sit-ten men-nyt-kään. Ja Nel-li luu-li, et-tä mi-nä o-lin men-nyt kir-jas-toon e-del-tä en-kä o-dot-ta-nut hän-tä. Ne o-vat kaik-ki e-reh-ty-neet. Pi-tää men-nä ker-to-maan Nel-lil-l!

Ris-to soit-ti Nel-lin o-vi-kel-lo-a.
-Nel-li, mi-nä näin it-se-ni nä-köi-sen po-jan, sa-man-lai-nen tuk-ka ja sa-man-lai-nen hup-pa-ri ja hou-sut- Se, jon-ka si-nä näit ik-ku-nas-ta, en ol-lut mi-nä.
-Ku-ka se sit-ten o-li?
-En mi-nä tie-dä.
Joo joo, ä-lä se-li-tä, si-nä o-let i-han o-mi-tui-nen, Nel-li sa-noi ja ve-to o-ven kiin-ni.
Ris-to jäi o-ven taa tyr-mis-ty-nee-nä. Mi-nä me-nen ker-to-maan Rau-ha-tä-dil-le ja Len-nar-til-le, hän päät-ti.
***********************************************************

Kol-mas o-sa
Rau-ha ja Len-nart is-tui-vat keit-ti-ös-sä kah-vil-la ja kuun-te-li-vat, kun Ris-to ker-toi it-sen-sä nä-köi-ses-tä pu-na-tuk-kai-ses-ta po-jas-ta. Ris-to se-lit-ti, et-tei hän ol-lut ka-ra-mel-li-os-tok-sil-la vaan i-mu-soi-mas-sa huo-net-taan ja o-li-si tie-ten-kin men-nyt on-gel-le Len-nar-tin kans-sa, jos sel-lai-sesta o-li-si so-vit-tu.
 -Kak-sois-o-len-to! Rau-ha-häm-mäs-te-li. -An-teek-si, Ris-to, et-tä e-päi-lin si-nun hui-jaa-van.
-Mi-nä-kin o-len pa-hoil-la-ni, sa-noi Len-nart. -O-li-si-han mi-nun pi-tä-nyt ym-mär-tää, et-tä si-nä et y-leen-sä nar-raa.
-Ku-ka se poi-ka sit-ten on? Rau-ha ky-syi.
-En mi-nä tie-dä, Ris-to sa-noi. -Mut-ta Nel-li ei us-ko mi-nua. Nel-li sa-noi, et-tä mi-nä o-len o-mi-tui-nen, kun pu-hun sii-tä po-jas-ta, jo-ka on mi-nun nä-köi-se-ni.

Len-nart näyt-ti miet-ti-väi-sel-tä.
-Sa-no-taan, et-tä jo-kai-sel-la ih-mi-sel-lä on täl-lä pla-nee-tal-la var-jo-mi-nä, hän ker-toi.
-Mi-kä se on? Ris-to ky-syi.
--Se on hy-vin e-ri-koi-nen a-si-a, sa-noi Len-nart. -Var-jo-mi-nä on jon-kin-lai-nen rin-nak-kai-nen ku-va-jai-nen, se e-lää sa-man-lais-ta e-lä-mää kuin ih-mi-nen it-se.
-Niin se e-lää-kin! Ris-to huu-dah-ti. -Se os-ti kios-kil-ta mi-nun lem-pi-töt-te-rö-ni!
-Kek-si-jää-te-lö-töt-te-rön-kö? Rau-ha kuis-ka-si.
Ris-to nyök-ki.
-Ja kaik-ki se, mi-tä ta-pah-tuu kak-sois-o-len-nol-le, ta-pah-tuu eh-kä myös sit-ä vas-taa-val-le hen-ki-löl-le ja toi-sin päin, Len-nart jat-koi.

