Oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisia kokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen alueet eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen mukaisesti. Oppimisen alueet on ryhmitelty esiopetussuunnitelman perusteiden[1] mukaisesti viideksi kokonaisuudeksi:

 

• Kielten rikas maailma
• Ilmaisun monet muodot
• Minä ja meidän yhteisömme
• Tutkin ja toimin ympäristössäni
• Kasvan, liikun ja kehityn.

 

Oppimisen alueita yhdistelevä ja soveltava pedagoginen toiminta mahdollistaa asioiden ja ilmiöiden laaja-alaisen tarkastelun ja tutkimisen. Lasten mielenkiinnon kohteet ja kysymykset ovat toiminnan keskeinen lähtökohta. Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai spontaaneista vuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tapa, jolla oppimisen alueiden tavoitteita käsitellään, vaihtelee valittujen aihepiirien, tilanteiden ja lasten oppimisen mukaan. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistää eri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista.

 

Kielten rikas maailma

Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuutta ja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsen monilukutaidon kehittymiseen (luku 2.7). Lisäksi se on yhteydessä muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen.

 

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteita ja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Lasten kielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyö huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaista palautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

 

Varhaiskasvatuksessa tuetaan jokaisen lapsen opetuskielen taitojen kehittymistä. Kasvatuksessa ja opetuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissa kielellisissä ympäristöissä, ja että he voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia varhaiskasvatuksessa käsitellään luvussa 4.6.

 

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että saman ikäiset lapset voivat olla eri vaiheissa kielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan ja tuetaan kielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.

Kuvio 2. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa

 

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä, että heidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myös lasten non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

 

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla. Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannon kehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä. Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

 

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaan puhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsia käyttämään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiota myös äänensävyihin ja äänenpainoihin.

 

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssa eri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssa harjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttö sekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiin teksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun ja kirjoitetun kielen eroja.

 

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsa laajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistä tukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaavien sanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetön keskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen ja tekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

 

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstön tehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellen myös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataan lasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin ja äänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

 

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaan monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itse keksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoa tukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisia ja audiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.



KIELTEN RIKAS MAAILMA JÄMSÄSSÄ

Lasten vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan keskustelemalla ja rohkaisemalla lapsia erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin leikeissä ja muussa toiminnassa. Niissä tilanteissa lapset oppivat kuuntelemaan ja huomioimaan toisia sekä käyttämään eri äänenpainoja ja -sävyjä.
Kasvattajien tulee antaa hyvä kielen käytön malli ja houkutella lasta kertomaan omista kuulumisistaan tekemällä avoimia kysymyksiä, joihin rohkaistaan vastaamaan omin sanoin. Lapselle annetaan aikaa kertoa asiat omaan tahtiin, kiirehtimättä.

Kasvattaja tukee lapsen kielenkehitystä omalla esimerkillään ja sanallistamalla ympäristöä. Tarvittaessa käytetään mm. kuvia, tukiviittomia tai esineitä kommunikoinnin tukena. Lasta autetaan ymmärtämään kielen rakenteita, sanajärjestystä, aika- ja paikkakäsitteitä. Kasvattajalla
tulee olla herkkyyttä huomata lapsen heräävää kiinnostusta kieleen, kirjaimiin ja sanaleikkeihin. Lapselle luetaan päivittäin ja luettavien tekstien tulee olla monipuolisia; satuja, runoja ja loruja sekä lasten tietokirjoja ja muuta asiapitoista tekstiä. Lapset osallistuvat satujen valintaan ja lasten saatavilla on erilaisia kirjoja. Lasten kanssa voidaan käyttää mm. sadutusta, satuhierontaa, laululeikkejä, roolileikkejä, draamaa, satujumppaa, vitsejä, arvoituksia, riimejä ja kuvasta kertomista kielen rikastuttamiseksi. Varhaiskasvatuksessa voidaan tutustua suomen kielen murteisiin ja vieraisiin kieliin lasten mielenkiinnon mukaisesti. Jämsässä toimii kolme ns. kieliryhmää jossa tuetaan erityisesti lasten kielenkehitystä. Kieliryhmän koko on pienempi kuin varhaiskasvatuslaissa määritelty ryhmäkoko. Ryhmässä toimii neljä kasvatusvastuussa olevaa henkilöä.

