Tartuntataudit ja koulu

Toimintaohje infektioiden aikana

Toimintaohje infektioiden aikana koululaisille

Virusinfektiotartuntojen ehkäisy, kotihoito-ohjeet ja hoitoon hakeutuminen
Kuumesairaudet kuuluvat lasten normaaliin elämään. Lapsi sairastaa 4-8 kuumejaksoa vuoden aikana. Infektiot paranevat yleensä itsestään ja kotihoidolla. Vain hyvin pieni osa kuumetautiin sairastuneista vaativat lääkärin arviota tai hoitoa. Usein toistuvat infektiot vaativat selvittelyjä ajanvarausvastaanotolla.
Infektioiden torjunta kotona, koulussa ja päivähoidossa

Pese kädet saippualla, huuhtele hyvin vedellä ja kuivaa huolellisesti
· kun tulet ulkoa sisälle
· aina ennen ruokailua tai ruuan valmistusta
· aina WC:ssä käynnin jälkeen kotona, päivähoidossa ja koulussa

Tarkista viikoittain että kynnet ovat lyhyet, se helpottaa käsien pysymistä puhtaana
Hengitystieinfektioiden tartuntavaaraa voit vähentää erityisesti seuraavilla toimilla:
· Suojaa suusi ja nenäsi kertakäyttönenäliinalla kun yskit tai aivastat.
· Heitä käytetty nenäliina roskiin.
· Jos nenäliinaa ei ole, yski tai aivasta puserosi hihan yläosaan, älä käsiisi.
· Pese kädet vedellä ja saippualla tai käytä alkoholipitoisia käsiendesinfiointiaineita, erityisesti yskittyäsi tai aivastettuasi.
· Vältä koskemasta silmiä, nenää tai suuta, ellet ole juuri pessyt käsiäsi

Hengitystieinfektiot

Flunssan eli nuhakuumeen oireet
Tauti alkaa tyypillisesti nenän tukkoisuutena ja nuhana sekä melko usein kurkkukipuna. Yleisoireina ilmenee kuumetta ja vilunväristyksiä. Yskä seuraa tyypillisesti parin päivän sisällä. Flunssaan voi liittyä myös lievää silmän sidekalvon punoitusta. Hyvin tavallista on, että yskimistä ilmenee pitempään taudin muiden oirein jo hävittyä. Flunssa kestää usein yli viikon, esimerkiksi rinovirusten aiheuttama tauti kestää lapsilla keskimäärin 7–12 vrk.
Flunssa on aina seurausta virustartunnasta, eikä johdu esim. kylmettymisestä. Syksy ja talvi ovat flunssan kulta-aikaa, mikä on seurausta virusten kausivaihtelusta. Flunssan itämisaika tartunnasta oireisiin vaihtelee alle vuorokaudesta muutamaan päivään.
Influenssan oireet
Kausi-influenssan aiheuttamat oireet ovat samankaltaisia kuin muutkin virukset. Yleisimpiä oireita ovat äkillinen kuume (38 °C tai yli, alle 3-vuotiailla yli 38,5 °C), kurkkukipu, yskä ja nuha. Muita mahdollisia oireita ovat jäsenten särky, päänsärky, vilunväristykset ja väsymys.
Influenssavirus tarttuu henkilöstä toiseen yskittäessä ja aivastettaessa tai hengitystie-eritteillä tahriutuneiden esineiden tai käsien välityksellä. Tällöin virus pääsee suuhun tai nenään.


Hengitystieinfektioiden itsehoito
Nuhan hoitoon on nenäliina paras lääke. Hyvä lääke karstaiseen nenään ovat keittosuolatipat tai lääkeaineita sisältävät nuhatipat. Tukkoiseen nenään voi kokeilla ohjeen mukaan nenäsuihkeita tai nenäontelon huuhtelua nenäkannulla. Yskän hoitoon voi käyttää höyryhengitystä. Flunssaisen lapsen pääpuolta on hyvä kohottaa tyynyjen avulla.
Kipu- ja kuumelääkkeet ohjeen mukaan käytettynä ovat tehokkaita alentamaan flunssaan tai influenssaan liittyvää kuumetta ja parantamaan huonoa vointia.

