Katkelma Matti Yrjänä Joensuun romaanista "Harjunpää ja rautahuone" (2010: 295-296). Rikosylikonstaapeli Timo Harjunpää ja hänen työparinsa Onerva nappaavat rikollisen.

Harjunpää työnsi itseään kädellään seinästä loitommas ja meni omituista mutta todella nopeaa kyyrykävelyä lähemmäs tulleen Onervan luo.
- Kutsu se tänne, hän suhahti. - Ja Karhu-ryhmä. Ja ambulanssi. Mutta sano että tulevat helvetin hiljaa. Ja mene avaamaan niille se portti kokonaan.
- Mikä se tilanne on, Onerva kuiskasi samalla kun jo kääntyi.
- Haulikko toisessa kiinni. Voi tulla kohta ruumiita.
Harjunpää ehti tuskin kuiskata sen, kun ovenraosta alkoi jo kuulua ähellystä ja nopea kirous, ilmiselviä tappelun ääniä. Sitten jymähti. Se oli kuin pommin räjähdys, vaikkei se voinut olla muu kuin haulikonlaukaus, mutta sisätila oli niin pieni ja oviaukko ainoa äänen purkautumistie. Sen jälkeen kuului pitkä ja äärimmäisen tuskainen huuto.

Harjunpää oli jo ovella ja riuhtaisi sen auki, hän pysytteli edelleen kyyryssä, ja revolveri oli ojossa hänen edessään ja peukalo valmiina iskurin päällä. Haisi palanut ruuti. Harjunpäälle tuntematon mies oli puolittain kaatuneena romukasan päällä ja pyyhki lähes hysteerisesti veriroiskeiden täplittämää rintaansa. Ei häneen näköjään ollut osunut kovin pahasti. Mutta heidän Orvonsa laita oli huonommin: mies oli vajoamassa kuin hidastetusti polvilleen ja hän piti käsiään koholla ilmassa. Eikä Harjunpää käsittänyt heti kunnolla mitä näki - mutta niin se oli: Orvon koko toinen kämmen sormineen oli kadonnut, ja tyngästä törrötti jänteitä ja luita. Verta syöksähti esiin sysäyksittäin voimakkaina ryöppyinä.
- Äkkiä sitä apua! Harjunpää huusi taakseen pihalle.
- Lääkäriambulanssi!

Hän rynnisti huoneeseen sisään, potkaisi lattialla lojuvan haulikon jonnekin pöydän alle näkymättömiin, tempaisi vyön housuistaan ja kolahti lattialle polvilleen Orvon viereen. Hän alkoi kietoa vyötään verta purskahtelevan tyngän ympärille.
- Liikkumatta siellä takana! Onerva huusi ovensuusta, ja Harjunpää näki vilaukselta, että tällä oli pistooli käsissään ojennettuna romukasasta ylös kömpivää miestä kohti. Sitten hän keskittyi taas Orvoon ja tämän kadonneeseen käteen. Vyö oli tepsinyt: verta tuli edelleen, mutta ei sellaisina massiivisina, sydämenlyöntien tahdittamina suihkuina. Tajuntansa mies oli menettämäisillään. Silti hän valitti hiljaa.

POHDITTAVAA

1. Mitä Harjunpää käski Onervan tehdä? Miksi?

2. Mitä ääniä ovenraosta kuului?

3. Mitä Harjunpää näki (kaksi asiaa), kun hän katsoi huoneeseen?

4. Miksi Harjunpää ei heti käsittänyt, mitä näki?

5. Poimi viimeisestä kappaleesta kaikki persoonamuotoiset verbit, jotka löydät. Niitä on yhteensä 13. Kirjoita verbit perusmuodossa eli infinitiivissä (esim. minä istuin = istua, hän oli vierittänyt = vierittää, huudahtaisin = huudahtaa).

6. Mitä Orvolle tapahtuu katkelman lopussa?