Ris-to pe-läs-tyi.
-Jos se vaik-ka ... a-jaa pyö-räl-lä ja kaa-tuu, niin kaa-dun-ko mi-nä-kin?
-Ka-ma-laa! Rau-ha pa-rah-ti.
-Tuo-hon mi-nä en us-ko, Len-nart sa-noi. -Se on var-maan-kin sa-tu-a. Mut-ta sii-hen mi-nä kyl-lä us-kon, et-tä kak-sois-o-len-non-e-lä-mäs-sä voi oll-a sa-mo-ja piir-tei-tä.
-Rum-mut-taa-ko-han se poi-ka niin kuin mi-nä? Ris-to ky-syi.
-Se on mah-dol-lis-ta, Len-nart vas-ta-si.
Si-nä voit saa-da sii-tä ka-ve-rin, Rau-ha i-lah-tui.
En mi-nä tar-vit-se, mi-nul-la on jo Nel-li. Tai oli.
Voi voi, Rau-ha pa-hoit-te-li. -Täy-tyy-hän Nel-lin us-ko-a, et-tä tei-tä on kak-si.
-Mi-nä en ha-lu-a, et-tä meit-ä on kak-si! Ris-to huu-si. -Se on pe-lot-ta-vaa.

******************************************************************************************

Nel-jäs o-sa
Kun Ris-to o-li men-nyt huo-nee-seen-sa, Rau-ha kuis-kut-ti Len-nar-til-le:
-Mi-nul-le tu-li ou-to aa-vis-tus. Kun Ris-to o-li vas-ta-syn-ty-nyt ja äi-tin-sä Ur-su-lan kans-sa syn-ny-tys-sai-raa-las-sa, Ur-su-lal-ta tul-tiin ky-sy-mään, "Mi-kä on rou-van su-ku-ni-mi". "Räp-pää-jä", Ur-su-la vas-ta-si. "O-let-ko sii-tä ai-van var-ma", ky-syt-tiin. "Mik-si mi-nul-ta sel-lais-ta ky-sy-tään". Ur-su-la ih-met-te-li, "Vau-vo-jen huo-nees-sa on nyt kak-si lä-hes sa-man ni-mis-tä poi-ka-vau-vaa. Puo-li tun-ti-a ai-kai-sem-min syn-tyi Räp-pä-nä -ni-mi-nen poi-ka. Siel-lä o-vat nyt Räp-pää-jä ja Räp-pä-nä vie-rek-käin, jo-ten mei-dän on ol-ta-va hy-vin tark-ko-ja, jot-ta ne ei-vät me-ne se-kai-sin", hä-nel-le sa-not-tiin. A-jat-te-le, Len-nart, jos vau-vat o-vat vaih-tu-neet sai-raa-las-sa. En-tä jos se kak-sois-o-len-to on-kin Ris-to, Ur-su-lan poi-ka, ja meil-lä a-suu se toi-nen, se Räp-pä-nä. Ja oi-ke-a Ris-to Räp-pää-jä on ha-keu-tu-nut tän-ne ko-ti-kul-mil-leen, mi-nun luok-se-ni. Min-ä o-len lä-hin su-ku-lai-nen.

-Höp-sis-tä, Len-nart sa-noi. -Mik-si Ris-to o-li-si se Räp-pä-nä?
-Kos-ka vau-vat o-vat kaik-ki sa-man nä-köi-si-ä, Rau-ha huo-maut-ti. -Hel-pos-ti ne vaih-tu-vat. Eh-kä mi-nä-kään en o-le oi-ke-as-ti Rau-ha Räp-pää-jä.
-Ku-ka si-nä sit-ten o-let? Len-nart ky-syi.
-Ja-ne Mä-kä-räi-nen. Luok-ka-to-ve-ri-ni Ja-ne Mä-kä-räi-sen äi-ti ja mi-nun äi-ti-ni o-li-vat yh-tä ai-kaa syn-nyt-tä-mäs-sä. Mi-nä o-len jos-kus a-ja-tel-lut, et-tä o-len vaih-do-kas, me o-lim-me sa-man nä-köi-set ja vie-rek-käi-sis-sä sän-gyis-sä. Ja-ne ta-pa-si sit-ten af-rik-ka-lai-sen prins-sin ja muut-ti Af-rik-kaan. Ja-nes-ta tu-li prin-ses-sa. Mi-nus-ta o-li-si voi-nut tul-la se prin-ses-sa.

