Hyvää huomenta kaikille ja iloista uutta viikkoa!

Tänään haluan kertoa teille pienen tarinan. Se on vanha Aisopoksen satu, ja sen päähenkilöinä ovat leijona ja hiiri.

Olipa kerran suuri ja mahtava urosleijona, joka lepäili savannilla apinanleipäpuun alla keskipäivän aurinkoa piilossa. Yhtäkkiä pieni hiiri juoksi sen tassun yli ja herätti sen. Leijona ärähti vihaisena ja nappasi hiiren käpäläänsä. "Nyt kyllä syön sinut", se murisi.

Mutta hiiri sanoi: "Ole kiltti, päästä minut menemään. Ehkä minäkin voin vielä joskus auttaa sinua."

Leijona nauroi. "Miten muka sinä, pieni hiiri, voisit auttaa minua, isoa ja vahvaa leijonaa?" Mutta jostain syystä leijona päätti kuitenkin päästää hiiren vapaaksi.

Jonkin ajan kuluttua leijona jäi kiinni salametsästäjien verkkoon. Se karjui ja riuhtoi, mutta sen voimat eivät riittäneet eikä se päässyt irti. Silloin paikalle juoksi tuttu pieni hiiri ja kysäisi hymyillen: "Tarvitsetko apua?" Leijona nyökkäsi rimpuilusta väsyneenä. Sitten hiiri ryhtyi toimeen ja alkoi nakertaa verkkoa hampaillaan. Vähitellen verkon köysi alkoi antaa periksi ja vihdoin se katkesi – ja leijona pääsi vapaaksi.

Leijona oli hämmästynyt ja onnellinen. "Sinä todellakin autoit minua", se sanoi. "Kiitos!"

Saduilla on yleensä jokin opetus. Viikon tehtävänä sinulle seuraava: “Mieti, mitä voimme tästä tarinasta oppia?”

Toivotan kaikille hyvää, ystävällistä viikkoa!