Harjoitus sopii erityisesti varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Parhaimmillaan harjoitus on isossa tilassa kuten liikuntasalissa tai ulkona. 

Opettajalla on mukana pusseja, joiden sisältä löytyy tassunjälkiä. Yhdessä pussissa on aina yhdennäköisiä jälkiä useita kappaleita.

Avataan yksi pussi yhdessä ja todetaan, että sisältä löytyi jonkin otuksen tassunjälki. Keskustellaan hetki siitä, minkälaisia eläinten tai ihmisten jättämiä jälkiä olemme löytäneet pihalta? Jälkiä on helpointa löytää talvella lumesta. Keskustelun tukena voi käyttää erilaisia netistä löytyviä listauksia eläinten tassunjäljistä, kuten tätä Lumijälkien tunnistaminen -opasta.

Tarkastellaan tarkemmin pussista löytynyttä jalanjälkeä. Miltä se näyttää? Mitä jos sitä ei olekaan jättänyt mikään meille tuttu eläin vaan aivan uusi tuntematon eläin? Jonkinlainen satueläin, eläin, josta kukaan ei vielä tiedä mitään! Miltä sen jälki näyttää? Lasten havainnot ja ehdotukset kirjoitetaan muistiin listaksi. Listasta syntyy lasten yhteinen teksti nimeltä Tuntematon otus.

Tuntematon otus:

• Miltä tassunjälki näyttää? Tassunjälki näyttää...
• Onko otuksella kynsiä tai varpaita? Mistä sen huomaa? 
• Kuinka monta kynttä tai varvasta otuksella on?
• Mikä otus voisi olla? Listataan muistiin kaikki ehdotukset.
• Tarkastellaan tassunjäljen kokoa. Mitä tassun koko kertoo otuksen koosta: Onko jäljen jättänyt otus ollut iso vai pieni?
• Miten iso otus kulkee? Kokeillaan oikein isoja askelia ympäri salia. Miten pieni otus kulkee? Kokeillaan pienenpieniä askelia ympäri salia. 
• Asetellaan pussista löytyneet tassunjäljet eläimen koon mukaisesti salin lattialle. Jäljet kannattaa kiinnittää esim. sinitarralla tai teipillä. Ison eläimen tassunjäljet ovat kauempana toisistaan kuin pienen eläimen.

Lasten iästä riippuen jakaannutaan pareittain tai jatketaan yhdessä ryhmässä. Jokainen pari saa tarkasteltavakseen yhden pussin, jonka sisältä löytyvät jalanjäljet he kiinnittävät sinitarralla lattiaan. Kokeillaan kulkea kaikki jalanjäljet läpi. Miten eri otukset ovat kulkeneet? 

Omat satuhahmot:

Jokainen lapsi valitsee yhden itseä kiinnostavan jalanjäljen ja pääsee pohtimaan, minkälainen otus on jättänyt kyseiset jäljet. Onko se suuri vai pieni, söpö vai jännittävä? Onko otuksella jalat vai myös esimerkiksi siivet? Miltä otus näyttää? Otusta kannattaa suunnitella kuvataiteen keinoin esimerkiksi muovaillen tai maalaten. Lasten valmistaessa teosta otuksesta, aikuiset kiertävät kirjaamassa lasten kertomuksia muistiin. Kertomuksia kannattaa herätellä apukysymysten avulla. Apukysymyksissä lähdetään liikkeelle yhteisessä kerronnassa tutuista kysymyksistä, eli tassunjälkeen ja otuksen liikkumiseen liittyvistä kysymyksistä. Näin lapsi voi hyödyntää kerronnassaan myös yhdessä kerrottua.

• Miltä otuksen tassunjälki näyttää
• Miten otus liikkuu?
• Onko otus iso vai pieni?
• Miltä otus näyttää?
• Mikä otus on? Onko sillä jokin nimi? 
• Mitä otus syö? Missä se asuu? Mitä se tekee mieluiten?

Tassunjälkiä voi tehdä itse tai ladata valmiina tästä: Oletojen jalanjälkiä.pdf

Lasten yhdessä kertoma teksti ja ikiomat satuhahmot kannattaa dokumentoida vanhempien ihailtavaksi esimerkiksi eteistilaan. Hahmoista voi halutessaan koota myös ryhmän yhteisen Salaperäisten eläinten tietokirjan.