Jenny Riikonen, Aada Mursula, Saara-Maija Kojo, Aino Ylipiessa ja Johannes Luttinen

Lukupiirikysymykset

 

1. Jos elämä on ihmisten kamppailua rajallisista resursseista, onko koulun tehtävä totuttaa oppilaat kilpailemaan keskenään?
2. Kuinka koulutusinstituutio tunnistaisi paremmin niitä mekanismeja, joilla ne ylläpitävät eriarvoisuutta?

1. Mitkä tekijät siihen vaikuttaa? Onko sitä mahdollista itse arvioida vai pitäisikö arvioinnin tehdä joku ulkopuolinen?
1. Onko opettaja toimija vai sivustaseuraaja? Kuinka saisimme opettajat enemmän toimijoiksi ja takaisimme heille mahdollisuuden pysyä mukana muuttuvassa työnkuvassa?
2. Jos ratkaisu on yksilöllinen, mitä yksittäinen opettaja voi asialle tehdä? Miten opettaja voi keventää omaa työtaakkaansa?
3. Opettajan työ on koulussa muutoksesssa, mutta onko opettajuus muuttunut?

1. Miten erotellaan open työ ja opettajuus?
1. Kirjan lopussa on kerrottu, kuinka voi kehittää opetusta ja yhteisöä paremmin kaikkia palvelevaksi. Miksei näitä kuitenkaan oteta käyttöön, kun joka koulussa tuntuu olevan samoja ongelmia? → Johtuuko juuri siitä, että kaikki pitäisi tehdä yhteisöllisesti
2. Onko jäähyohjeet oikeasti vielä nykyään ihan suositeltavaa tällaisenaan? (Jokinen, S & Piipponen, S. 2009 → Erilaisen oppijan tukeminen koulussa → Jäähyohjeet)
3. Kuinka suulliset kokeet voisi toteuttaa käytännössä? (Jokinen, S & Piipponen, S. 2009 → Erilaisen oppijan tukeminen koulussa → Mahdollisuus tehdä koe myös suullisesti)
4. Opettajien asenteet inkluusioon ovat varauksellisia ja kriittisiä, ja he kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita (Mikola 2011). Jos tulevaisuus on se, että erityisen tuen oppilaita on kokoajan enemmän yleisopetuksessa, miksi opettajankoulutukseen ei kuulu erityispedagogiikan opintoja? 
5. Miten voitaisiin luoda kasvatusalasta aito tiedon rakentamisen yhteisö ja opettajan työstä progressiivinen kehittyvä professio?
6. Miten koulunkäynnin ohjaajista saisi “parhaat irti” ja toimimaan oman pedagogiikan mukaisesti? (Käyttämättä myöskään liikaa jo nyt omia vähäisiä resursseja)

 

Mikola, M. 2011. Pedagogista rajankäyntiä koulussa. Inkluusioreitit ja yhdessä oppimisen edellytykset.

• Näissä tutkimuksissa on todettu, että opettajien asenteet inkluusioon ovat varauksellisia ja kriittisiä.
• Opettajat kokivat, että heillä ei ole riittäväksi valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita.
• Opettajaryhmien välillä on eroja inkluusio- ja integraatioasenteissa. Myönteisimmin inkluusioon suhtautuvat rehtorit, seuraavaksi myönteisimmin erityisopettajat. Yleisopetuksessa työskentelevät aineen- ja luokanopettajat epäilivät omaa ammattitaitoaan ja kokivat työmääränsä lisääntyvän haastavan suureksi integ- raation lisääntyessä.

Opettajien asenteet inkluusioon ovat varauksellisia ja kriittisiä, ja he kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi valmiuksia kohdata erilaisia oppilaita (Mikola 2011). Jos tulevaisuus on se, että erityisen tuen oppilaita on kokoajan enemmän yleisopetuksessa, miksi opettajankoulutukseen ei kuulu erityispedagogiikan opintoja?