Hyvää huomenta kaikille!

Tänään matkustetaan ajassa taaksepäin yli 400 vuotta – aikaan, jolloin ei ollut vielä suomenkielisiä kirjoja - Ei satuja, ei sanomalehtiä, ei koulukirjoja. Ei edes aapista!

Mutta sitten syntyi Pernajaan mies nimeltä Mikael Olavinpoika, joka oli varsinainen kielinero. Hän oppi puhumaan niin hyvin ainakin suomea ja ruotsia, ettei vieläkään olla varmoja, kumpi oli hänen äidinkielensä. Kun hän varttui, hän oppi latinaa opiskellessaan Viipurissa, jossa hän otti sukunimekseen Agricola.  Sen  jälkeen Agricola muutti Turkuun ja sitten Saksaan asti opiskelemaan. Siellä hän oppi paljon saksan kielen lisäksi – muun muassa sen, miten tärkeitä kirjat ja kirjoittaminen ovat. 

Kun Mikael palasi takaisin Suomeen, hänellä oli unelma, että hän voisi kirjoittaa suomen kielellä. Hänellä oli yksi pulma - suomen kieltä oltiin vain puhuttu, ei kirjoitettu. Hän joutui keksimään paljon uusia sanoja. Agricola keksi mm. oppilas- ja koulu -sanat. Hän keksi myös sellaisia sanoja, jotka eivät jääneet suomen kieleen kovin pitkäksi aikaa. Arvaatko, mitä tarkoittaa luutarha tai näkypaikka? Entä vertaveli?

Hänen ensimmäinen kirjansa oli ABC-kirija. Pian hän alkoi kääntää myös Uutta testamenttiä ja monia muitakin kirjoja.

Agricolaa alettiin kutsua suomen kirjakielen isäksi ja hänelle on nimetty oma liputuspäiväkin, joka on keskiviikkona.

Ajatella – jos ei olisi ollut Mikael Agricolaa, olisi saattanut mennä paljon kauemmin ennen kuin olisimme saaneet suomenkielisiä koulukirjoja.

Tämän maanantain kysymys:

- Mikä on sinun lempisana suomeksi?

- Entä jos sinä saisit keksiä ihan uuden sanan – miltä se kuulostaisi ja mitä se tarkoittaisi?

Jokainen meistä voi olla vähän kuin Agricola – nykyään kaikki opimme lukemaan ja kirjoittamaan.  Voimme siten jakaa ajatuksiamme.