Materiiaalin pohjalta minulle nousi päällimmäisenä mieleen, että opettajankoulutus ei toistaiseksi juuri anna eväitä toimia erittäin heterogeenisen oppijoiden kanssa. Esimerkiksi jos S2 ryhmässä on myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa lukea ehkä omallakaan äidinkielelläänkään. Lisäksi tietysti on sellaiset tilanteet, että S2-oppijoita on äidinkielisessä ryhmässä, jolloin ryhmä saattaa olla erittäinkin heterogeeninen.

Toisena asiana jäin miettimän S2 opetuksen funktioita. Mikä opetuksessa on oleellista oppilaan kannalta? Tietysti aina pitäisi mennä oppilaan tarpeet edellä: mitä asioita (esim. sanastoa ja fraaseja) hän tarvitsee arjessaan? Tämä riippuu tietysti paljon oppijasta: esimerkiksi yläkouluikäinen tarvitsee erillaista sanastoa kuin työssä oleva oppija. Yleisesti ottaen kuutenkin käyttö on tietysti ensisijaista, eivätkä esimerkiksi käsitteet ole niin oleellisia S2-oppijalle.

Aineistossa mainittiin myös siitä, että opettaja voi varomattomilla sanavalinnoillaan aiheuttaa oppilaalle turvattomuutta tai esiintyä loukkaavana. Esimerkiksi ei ole yhdentekevää, puhutaanko terrorista vai vapaustaistelijasta. Vaikka tämäkin on tietysti aika itsestäänselvä asia, en ole aikaisemmin ajatellut sitä juurikaan. Tässä pitää ottaa huomioon myös mahdolliset kulttuurierot. Opettajan olisi tärkeää tietää edes jotain oppijan kulttuurista, ettei vahingossa loukkaa häntä toiminnallaan. Tietysti oppijoille pitää opettaa Suomen kulttuuria ja miten se toimii, mutta etenkin alkuvaiheessa tulee olla varovainen mahdollisten väärinkäsitysten kanssa.

Etenkin suuret kulttuurierot voivat olla haaste myös yleisopetuksessa, missä on myös S2-oppijoita. Toisaalta vaikka erot eivät edes olisi suuria, S2-oppija ei silti välttämättä ymmärrä kaikkia viittauksia suomalaisiin klassikoihin tai muihin kulttuurillisiin asioihin. Mutta toisaalta hän voi rikastuttaa ryhmää tuomalla opetukseen omaa kulttuuriaan. Hän voi esimerkiksi vertailla omaa kulttuuriaan suomalaiseen, jolloin muut oppijat oppivat muitakin kulttuureita. S2-oppija voisi myös esimerkiksi joissain aineistotehtävissä käyttää oman kulttuurinsa tekstejä.