Jämsässä kirjasto tarjoaa palveluinaan mm. kirjastoauton, satuhetket ja päiväkoteihin toimitettavat kirjastokassit. Kirjasto- tai kirjastoautovierailuilla harjoitellaan kirjojen käsittelyä ja lainaamista.

VINKKEJÄ:

• kuvakirjat ja sadut
• lorut ja riimit
• roolileikit
• sadutus: ”Kerro satu, minä kirjoitan sen muistiin. Kun olet valmis minä luen sen sinulle ja voit vielä korjata ja muuttaa jotakin.”
• tukea lapsen kiinnostusta kirjoihin
• kuvasarjasta kertominen
• Laiva on lastattu-leikit
• Tuo minulle- leikit
• kirjastoon tutustuminen
• satujen elävöittäminen eri tavoin esim. nukketeatteri ja satujumppa
• tutustuminen postiin
• Ekapeli, Molla ABC
• Roihusten perhe

 

Ilmaisun monet muodot

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen, käsityöllisen, sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun eri muotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapset tutkivat, tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kyky kuvitella ja luoda mielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle. Kulttuuriperintöön, taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamista myös monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

 

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaan mahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja muuta kulttuuria. Taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria. Samalla lapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

 

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla ja innostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen, tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaan moniaistisesti, erilaisia työtapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaa hyödyntäen. Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuoliset välineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

 

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun ja oppimisen prosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niiden dokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseille annetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisen hyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

 

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan elämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaa musiikkia sekä äänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisen toiminnan kautta. Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan musiikkia ja liikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä ja kehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapset saavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitysten harjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

 

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhun visuaaliseen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestä sekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallista ajatteluaan, havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvan tekemisen taitoja kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihin rakentaen. Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi väreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen ja kuvien herättämiin tunteisiin.

 

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, hienomotorisia taitoja, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemusta sekä muotoilua harjoitellaan lapsille soveltuvien käsityön teknisen työn ja tekstiilityön työtapojen avulla. Näitä työtapoja voivat olla esimerkiksi muovailu, leikkaaminen, naulaaminen, sahaaminen ja ompelu. Käsityöllisen ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille kokeilun, tutkimisen, yhteisöllisen tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia materiaaleja sekä opetella työskentelyssä tarvittavia käsityön tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisia teoksia ja esineitä. Lasten kanssa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekä lasten taustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

 

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikin keinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseen kielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta, sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.



ILMAISUN MONET MUODOT JÄMSÄSSÄ

Erilaisilla ilmaisun muodoilla lapsilla on mahdollisuus oppia asioita kokonaisvaltaisesti ja moniaistisesti. Lasten kanssa käytetään eri ilmaisun muotoja ja toiminta voi olla sekä suunniteltua että spontaania. Sanallisen, musiikillisen, kehollisen ja kuvallisen ilmaisun keinoin
voidaan oppia mm. rytmiä, kieltä, matematiikkaa, vuorovaikutusta, kehonhallintaa ja - tuntemusta, käden taitoja, tunteiden ilmaisua ja käsittelyä.

Henkilöstö kannustaa, rohkaisee ja arvostaa lapsen luovuutta mm. antamalla mahdollisuuksia esiintyä tai esitellä tuotoksiaan. Lapsella tulee olla mahdollisuus esim. piirtää, maalata, leipoa, soittaa, laulaa, rakentaa, näytellä, tanssia, nikkaroida, askarrella, ommella, kuunnella ja keksiä
satuja ja runoja. Tärkeää on rohkaista lapsia kokeilemaan ja ilmaisemaan itseään eri tavoin. Kasvattajan tehtävänä on tarjota lapsille erilaisia mahdollisuuksia luovaan tekemiseen ja toimintaan. Luovassa toiminnassa tärkeintä ei aina ole valmis tuotos tai lopputulos vaan itse tekeminen ja kokeminen. Luovan toiminnan kautta lapsi voi saada kokemuksia, joista oivaltaa ja oppii uutta. Varhaiskasvatuksessa luovaa toimintaa voi tehdä erilaisissa kokoonpanoissa, kuten yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Yhdessä tehdessä voi syntyä hyviä oppimisen tilanteita ja uudenlaista "me"- henkeä. Eri ilmaisun muodoissa hyödynnetään paikallisia toimijoita ja palvelun tarjoajia sekä henkilöstön osaamista. Musiikkiopisto tarjoaa vuosittain Soivalla viikolla musiikkitapahtumia, joihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Varhaiskasvatuksen opetus- ja kulttuurimäärärahoilla mahdollistetaan lapsille esim. konsertti- ja teatteritapahtumia.