Silmätulehdus

Aiheuttajat ovat yleensä samoja viruksia tai bakteereja, jotka aiheuttavat lasten hengitystieinfektioita. Oireena yleensä on silmän rähmiminen, yhteen liimautuneet silmäluomet aamulla, rikan tunne silmässä tai kirvely. Kutina on tavallista allergisen reaktion yhteydessä. Valonarkuus on harvinaista.
Siksi lasta, jonka silmä rähmii, ei tarvitse välittömästi poistaa hoidosta tartunnanvaaran vuoksi. Oireiden voimakkuus ratkaisee poissaolon tarpeen.

Hoitona on ensisijaisesti silmän puhdistaminen toistuvasti lämpimällä vedellä ja vanutupolla silmän ulkonurkasta sisänurkkaan päin. Märkäinen silmän sidekalvontulehdus paranee usein itsestään 2-3 vuorokaudessa. Tarvittaessa märkäinen silmätulehdus hoidetaan antibioottivoiteella tai -tipoilla.

Jos lapsi sairastuu hengitystieinfektioon, tartuttavuus on suurinta aivan taudin alussa.

· Päivähoitoon / kouluun / oppilaitokseen ei saa tulla kuumeisena tai muuten jos on sellaisia oireita, että ei voi osallistua eikä toimia ryhmässä.
· Lapsen on hyvä olla poissa päivähoidosta/ koulusta /oppilaitoksesta, kunnes kuume on poissa ja muut oireet vähenemässä.
· Jos lapsi sairastuu kesken hoito-/koulupäivän vanhempia pyydetään noutamaan lapsi kotiin. Taudin alkuvaiheessa poissaolo vähentää myös tarttumista muihin

Pienikin lapsi toipuu flunssasta yleensä hyvin. Lapsi on kuitenkin syytä viedä hoitaja /lääkärin arvioon, jos
· lapsi muuttuu kivuliaaksi tai alkaa heräillä yöllä
· flunssa pitkittyy yli kahden viikon mittaiseksi
· kuume kestää yli viisi vuorokautta
· kuume laskee mutta nousee uudestaan
· lapsella on korkea kuume ja hän väsähtää
· hengitys muuttuu tiheäksi tai puuskuttavaksi
· hengitykseen liittyy selvä vinkuna
· silmät alkavat rähmiä eikä kotikonstit enää auta.
Tärkeää on lapsen yleisvointi. Mikäli lapsi vaikuttaa kohtuuttoman väsähtäneeltä, hänet voidaan aina tuoda arvioon.

Vatsataudit

Ripuli ja oksennustaudit

Tyypillisessä norovirusinfektiossa oireet alkavat äkillisesti kouristavilla vatsakivuilla ja oksentelulla. Oireet kestävät 1-3 vrk.
Taas rota-viruksen aiheuttama infektio alkaa äkillisesti oksennuksella ja vetisellä ripulilla, johon voi liittyä vatsakrampit. Oireena voi olla myös korkea kuume. Oireet kestävät 3-5 vrk. Rotavirusripuliin sairastuneet pienet lapset ovat yleisvoinniltaan sairaampia kuin muut ripulia sairastavat.

Tartunta voi tapahtua kosketustartuntana käsien välityksellä suoraan henkilöstä toiseen, oven kahvoista ja lelujen välityksellä tai viruksilla saastuneiden elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä.

Vatsataudin hoito

Kaikkien ripuli- ja oksennustautien hoidon kulmakivi on lepo ja nestehoito. Potilas voi tilanteen mukaan nauttia mitä tahansa mietoja nesteitä. Valmiita ripulijuomia saa apteekeista. Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mukaan. Reseptittä apteekista saatavia ripulilääkkeitä kannattaa käyttää varoen, pienillä lapsilla ei lainkaan. Ripulipotilaat voivat syödä ruokaa normaaliin tapaan ruokahalun mukaan. Oireiden päätyttyä voi mennä hoitoon tai kouluun.

Rokkotaudit

Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko ovat nykyisin harvinaisia rokotusten ansiosta.