-O-li-sit-ko si-nä mie-luum-min Af-ri-kas-sa kruu-nu pääs-sä kuin jut-te-li-sit tääl-lä mi-nun kans-sa-ni?
-O-li-sin... En tie-ten-kään. Si-tä pait-si en o-li-si e-nää prin-ses-sa, Ja-ne a-sui siel-lä vain pa-ri vuot-ta. Hän pa-la-si Suo-meen ja ryh-tyi bin-go-e-män-näk-si.
-Mi-nä en o-le kos-kaan kuul-lut yh-den-kään vau-van vaih-tu-neen, Len-nart sa-noi.

********************************************************************************************

Vii-des o-sa
Sit-ten hän va-ka-voi-tui.-
-Mut-ta mi-nä o-len lu-ke-nut, et-tä sa-ma-na päi-vä-nä ja lä-hes sa-mal-la het-kel-lä syn-ty-neet hen-ki-löt saat-tav-at muis-tut-taa toi-si-aan luon-teel-taan ja ruu-miin ra-ken-teel-taan. Jos-pa kak-sois-o-len-to on-kin se Räp-pä-nä?
-O-te-taan siit-ä sel-vää, Rau-ha eh-dot-ti. -Kat-so-taan par-vek-keel-ta, nä-kyi-si-kö poi-kaa lä-his-töl-lä. Jos nä-kyy, mi-nä sa-non ko-keek-si "Hei Räp-pä-nän poi-ka", ja si-nä voit ky-sy-ä, et-tä "mi-tä kel-lo on, Räp-pä-nän poi-ka".
-En mi-nä oi-kein ha-lu-ai-si, Len-nart mu-ti-si.
-Mei-dän täy-tyy aut-taa Ris-to-a, hän on on-ne-ton, Rau-ha sa-noi.
Len-nart nyök-käsi a-lis-tu-nees-ti. 

******************************************************************************************************************************************************************
******************************************************************************************************************************************************************
Lu-ku 1. Ä-lä hui-jaa, Ris-to

En-sim-mäi-nen o-sa
Nel-li nä-ki ik-ku-nas-ta Ris-ton kä-ve-levän pi-han poik-ki. Me-hän o-lim-me me-nos-sa yh-des-sä kir-jas-toon, Nel-li a-jat-te-li. Ris-ton pi-ti tul-la ha-ke-maan mi-nu-a. Mik-si hän me-nee toi-seen suun-taan? Nel-li a-va-si ik-ku-nan.
 -Ris-to, min-ne si-nä me-net? O-do-ta mi-nu-a!
Se ei kuu-le, Nel-li päät-te-li ja juok-si u-los.
 -Risto, o-do-ta! Nel-li huu-si.
Mik-sei se py-säh-dy? Ei-kö se ha-lu-a ol-la te-ke-mi-sis-sä mi-nun kans-sa-si? Nyt se häi-pyi nur-kan taak-se. Men-köön sit-ten, voin mi-nä yk-sin-kin kir-jas-tos-sa käy-dä, Nel-li tu-hah-ti ja kään-tyi ta-kai-sin.

Het-ken pääs-tä Nel-li sei-soi kir-jas-ton hyl-ly-jen vä-lis-sä ja kuu-li Ris-ton ää-nen:
 -Moi.
Nel-li kat-soi Ris-to-a ty-lys-ti. 
 -Mik-set si-nä o-dot-ta-nut mi-nu-a? Ris-to ky-syi. -Mik-si si-nä tu-lit yk-sin tän-ne?
 -Mik-set si-nä o-dot-ta-nut mi-nu-a! Nel-li ä-läh-ti.
 -O-do-tin-pas. Soi-tin o-vi-kel-lo-a.
 -Ä-lä kek-si, me-hän so-vim-me, et-tä me-nem-me yh-des-sä kir-jas-toon, Nel-li sanoi. Mi-nä näin ik-ku-nas-ta, kun si-nä kä-ve-lit kir-jas-tol-le päin ja huu-sin si-nul-le, mut-ta et ol-lut kuu-le-vi-na-si.
 