VINKKEJÄ:

MUSIIKKI:

•  musiikin kuuntelu
•  laulaminen, lapsen laulu, laulu lapselle, laulu lapsen kanssa
•  rytmittäminen, taputus
•  oma keho rytmisoittimena
•  piirileikit, laululeikit
•  rytmisoittimet
•  musiikin arvioiminen esim. levyraati
•  musiikkisadut esim. kirja ”Kuuntelun aika”

KÄSITYÖLLINEN ILMAISU:

•  hiekkaleikit
•  muovailu
•  leipominen
•  maalaaminen
•  paperi: leikkaaminen, rypistäminen, repiminen
•  huovutus
•  painanta
•  ompelutyöt
•  lapsen omaehtoinen askartelu
•  luonnon- ja kierrätysmateriaalista askartelu
•  lumileikit

 

Minä ja meidän yhteisömme

Lasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (luku 2.7).

 

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviä tai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean ja väärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiä käsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lasten kanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

 

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Lasten kanssa voidaan tarkastella myös laajemmin uskontoja ja katsomuksia. Vastaavasti tarkastellaan uskonnottomuutta. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

 

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7).

 

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lasten mielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi tarkastellaan lasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

 

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omasta kulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempien lapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

 

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostavia ajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitä kunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheiden moninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

 

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimme vaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksi tulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaan esimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavien ammattien kautta.

 

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin ja kokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyvää mediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaan kehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaen huomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssa esimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.


MINÄ JA MEIDÄN YHTEISÖMME JÄMSÄSSÄ

Varhaiskasvatus alkaa tutustumisella omaan ryhmään ja sen sääntöihin. Omassa ryhmässä harjoitellaan leikkimään yhdessä, opetellaan kaveritaitoja ja ratkotaan ristiriitoja. Ryhmässä ollaan samanarvoisia omanlaisina persoonina, siellä eletään arkea, vietetään juhlia, saa olla
hiljaa ja ihmetellä. Yhdessä mietitään mikä pelottaa ja mistä tulee iloiseksi. Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan tarkastelemalla arvoihin ja normeihin liittyviä kysymyksiä. Henkilöstö ohjaa lasta pohtimaan kysymyksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta, totuudesta ja valheesta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja toisen ihmisenkunnioittamista unohtamatta. Näitä asioita tarkastellaan lapsen arkielämän tilanteiden ja tapahtumien kautta.