Vesirokko
Sairastetaan yleisesti leikki-iässä. Ihottumavaihe alkaa punoittavilla näppylöillä, jotka muuttuvat vesikelloiksi, puhkeavat ja paikalle muodostuu rupi.
Apteekista saatavat Menthol-Sprii-linimentti tai vesirokkovoide viilentävät ja lievittävät kutinaa. Kipu- ja kuumelääkkeitä tulisi välttää vesirokkopotilailla.
Eristämisaika on 5 vuorokautta vesikellojen ilmestymisestä. Lieväoireisissa vesirokoissa riittää yksi kuumeeton päivä ja /tai kun vesikellot ovat kuivarupivaiheessa

Vesirokkoon on olemassa rokote, jonka teho on paras entuudestaan terveillä lapsilla.

Parvorokko
Sairastetaan yleensä 5-15 vuotiaana. Ihottuma alkaa yleensä kasvoilta. Posket punoittavat ja kuumottavat. Seuraavaksi ilmaantuu marmorimaista ihottumaa käsiin, vartalolle ja jalkoihin. Kuumetta ja nieluoireita voi myös olla. Ihottumavaihe kestää yleensä 3 – 7 vuorokautta (voi kestää pidempäänkin).
Hoito on oireenmukaista. Jos lapsi on kuumeeton ja hyväkuntoinen, eristämistä ei tarvita. Raskaana olevien on syytä välttää kontaktia parvorokkoa sairastaviin lapsiin.

Enterorokko
Enterovirusten aiheuttamaa rokkotautia esiintyy lähinnä lapsilla. Enterorokon ensioireita ovat kuume, päänsärky, nielukipu, vatsaoireet ja yleinen voimattomuus. Parin vuorokauden kuluttua suun limakalvoille, kämmeniin ja jalkapohjiin ilmaantuu punoittavia alueita, joihin voi kehittyä rakkuloita ja haavaumia. Joillakin voi kynnet irrota.
Oireet ovat yleensä lieviä ja paranevat yleensä itsestään 7-10 päivässä. Enterorokon itämisaika on 3-7 vrk. Lapsi voi olla päivähoidossa, jos vointi sen sallii.
Huolellinen käsien saippua-vesipesu wc-reissujen jälkeen ja ennen ruokailua ehkäisee enterorokon leviämistä.

Streptokokki A-infektiot (”angiina” ja tulirokko)

”Angiina ”
on streptokokki A :n aiheuttama nielurisatulehdus, joka voi liittyä myös tulirokkoon.
Kurkkukipu ja korkea kuume ovat ominaista heti taudin alussa. Taudin aiheuttaa bakteeri ja siksi se on hoidettava antibiootilla.
Tyypillisen A-streptokokin aiheuttaman nielurisatulehduksen oireisiin kuuluu nopeasti nouseva korkea kuume, nieltäessä voimakkaasti aristava nielu, peitteet nielurisoissa, kaulan ja leukakaaren turvonneet ja aristavat imusolmukkeet, päänsärky ja joskus pahoinvointi ja oksentelu. Nuhaa tai yskää ei juuri esiinny. A-streptokokin aiheuttama tauti on yleisin leikki- ja kouluikäisillä. Alle 3-vuotiailla bakteerin aiheuttama nielurisatulehdus on harvinainen. A-streptokokki tarttuu pääasiassa käsien välityksellä ja voi aiheuttaa pieniä epidemioita esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa. Myös ruokaperäisiä tartuntoja on kuvattu.

Tulirokko
Ainoa antibioottihoitoa vaativa rokkotauti.
Tulirokko tarttuu melko helposti pisaratartuntana ja itämisaika on 1–5 vuorokautta. Tulirokko voi esiintyä paikallisina epidemioina. Oireita ovat kuume, päänsärky, nielutulehdus (angiina), oksentelu, punoittava ja turpea kieli (mansikkakieli), leukakulman suurentuneet imusolmukkeet sekä ihottuma, joka ilmenee hentona punoituksena etenkin kasvoilla (ei suun ympäristössä) ja ylävartalolla. Punoitus näkyy parhaiten päivänvalossa rintakehällä, kainaloiden ympärillä ja vatsan alaosassa. Suun ympärillä näkyy vaaleampi vyöhyke. Ihottuma ilmestyy yleensä 1/2–2 päivän sisällä kuumeen noususta ja alkaa vähentyä 3–4 päivän kuluttua. Noin viikon kuluttua taudin alkamisesta iho alkaa yleensä hilseillä. Tulirokon ihottuma johtuu A-streptokokin erittämästä toksiinista ja on sinänsä vaaraton.
Diagnoosi varmistetaan nielun bakteeriviljelyllä. Tulirokkoepäily edellyttää aina lääkärissäkäyntiä. Tulirokko on usein oireiltaan niin tyypillinen, että antibioottihoito voidaan aloittaa taudinkuvan perusteella. Tulirokko paranee hyvin antibiooteilla.

