Viime viikolla puhuin viikon avauksessa ystävällisyydestä ja tasapainoisuudesta. Saitte pieniä tehtäviäkin;

• Hymyillä kaverille ja katsoa, kuinka hänenkin kasvoilleen leviää iloinen hymy.
• Kiittää, kun kaveri on tehnyt jotain sinulle tai sinun puolestasi.
• Tervehtiä ääneen sanomalla, kun tapaat hänet ensimmäistä kertaa.

Lupasin teille uusia tehtäviä tälle viikolle. Ennen kuin paljastan ne, kerron niiden taakse hieman.
On olemassa sanonta: Meillä on yksi suu ja kaksi korvaa. Mitähän se tarkoittaa?

Ainakin sitä, että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Hyvä käytökseen kuuluu, että malttaa kuunnella muita, antaa heidän puhua rauhassa ja yrittää ymmärtää heidän ajatuksiaan.

Usein luulemme tietävämme jo puolesta sanasta, mitä toinen tarkoittaa. Päätämme kumppanimme lauseet ja välillä luulemme, että osaamme jopa lukea tämän ajatuksia.

Mietipä, milloin olet todella yllättynyt toisen sanoista ja sanonut: "Tuota en tiennytkään" tai "Totta, noinkin voi ajatella."

Joskus toisen kertomus voi vetää todella hiljaiseksi. Niissä tilanteissa erittäin hyviä vastauksia ovat esim. ”En tiedä, mitä sanoisin” tai ”haluan miettiä tätä."

Hyvä kuuntelija osaa käsitellä monipuolisesti tietoa. Hän osaa yhdistellä asioita aikaisemmin kuulemaansa. Hän kykenee tunnistamaan ja hallitsemaan omia tunnereaktioitaan ja näin hän pystyy kuuntelemaan hätääntymättä, ärsyyntymättä tai vihastumatta. Hyvä kuunteleminen ei tarkoita samaa mieltä olemista vaan toisen ajatusten kunnioittamista.

"Todellinen keskustelu alkaa nimittäin siitä, kun lopetamme puhumisen ja alamme kuunnella."

Nyt sitten se tehtävä kaikille, joka on varsin helppo:
Kuuntele, mitä kaverillasi on asiaa, äläkä keskeytä häntä.