-Häh? Ris-to ih-met-te-li.
 -Mi-kä si-nu-a vai-vaa? Nel-li ky-syi.
 -Ei mi-kään. Si-nä-hän et ol-lut ko-to-na, kun mi-nä tu-lin ha-ke-maan, Ris-to sa-noi.
 -Ä-lä y-ri-tä, mi-nä näin kun si-nä me-nit e-del-tä, sa-noi Nel-li.
 -En men-nyt! Ris-to väit-ti vas-taan.
Mut-ta Nel-li Kään-si Ris-tol-le sel-kän-sä ja suun-ta-si mu-siik-ki-o-sas-tol-le. Ris-to seu-ra-si Nel-li-ä kat-seel-laan. MI-tä mi-nä o-len mu-ka teh-nyt, Ris-to ih-met-te-li. Nel-li on i-han ou-to. Syyt-tää mi-nu-a va-leh-te-li-jak-si.

*********************************************************************

Toi-nen o-sa
Ris-to tu-li a-pe-a-na ko-tiin. 
 -I-mu-roi-pa huo-nee-si, Rau-ha-tä-ti sa-noi. -Tääl-lä on pö-ly-pal-lo-ja. 
 -O-kei, Ris-to mu-ti-si.
 -Mi-nä me-nen os-tok-sil-le, jää-kaap-pi on mel-kein tyh-jä. Pais-te-taan il-ta-päi-väl-lä lät-ty-jä.
 -O-kei! Ris-to vas-ta-si ja näyt-ti vä-hän pir-te-äm-mäl-tä.

Rau-ha ka-sa-si ta-va-roi-ta kär-ryyn ruo-ka-kau-passa. Pi-tää os-taa lei-pää, juus-to-a ja to-maat-te-ja se-kä mai-to-a ja ka-nan-mu-ni-a lät-ty-jä var-ten, Rau-ha luet-te-li it-sek-seen. Äk-ki-ä hän py-säh-tyi. On-ko tuo Ris-to? Tut-kii ka-ra-mel-li-hyl-ly-jä. Ot-taa lak-rit-si-pii-pun ja vie si-tä kas-sal-le! Rau-ha mars-si pe-rään.

-Seis! huu-si rau-ha. -Tääl-lä-kö si-tä ol-laan he-ti kun sil-mä vält-tää? Nyt viet kar-kit ta-kai-sin hyl-lyyn ja me-net i-mu-roi-maan. Muu-ten en kyl-lä pais-ta il-lal-la lät-ty-jä. 
Rau-ha ot-ti hyl-lys-tä mai-to-töl-kin ja vil-kai-si taak-seen. Ris-to ko-haut-te-lee vain har-tei-taan, hän a-jat-te-li vi-hai-se-na. Ja nyt se mak-saa lak-rit-si-piip-pun-sa ja läh-tee!
-Ris-to! Rau-ha kai-lot-ti o-vel-le. Ä-lä i-mu-roi pelk-kää kes-ki-lat-ti-aa, muis-ta nur-kat!

Len-nart Lin-berg kä-ve-li kau-pan o-hit-se. Tuol-la-han on Ris-to, hän i-lah-tui.
-Hei Ris-to! Len-nart huu-si. Läh-de-tään-kö tä-nään on-gel-le? Näh-dään ran-nas-sa kol-men ai-kaan! Nyt on hy-vä pyyn-ti-sää. Mi-nä käyn kai-va-mas-sa ma-to-ja. 
O-li-pas se vai-su, Len-nart ih-met-te-li. Nyt se juok-see jo ka-dun y-li. Mut-ta eh-kä Ris-to in-nos-tui niin, et-tä me-ni he-ti jär-jes-te-le-mään ka-las-tus-pak-kiaan. Mu-ka-va läh-te-ä nar-raa-maan ka-lo-ja, ja Ris-ton kans-sa on ai-na niin haus-ka ju-tus-tel-la.

