Hyvää tekstiä on mukava lukea ja kirjoittajan ajatuksen kulkua helppo seurata. Hyvä teksti voi huvittaa, herättää tunteita ja ajatuksia sekä saada ymmärtämään asioita. Runsaat kirjoitusvirheet, epäloogisuudet ja epätarkka kielenkäyttö häiritsevät lukukokemusta ja ymmärtämistä. Miten siis voi kirjoittaa hyvän tekstin?

Kirjoitusprosessi alkaa aina suunnittelusta. Erilaisia suunnittelutapoja on monia. Niitä kannattaa kokeilla löytääkseen itselleen sopivimman. Hyvä tapa aloittaa on esimerkiksi jutella kaverin kanssa ja tehdä miellekartta tai luettelo, johon kirjoittaa kaiken mitä asiasta tietää. Toinen tapa on esittää erilaisia kysymyksiä aiheesta ja etsiä niihin vastauksia ja uusia näkökulmia. Katso erilaisia suunnittelutapoja.

Sen jälkeen kun ajatustyö on valmis, näkökulmaa on syytä rajata ja miettiä, miten käsittelet aihettasi. Suunnittele siis tekstillesi rakenne. Erilaiset tekstit vaativat erilaisen rakenteen. Esimerkiksi ohje etenee kronologisesti, mielipideteksti esittää ongelman ja siihen ratkaisun tai vertailee hyötyjä ja haittoja. Oppikirjan teksti taas erittelee ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia tai kuvailee nisäkkäiden ominaispiirteitä tai fysiikan ilmiötä. Tutustu erilaisiin jäsennystapoihin.

Kun jäsennys on valmis, kannattaa miettiä aloitusta. Aloituksen ja otsikon tehtävä on kertoa lukijalle, mistä teksti kertoo, mutta myös houkutella lukemaan. Hyvä aloituskappale saa lukijan kiinnostumaan lukemastaan. Aloittaa voi menemällä suoraan asiaan, määrittelemällä tärkeimmän käsitteen tai kysymällä kysymyksen. Muita aloitusesimerkkejä on täällä. Lopetuskappale puolestaan kertoo lukijalle, että teksti päättyy ja tekee yhteenvedon tekstin ydinajatuksesta. Hyvä lopetus voi viitata aloituskappaleessa esitettyihin ajatuksiin tai palata alun esimerkkiin.

Aloituksen ja lopetuksen väliin kirjoitetaan 3-4 käsittelykappaletta. Jokainen kappale on oma kokonaisuutensa, jonka pääasia kiteytyy kappaleen ydinvirkkeessä. Ydinvirkkeen lisäksi kappaleissa on ydinvirkettä tukevia tai havainnollistavia virkkeitä. Kappaleet eivät ole irrallisia, vaan ne sidotaan toisiinsa sidostekeinoilla. Sidosteisuutta on esimerkiksi saman aihepiirin sanat: kirjoittaminen, kappale, aloitus, lopetus..., toisto, konjunktiot (ja, siksi, jos, vaikka, kuinka....), aikaa tai järjestystä ilmaisevat sanat: ensiksi, toiseksi, viimeiseksi, aluksi, sitten, lopulta... Tässä tekstissä sidosteisuutta lisääviä sanoja on merkitty punaisella. Lisää sidostesanoja on Kirjoittajan ABC-sivustolla sekä täällä.

Kun teksti on kerran kirjoitettu, kannattaa pitää tauko. Pienen tauon jälkeen huomaa kirjoitusvirheet helpommin. Hyvä keino on myös antaa jonkun ulkopuolisen lukea teksti, kommentoida epäselviä kohtia tai tekstin herättämiä ajatuksia ja korjata virheet.

Lopuksi kirjoitetaan otsikko. Kuten aloituskappaleen myös otsikon tehtävä on houkutella lukijaa. Otsikon täytyy olla sopivan informatiivinen ja samalla tekstin tyyliin sopiva. Otsikko voi olla esimerkiksi kysymys Mikä tekee onnelliseksi? , väite Onnellisuus riippuu ihmisestä itsestään, sanonta tai sitaatti Kellä onni on, se onnen kätkeköön, vertaus tai viittaus Hannu Hanhet ja normaalit ihmiset tai sarkastinen lausahdus Onnea se on epäonnikin.

Näillä ohjeilla pääsee alkuun, mutta hyväksi kirjoittajaksi ei kehity kuin kirjoittamalla ja lukemalla paljon. Kirjoittaminen voi olla haastavaa, mutta se selkiyttää ajattelua ja tuottaa onnistuessaan hyvää mieltä. Onnea ja innostusta kirjoittamisen harjoitteluun!