Katkelma Juhani Ahon romaanista "Rautatie". Siinä päähenkilöt, Matti ja Liisa, ovat ensimmäistä kertaa junan kyydissä.

Eivät tienneet oikein Matti ja Liisa, kuinka olivat rautatievaunuun joutuneet. Liisa ei varsinkaan tiennyt.
Ja nyt sitä oltiin siinä!...
Ja nyt se lähti liikkeelle... koko huone... ovet ja ikkunat ja lattia... Herra jumala, kunhan ei hajoaisi!...
Siihen oli nyt jouduttu ja siinä sitä nyt mentiin...
Liisa istui penkillä ja piti tiukasti kiinni. Matti seisoi penkkien välissä ja piteli hänkin käsillään kiinni...

Niin yht´äkkiä oli lähtö tullut, ettei tiennyt mitään, ennenkuin se jo tuli. Matti ja Liisa olivat seisoneet ja odottaneet Villeä, että se toisi piletin. Kello oli silloin soida rämähtänyt pään päällä ja Liisa oli säikähtänyt siitä niin, ettei ennen ollut milloinkaan ollut niin säikähtänyt. Kun oli tointunut katsomaan, oli siinä pehtori, joka sitä kielestä rämisti...
Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat huudahtaneet! "Tuolta se tulee! tuolta se tulee!" Ja sieltä se oli tullutkin aukeata pitkin... puhaltanut huokuen ja pursuten sillan syrjään... sydänalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut selälleen hoipertua... ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat pyörän päällä ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se kiilsi kullalle ja välkkyi, että silmiä huikaisi... Ihmisiä oli sieltä pölähtänyt asemasilta täyteen...

Vaan silloin oli Ville tullut huoneesta melkein juoksujalassa, ottanut käsipuolesta kiinni ja työntänyt sisään ja antanut keltaiset paperiliput ja käskenyt näyttää, kun niitä kysytään... itse oli sitten sitä tietään mennyt ja heittänyt heidät siihen...
Ja sitten se oli alkanut liikkua... siinä ne nyt olivat, ja nyt se kulki täyttä vauhtia...

- Tule Matti, istumaan, ettet putoa... onhan tässä sijaa... minun vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin penkin laitaan kiinni.
- Eihän tässä... minnekä... pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni.
Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti... välistä se viheltää hihkaisi niin, että selkäpiitä karmi... ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen.

Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Kummastakin tuntui heistä, että, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. Kerran oli Liisa koskea laskenut, mutta ei se ollut niin hirveätä kuin tämä... Ei Liisa uskaltanut edes ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista. Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen.

POHDITTAVAA

1. Miten Liisa ja Matti olivat päätyneet junaan?
2. Mitä tunteita junamatka herättää Liisassa? Mistä sen voi päätellä?
3. Poimi tekstistä kohtia, joissa kuvataan junaa. Miten junaa kuvaillaan? Mihin asioihin junaa verrataan?
4. Mitä tarkoittaa virke Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen?

KIRJOITUSTEHTÄVÄ

Sijoita tapahtumat nykyaikaan ja kirjoita tarina uudestaan. Millaiset ihmiset ovat nyt päähenkilöitä? Mikä on pelkoa herättävä laite/asia?