Tulirokkoa vastaan ei ole rokotetta ja tautia esiintyy edelleen erityisesti kouluikäisillä ja myös päiväkodeissa. Tulirokko tarttuu kosketustartuntana ja käsien pesu on tärkeää silloin, kun perheessä tai muuten ympäristössä esiintyy tulirokkoa.
Tulirokkoa ja angiinaa sairastavan lapsen eristämisaika on 24 tuntia antibioottihoidon aloittamisesta.

Ihmisen loiset

Kihomadot
Ihmisen kihomato on vain ihmisen loinen. Tartunnan voi siis saada vain toiselta ihmiseltä.
Kihomadot ovat erityisen tavallisia päiväkoti- ja kouluikäisillä lapsilla. Kihomadon munista
kuoriutuu ihmisen pohjukaissuolessa toukkia, jotka kehittyvät aikuiseksi kihomadoiksi 1-2
kuukaudessa. Aikuiset madot ovat ohuita sukkulamatoja, jotka näyttävät ohuilta valkoisilta
langanpätkiltä Kihomadot elävät paksunsuolen alkupäässä, josta naarasmadot ryömivät
öisin munimaan peräaukon ympäristöön.

Tartunta
Kihomatotartunta saadaan nielemällä kihomatonaaraan tuottamia munia. Tahmeat munat tarttuvat
helposti käsistä toisiin ja käsistä ne joutuvat sormin syödessä tai sormia imeskellessä, kynsiä
pureskellessa, suuhun. Toissijainen tartuntatapa on leikkikalujen, ovenkahvojen, yöasujen ja
liinavaatteiden välityksellä. Harvinaista, mutta mahdollista, on saada tartunta hengittämällä
kuivuneita munia huonepölyn mukana.

Oireet
Tärkein oire on alapään, etenkin peräaukon ympäristön kutina iltaöisin. Sen aiheuttaa kihomatojen
liikehdintä peräaukolla ja mikroskooppisen pienten munien liimamainen erite. Kutinasta seuraa
raapiminen ja alapää ärtyy, mikä voi aiheuttaa kirvelyä virtsatessa ja jopa yökastelua. Joskus
madot voivat tytöillä eksyä emättimeen tai virtsaputkeen altistaen infektioille. Madon ärsytys
peräaukolla voi aiheuttaa peräaukon supistuksia, jotka aistitaan paikallisena kovana kipuna tai
vatsavaivoina. Oireettomien lasten madot huomataan toisinaan ulosteen seasta.

Kihomatotaudin toteaminen
Pienet, selkeästi liikkuvat valkeat madot peräaukolla, alapään iholla tai ulosteessa ja edellä mainitut oireet ovat selvä osoitus kihomatotaudista. Joskus harvoin voidaan kihomatotaudin toteamiseksi ottaa peräaukon seudulta näyte aamulla ennen peseytymistä tai ulostamista. Näytteellä etsitään munia.

Itsehoito
Kihomatojen häätöhoito koskee koko perhettä, vaikka vain yhdellä sen jäsenistä todetaan
kihomatotartunta.
· Tehosta käsihygieniaa
· Leikkaa kynnet lyhyeksi
· Vältä sormin syömistä, sormien imemistä ja kynsien pureskelua.
· Häätöhoito uusitaan kahden viikon kuluttua.

· Hoitovalmisteet eivät tuhoa kihomadon munia ja sen vuoksi hoidon lopputuloksen varmistamiseksi
· on lääke otettava toistuvasti.
· Päiväkodista tai koulusta ei tarvitse olla pois kihomatotartunnan vuoksi.
· Tavallisin syy taudin pitkittymiselle on uusintatartunta.

