Laita aukkoon pilkku tai välilyönti, jos pilkkua ei tarvita.

Haaveellista suunnitelmaa kaukaista ihanneyhteiskuntaa kutsutaan utopiaksi. Utopia on sekoitus kreikkaa ja latinaa ja se tarkoittaa paikkaa jota ei ole.

Sanaa dystopia käytti puolestaan tiettävästi ensimmäisen kerran brittiläinen kansanedustaja John Stuart Mill vuonna 1868. Sanan alussa on kreikkalainen etuliite dys- ’epä‑, huono‑’. Dystopia on utopian vastakohta: paikka josta ei haaveilla ja jonka ei toivota tulevan todeksi kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta.

Dystooppinen fiktio on puolestaan kattotermi traditioille jotka kuvaavat epätoivottavia poliittisia yhteiskunnallisia tai ekologisia olosuhteita tai kehityskulkuja. Esimerkiksi maailman tuhoutumisen kuvittelevat apokalypsit ja tuhoutumisen jälkeistä maailmaa hahmottelevat postapokalypsit kuuluvat sen piiriin.

"Meidän kulttuurissamme dystopian lajikirjo on nyt aivan valtava. Sieltä löytyy muun muassa feminististä sekä teknologiauhkiin liittyvää dystopiaa mutta eniten pinnalla ovat ilmastokysymykset. Tämä on luontevaa koska elämme ilmastonmuutoksen aikaa ja kyse on myös poliittisesti tärkeästä asiasta" dystopioihin perehtynyt kirjallisuudentutkija Maria Laakso toteaa.

Dystopioiden suurta suosiota selittävät tämänhetkiset vakavat kysymykset. Donald Trumpin voittaessa presidentinvaalit hypähti klassisten dystopioiden kuten George Orwelin 1984 myynti valtaviin lukemiin.