Eläintekstimme
Krokotiili
krokotiilit elävät tropiikeissa afrikassa, Austraaliassa,Aasiassa ja Amerikoissa. krokotiilit viihtyvät hitaasti viraavista joissa ja järvissä. ja niiden ravintoa ovat etinkin kalat sekä lajista ja eläimen koosta riippuen ja nisälläät
Karhu
Karhun turkki on hyvin tuuhea ja se antaa sen ruumiille pyöreän vaikutelman. Korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan.
Elintavat ja lisääntyminen
Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta. Karhut vetäytyvät talvipesilleen syys-marraskuussa ja ne heräävät maalis-toukokuussa. Kesällä urokset liikkuvat paljon enemmän kuin yleensä uskotaan.
Ravinto ja saalistaminen
Karhu on kaikkiruokainen. Marjat, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät kuuluvat karhun ruokavalioon. Karhulle kelpaavat kauriit sekä hirvet ja se syö myös haaskoja. Kuitenkin suurin osa, noin 70%, karhun ravinnosta on muuta kuin lihaa.
Esiintyminen
Karhukanta on vahvin itäisessä Suomessa ja Lapissa. Karhuja esiintyy koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Niitä tavataan säännöllisesti myös Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Karhu vastassa
Mikäli kohtaat karhun, käyttäydy rauhallisesti ja poistu tulosuuntaan. Karhun kohtaaminen johtuu yleensä siitä, että se tulee yllätetyksi.
Suhtautuminen suurpetoihin
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Suden, karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmia varten on tehty tutkimukset, joissa selvitettiin, miten suurpetokantoja pitäisi suomalaisten mielestä hoitaa. Tiedot kerättiin kirjallisten kyselyjen, haastatteluje...
Suomen riistakeskus on myöntänyt yhteensä 289 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen torstaina 20. elokuuta alkavalle metsästyskaudelle. Poikkeuslupien lisäksi poronhoitoalueella voidaan kaataa alueellisen kiintiön nojalla 95 karhua, joista 20 läntisellä ja 75 itäisellä poronhoitoalue...
Suhtautuminen suurpetoihin
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Suden, karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmia varten on tehty tutkimukset, joissa selvitettiin, miten suurpetokantoja pitäisi suomalaisten mielestä hoitaa. Tiedot kerättiin kirjallisten kyselyjen, haastatteluje.
Leijona
Leijona on kissa eläin se saalistaa lihaa. Leijonat saalistavat yleensä laumassa.
leijonat asuvat afrikassa ne ovat savanni alueilla.
koko
Leijona on suurin kissa eläin villinä se voi olla kahden ja puolen metri mittainen
Leijonan ruumiin koko
on 140- 250 sen häntä on metrin mittainen
väritys
Leijonan turkki on vaalean ruskea
krokotiili (Crocodylidae)
Krokotiili on suurikokoinen matelia joka viihtyy vesistöiisä
Elinympäristö
Krokotiilit asuvat tropiikeissa: Afrikassa Austraaliasssa Aasiassa ja amerikossa. Krokotiilit viihtyvät hitaasti virtaavissa joissa ja järvisssä.
Ravinto&saalistaminen
Krokotiili ruokavalioon kuuluuu: kalat koosta riippuen nisäkkäät ja linnut. Krokotiilit on saalistustavaltaan väijjyviä petoja. Ne odottavat kunnes saalis tulee lähelle ne vetävät sen veden alle ja hukuttavat jos tämä ei onnnistu se odotaa seuraavaa tärppiä. isot yksilöt voivat olla syömätta jopa vueden.
Uhanalaisuus
Krokotiilit on luonnossa suojeltuja niitä kasvatetaan erityisesti nahkansa takia niistä valmistetaan kenkiä ja laukkuja
Pohjoisruotsinhevonen
hevosrotu. Se kehitettiin ruotsissa vaihoista
skandinaavisista työhevosista, jotka
polveutuvat alkukantaisesta
metsähevosesta.
Nykyään
pohjoisruotsinhevonen
on suosittu sekä ratsuna että
ajohevosena ja sitä käytetään edelleen
myös työhevosena maa ja metsä taloudessa.
Perinteisen raskas rakenteisen käyttöhevosen rinnalle
on jalostettu myös kylmäverisiin ravureihin kuuluva kevyempi ravuri tyyppi.
Historia
Kylmäverisiin kuuluva pohjoisruotsinhevonen on läheistä sukua norjalaisille dölehevoselle ja polveutuvat vanhasta skandinaavista maalaisroduista. Tämä maatiais rotu samoin kuin useimmat eurooppalaiset kylmäveriset hevosrodut polveutuu puolestaan alkukantaisesta metsähevosesta.kotimaista maatiaisrotua, maatiais hevosta, risteytettiin 1800 luvun useiden maahantuojien hevosrotujen kanssa rodun jalostuksessa käytettiin jopa täysveris rotuja. Kotimaisen maatiaishevosen pelastamiseksi perustettiin vuonna 1849 eläinlääketieteen professori Wilhelm Hallanderin johdolla jalostus yhdistys Sorda Danlarhes Hastvänner.
Rodun jalostus
Rodun puhtaaksi jalostaminen alkoi 1900 luvun alussa ja rotunimitys pohjoisruotsinhevonen esiintyy ensimmäistä kertaa vuonna 1900
julkaistussa ohje säännössä. Vuonna 1923 pidettiin Göteborissa suuri maatiais kokous, jonne kasvattajat kokoontuivat esittelemään pohjoisruotsinhevosiaan. Eri kasvattajien hevosilla ei kuitenkaan ollut juuri lainkaanyhteisia piirteitä, vaan hevoset erosivat toisistaan sekä rodun että luonteen perusteella.
kylmäveriravurui
Vuonna 1964 pohjoisruotsinhevoset jaettiin kahteen ryhmään: raskasrakenreisiin käyttöhevosiin ja kevytrakenteisiin
ravureihin.