Hoitovalmisteet
Kihomatotaudin itsehoitoon on saatavilla apteekista Pyrvin-nimistä suun kautta otettavaa
valmistetta. Lääke värjää ulosteet punaiseksi, mutta tahrat lähtevät vaatteista pesussa pois.
Reseptillä oleva valmiste on nimeltään Vermox. Annos on valmistekohtainen ja selviää
pakkausselosteesta tai lääkärin antamasta erillisestä ohjeesta Jos hoito on epäonnistunut
toistuvasti, voi lääkäri yksilöllisesti määrätä kolmen vuorokauden tai jopa kuuden kuukauden
häätöhoidon. Ärtynyttä peraäaukon seutua voi hoitaa perusvoiteella tai ärtyneelle iholle tarkoitetulla
hoitovoiteella esimerkiksi Pephanten-voiteella.

Siivous
Kotona lääkkeen ottamista seuraavana päivänä vaihdetaan lakanat ja imuroidaan tai tuuletetaan
vuodevaatteet. Liina- ja vuodevaatteiden turhaa leyhyttelyä tulee huonetiloissa välttää.
Siivoukseksi riittää normaali viikkosiivous, imuroidaan ja pyyhitään pinnat nihkeällä liinalla.
Pesuaineena käytetään yleispesuainetta. WC:n ja kylpyhuoneen ovenkahvat on pyyhittävä
kuitenkin tavallista useammin. Käytetyille liinavaatteille riittää normaali konepesu (60 astetta). Ne
pehmo -ja unilelut, joita ei voida pestä, imuroidaan tai tuuletetaan.

Päiväkodissa, kuten kotonakin, lakanat vaihdetaan, vuodevaatteet ja pehmolelut imuroidaan.
Nukkumatilan lattia imuroidaan ja pinnat pyyhitään nihkeällä liinalla käyttäen yleispesuainetta.
Lelujen osalta on hyvä siirtyä käyttämään epidemian ajaksi päivittäin pestäviä leluja.

Ehkäisy
Päiväkodeissa ja kouluissa voi tiedottaa koko ryhmälle/luokalle kihomatotaudin esiintymisestä.
Vanhempia pyydetään tarkkailemaan lapsiaan mahdollisten tartuntojen varalta ja ilmoittamaan
tartunnan todettuaan päiväkodissa ja koulussa opettajalle esimerkiksi reppuvihkon välityksellä tai
soittamalla. Käytäntö on hyvä sopia koulun ja päiväkodin kanssa yhdessä. Tämän ohjeen voi jakaa
vapaasti vanhemmille.

Kotona, päiväkodeissa ja kouluissa tartuntaketjun katkaisemiseksi
· Pese kädet ja kuivaa huolellisesti ennen ruokailua ja erityisesti WC-käyntien jälkeen
· Kotona on hyvän käsihygienian lisäksi leikattava kynnet viikoittain
· Rajoita kynsien pureskelua ja sormien imeskelyä
· Älä syö sormin eikä myöskään toisen lautaselta.
· Vältä nukkumasta samoissa lakanoissa kuin kihomadonkantajat.
· Vältä yökylä reissuja kihomatojen toteamisen ja viimeisen hoitokerran välillä.


Milloin yhteys lääkäriin
Jos toistuvasta itsehoitovalmisteen käytöstä huolimatta kihomatotauti ei tokene on syytä ottaa
yhteys ensin omaan terveydenhoitajaan ja sitten vasta sovitusti omalääkärille.

Päätäit
Päätäi on ihmisen loinen. Päätäiden esiintyminen noudattaa vuodenaikavaihtelua,
runsaammin elo - lokakuulla ja tammi - helmikuulla. Tartunnat todetaan yleensä ensiksi päiväkodeissa ja kouluissa ja sitten perheissä.

Päätäi on 2-4 mm pitkä, litteä, hiuspohjassa elävä loiseläin (Kuva1). Päätäin väri vaihtelee läpikuultavan harmaasta punertavan, ruskeaan tai mustaan. Täi munii useita harmaanvalkoisia,
tiukasti hiuksiin kiinnittyviä munia eli saivareita (Kuva 2). Saivareet kehittyvät lisääntymiskykyisiksi 2 viikossa. Täin elinaika on noin 2-4 viikkoa.