*********************************************************************

Kol-mas o-sa
Rau-ha huu-si e-tei-ses-tä Ris-tol-le:
-Kiin-ni jäit!
Ris-to tu-li i-mu-rin kans-sa huo-nees-taan.
-Ä-lä e-si-tä ah-ke-raa, Rau-ha jat-koi.
-Mi-nä i-mu-roin jo.
-Mis-sä vä-lis-sä?
-Sil-loin kun si-nä o-lit kau-pas-sa.
-Kar-kit si-nul-le tär-keim-pi-ä o-vat, Rau-ha tu-hah-ti.
-Mit-kä kar-kit?

-Ä-lä y-ri-tä ol-la via-ton, nyt i-mu-roit ko-ko huus-hol-lin, jos ha-lu-at lät-ty-jä.
-Häh? Ris-to ih-met-te-li.
-A-loi-ta o-lo-huo-nees-ta, Rau-ha mää-rä-si.
Ris-to huo-kai-si sy-vään, työn-si töp-se-lin pis-to-ra-si-aan ja al-koi i-mu-roi-da. Mik-si Rau-ha-tä-ti on noin vi-hai-nen, Ris-to ih-met-te-li. En mi-nä o-le pis-tä-nyt tä-nään yh-tään kark-ki-a suu-hu-ni.

Pa-rin tun-nin pääs-tä rau-han pu-he-lin soi. Mi-tä-hän a-si-aa Len-nar-til-la on, Rau-ha i-lah-tui. 
- Hei, Rauha, o-let-ko näh-nyt Ris-to-a?
-O-len, tuos-sa se is-tuu ja syö lät-ty-jä.
-Lät-ty-jä? Mi-nä o-len o-dot-ta-nut Ris-to-a tääl-lä ran-nal-la jo puo-li tun-tia. Me so-vim-me, et-tä läh-dem-me kol-mel-ta on-ki-maan.

-Ris-to on käyt-täy-ty-nyt tä-nään i-han kum-mal-li-ses-ti, Rau-ha ih-met-te-li. -Kun Ris-ton pi-ti i-mu-roi-da, hän me-ni-kin os-ta-maan ka-ra-mel-le-jä.
-Mi-nä-kin näin hä-net kau-pan e-des-sä, Len-nart ker-toi.
-Mi-nä pu-hun Ris-ton kans-sa, Rau-ha sa-noin. Jos saat ah-ve-ni-a, tuo meil-le-kin, mi-nä voin teh-dä niis-tä kei-ton.
-Tä-nään ei tai-da tul-la kuin sär-ki-ä, mi-nä läh-den täs-tä ko-tiin, Len-nart huo-kai-si.

**************************************************************************

Nel-jäs o-sa
Rau-ha sul-ki pu-he-li-men ja kat-soi Ris-to-a kiuk-kui-se-na.
-Mik-si lu-pa-sit men-nä Len-nar-tin kans-sa on-gel-le et-kä men-nyt-kään?
-En lu-van-nut.
-Ä-lä hui-jaa, Len-nart pu-huu ai-na tot-ta.

Ris-to jät-ti lä-tyt lau-ta-sel-le, me-ni huo-nee-seen-sa ja pais-ka-si o-ven kiin-ni.
Nel-li, Len-nart ja Rau-ha-tä-ti o-vat i-han kum-mal-li-si-a, Ris-to a-jat-te-li. Mik-si ne hauk-ku-vat mi-nua? Ne väit-tä-vät, et-tä mi-nä va-leh-te-len. Mi-tä var-ten mi-nä va-leh-te-li-sin? Mi-nus-ta o-li-si ol-lut ki-va men-nä on-gel-le a-la-ker-ran Len-nar-tin kans-sa ja kir-jas-toon Nel-lin kans-sa.

Ris-to nä-pyt-te-li Nel-lin nu-me-ron. Mi-nä ha-lu-an tie-tää mis-tä on ky-sy-mys, hän a-jat-te-li. Mik-sei Nel-li vas-taa?
Ei-kö hän ha-lu-a ol-la e-nää te-ke-mi-sis-sä kans-sa-ni? Ei-kö ku-kaan e-nää pi-dä mi-nus-ta? Mi-tä mi-nä o-len teh-nyt?