Tartunta
Täit tarttuvat ihmisestä toiseen yleensä suorana kosketustartuntana. Toissijainen tartuntatapa on kampojen, harjojen, hiuskoristeiden tai tekstiilien kuten hattujen, huivien välityksellä. Päätäi kuolee
noin vuorokauden sisällä päänahan ulkopuolella. Tartunta todetaan yleensä löytämällä hiuksiin kiinnittyneitä täin munia eli saivareita tai itse päätäitä Päätäi-infektio leviää erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa aiheuttaen epidemioita.

Oireet
Ravinnokseen päätäi imee verta iholta noin 4-6 tunnin välein. Täin sylki aiheuttaa kutinaa ja raapimisen takia päänahkaan voi kehittyä pinnallinen infektio Täi-infektion merkkinä on hiuspohjassa saivareiden lisäksi niskan ja korvan tauksen raapimisjälkiä sekä toisinaan suurentuneita imusolmukkeita niskan ja kaulan alueella. Itsehoito Päätäi todetaan tarkastelemalla hiuksia ja hiuspohjaa hyvässä valossa täikamman ja tarvittaessa suurennuslasin avulla. Hiuksia kammataan valkean paperin päällä, jolloin voi löytyä eläviä täitä, saivareita tai täin nahkoja. Jos päätäitä havaitaan, hoidetaan kaikki perheenjäsenet samalla kertaa, vaikka muilla ei oireita
olisikaan. Päänahka ja hiukset kammataan täikammalla ja pestään täishampoolla. Kouluun vasta kun hoito on tehty.

Käsittely uusitaan viikon kuluttua vain niillä perheenjäsenillä, joilla päätäi on todettu. Kotieläimiä ei tarvitse hoitaa. Hoidon jälkeen hiuksista saattaa löytyä saivareita, jotka ovat kuolleet, eivätkä siten merkitse hoidon epäonnistumista. Yleisin syy hoidon epäonnistumiselle on uusi tartunta lähiympäristöstä.

Hoitovalmisteet
Hoidoksi sopivat ulkoisesti käytettävät shampoot, joita myydään apteekissa itsehoitolääkkeenä. Myynnissä Suomessa ovat Hedrin, Paranix, Prioderm ja Nix -nimiset valmisteet. Käsittelyaika täishampoilla vaihtelee valmisteittain ja selviää pakkauksen mukana tulevista tarkoista käyttöohjeista, joita on noudatettava. Prioderm on osoittautunut Nixiä tehokkaammaksi erityisesti niissä tapauksissa, joissa hoito on epäonnistunut toistuvasti. Täikampaus tehdään lääkehoidon jälkeen 2-3 kertaa viikossa kahden viikon ajan. Ärtynyttä hiuspohjaa voi hoitaa miedolla kortisonipitoisella voiteella tai hiuspohjaan tarkoitetulla liuoksella.

Tekstiilien hoito
Hiustenkäsittelyn jälkeen pään kanssa kosketuksissa olleet päähineet, hiussoljet, kammat ja harjat on pestävä huolellisesti kuumalla vedellä ja liotettava täishampooliuoksessa. Käytetyille liinavaatteille riittää normaali konepesu (60 astetta). Patjat ja tyynyt imuroidaan, vuodevaatteet, pehmo -ja unilelut sekä hatut voidaan laittaa jo 80-asteiseen saunaan pariksi tunniksi tai muovipussissa yön yli pakkaseen.

Ehkäisy
Koulussa tiedotetaan täiden esiintymisestä silloin kun useammalla oppilaalla havaitaan päätäitä. Tällöin tartunnan toteamiseksi vanhemmat tarkistavat lapsensa hiukset ja päänahan 2-3 kertaa viikossa parin viikon ajan ja ilmoittavat päiväkodissa ja koulussa opettajalle esimerkiksi reppuvihkon välityksellä tai soittamalla, jos päätäitä löytyy. Resistenssiongelman vuoksi perheen ulkopuolisten oireettomien henkilöiden, kuten päivähoitoryhmän tai koululuokan hoitamista ei suositella.

Kouluissa päähineet ja kaulahuivit on hyvä laittaa takin hihaan tunnin ajaksi. Kosteat vaatteet on hyvä kuivata, jos se on mahdollista. Päähineet ja kaulahuivit sekä kammat, harjat ja hiuskoristeet ovat henkilökohtaisia ja niitä on hyvä pestä säännöllisesti eikä niitä tule vaihdella kavereiden kanssa.

Milloin yhteys lääkäriin

Jos päänahan raapimisjäljet tulehtuvat niin, että tulee märkivä ihottuma, on syytä hakeutua lääkärille, tai jos itsehoitolääkkeet eivät auta.

Syyhy
Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki. Syyhy on ihmisen loinen. Syyhypunkit leviävät ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta päiväkodeissa, kouluissa ja perheen sisällä. Syyhy tarttuu kosketustartuntana. Tartuntaan tarvitaan kättelyä pidempi kontakti. Syyhy tarttuu erityisen herkästi lapsiin ja vanhuksiin ja leviää helposti perheiden sisällä. On mahdollista, että syyhyn saa syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1 - 2 vuorokautta ihon ulkopuolella.

Oireet
Syyhykutina alkaa 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Syypunkin eritteet aiheuttavat kutinaa etenkin iltaisin. Ihossa ei näy alkuvaiheessa juuri mitään mutta kutinan ja raapimisen jatkuessa näkyviin ilmestyy punkkinaaraan kaivamia, 2-15mm pituisia käytäviä, muuta ihoa tummempia, mutkittelevia juovia, joiden toisessa päässä punkki näkyy pienenä tummempana kohoumana. Raapimisen seurauksena iho voi tulehtua (infektoitua), jolloin oikean diagnoosin teko vaikeutuu. Ihomuutokset näkyvät erityisesti sormiväleissä, kämmenissä, ranteissa pikkulapsilla myös jalkapohjissa

Taudin toteaminen
Syyhypunkin toteaminen perustuu anamneesiin, ihottumalöydöksiin, punkin tai sen käytävien havaitsemiseen. Koko perheen kutina auttaa usein toteamaan syyhyn. Punkin käytäviä löytyy usein sormien sivuilta ja sormiväleistä sekä lapsilla jalkaholvien alueilta.

Itsehoito
Jos lähiomaisilla, päiväkodissa tai koulussa on lääkärin toteamaa syyhyä ja oman perheen oireet sopivat tautiin, voidaan hoito aloittaa ilman lääkärissäkäyntiä.
Apteekista saa reseptittä permetriiniä sisältävää voidetta (Nix®). 30 gramman tuubi riittää aikuisen kertakäsittelyyn. Alle 10-vuotiaille riittää ½ tuubia. Iho pestään aamulla huolellisesti ja vaihdetaan alusvaatteet ja lakanat. On tärkeää hoitaa samassa taloudessa asuvat henkilöt samaan aikaan siitä riippumatta, kutiavatko he vai eivät. Niin estetään ns. pingpongsyyhy, jossa hoitamaton mutta oireeton henkilö tartuttaa punkin hoidetuille perheenjäsenille uudelleen muutaman viikon päästä. Syyhyn vuoksi ei tarvitse olla pois päivähoidosta tai koulusta. Onnistuneesta hoidosta huolimatta iho voi kutista vielä 1-3 viikkoa voiteen käytön jälkeenkin.

Tekstiilien hoito
Hoidon jälkeisenä aamuna vaatteet ja lakanat pestään normaalilla pesuohjelmalla, vuodevaatteet, sohvat ja matot imuroidaan.
Lääkäriin on syytä mennä, jos diagnoosi on ainakin yhden perheenjäsenen kohdalla epävarma jos syyhylääke ei lopeta kutinaa tai kutina alkaa uudelleen muutaman viikon kuluttua.Diagnoosi on voinut olla väärä tai kyseessä on permetriinille vastustuskykyiseksi tullut punkkikanta. Sellainen punkkitartunta hoidetaan sisäisesti ivermektiini-nimisellä lääkkeellä.

Ehkäisy
· Hyvä käsihygienia
· Viikoittainen kodin siivous, imurointi ja pintojen pyyhkiminen.
· Vuodevaateiden tuuletus tai /ja imurointi säännöllisesti 1-2 viikon välein.
· Liinavaatteiden säännöllinen vaihto 1-2 viikon välein.

Päiväkodeissa ja kouluissa ei saa vaihdella tai lainata vaatteita