Varhaiskasvatuksessa huomioidaan perheiden moninaisuus. Perheiden kulttuuriperinnöstä ollaan kiinnostuneita ja sitä kunnioitetaan. Eri kulttuuritaustaisten lasten omaan kulttuuriin, kieleen ja katsomukseen tutustutaan lukuvuoden aikana yhteistyössä perheiden kanssa. Lasten
vaihtelevat kielelliset, kulttuuriset ja katsomukselliset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Varhaiskasvatuksessa edistetään yhteisön keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri kulttuureja kohtaan. Lapsia kasvatetaan ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Yhtenä osana Jämsän varhaiskasvatuksessa annettavaa katsomuskasvatusta on yhteistyö seurakunnan kanssa. Yhteistyö on uuden varhaiskasvatuslain mukaista ja käytössä ovat valtakunnalliset kumppanuuden korit. Koreissa kuvataan yhteistyön muotoja, joiden avaaminen
vanhemmille on varhaiskasvatuksen henkilöstön vastuulla. Päälinjaukset toiminnan toteutuksesta sovitaan varhaiskasvatuksen johtoryhmässä. Jämsässä on joka varhaiskasvatusalueella nimetty katsomuskasvatuksen yhteyshenkilö. Toteutusmuotoina ovat
yleissivistävä opetus kori I esim. kirkkohetket, kirkkovierailut, kori II perinteiset juhlat, joissa voi olla mukana yksittäinen virsi tai kristillinen sanoma, näihin voivat osallistua kaikki lapset. Kori III uskonnolliset tilaisuudet, joihin lapsi saa osallistua vanhempien luvalla esim. adventtihartaus, pääsiäiskirkko. Kori IV sisältää seurakunnan antaman tuen esim. surutilanteissa ja yhteiset koulutukset. Varhaiskasvatuksessa huomioidaan, että uskonnottomuus on yksi osa katsomuskasvatusta. Kasvattajan rooli katsomuskasvatuksessa luoda hyväksyvä ja keskusteleva ilmapiiri. Erilaisia katsomuksia ja näkemyksiä arvostetaan ja kunnioitetaan ja ollaan valmiita keskustelemaan niistä.

Varhaiskasvatuksessa lasten kanssa tutustutaan aikaan ja pohditaan tapahtumia ja elämää niin menneen, nykyisyyden kuin tulevan näkökulmasta. Menneeseen aikaan tutustuminen voi tapahtua isovanhempien kokemusten, vanhojen esineiden ja perinneleikkien sekä museokäyntien kautta (Jämsän museot). Nykyisyyttä käsitellään yhdessä lasten kanssa tutustumalla ajankohtaisiin tapahtumiin. Kasvattajat pohtivat suuria nykyhetken tapahtumia ja niiden huomioimista ja käsittelemistä varhaiskasvatuksessa. Perheiden sisäiset tapahtumat ovat lapsen elämässä merkityksellisiä ja niiden käsitteleminen varhaiskasvatuksessa on tärkeää. Jämsän varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän työntekijöiden lisäksi perhetyöntekijät voivat olla lapsen ja perheen tukena muutoksien ja yllättävien tapahtumien käsittelemisessä. Tulevaisuutta voidaan suunnitella ja kuvitella erilaisten roolileikkien ja luovan ilmaisun avulla.

Media on läsnä lasten elämässä ja sen todenmukaisuuden pohtiminen on tärkeää. Mediakasvatuksessa annetaan lapsille mahdollisuus tutustua turvallisesti aikuisen ohjauksella median käyttöön.Lasten kanssa tutustutaan mediakulttuuriin keskustelemalla, leikkimällä, lukemalla,
tutkimalla kuvia ja mainoksia, valokuvaamalla ja tuottamalla itse ääniä ja videoita. Lapset harjoittelevat mediataitoja eri rooleissa: käyttäjinä, ilmaisijoina, osallistujina ja mediaturvan tarvitsijoina. Jämsässä jokaisella alueelle on koulutettu omia TVT-vastaavia (tieto- ja viestintä vastaava). Käytössä on mm. tabletteja, kosketusnäyttö ja ohjelmointirobotteja.

VINKKEJÄ:

•  lapsen rohkaiseminen
•  lapsen minäkuvan vahvistaminen
•  lasten ryhmäytyminen: kuulun joukkoon
•  oikea – väärä
•  ihmisten, eläinten ja luonnon kunnioittaminen
•  anteeksipyyntö
•  Papilio
•  kirkkopyhien sanoma tai juhlapyhiin liittyvät traditiot tai perheiden tavat
•  suvaitsevaisuus
•  ystävyys

Tutkin ja toimin ympäristössäni

Varhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtää ympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä. Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä suhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta ja teknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset ja elämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoina ja oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistää monilukutaitoa.

 

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisen ajattelunsa eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota päivittäisissä tilanteissa ja lähiympäristössä ilmeneviin muotoihin, määriin ja muutoksiin. Lapsia innostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan ilmaisemalla ja tarkastelemalla niitä esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia luokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaa säännönmukaisuuksia ja muutoksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

 

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksi leikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaan lukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihin taitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimien avulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksi liikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

 

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaan tutkimaan kappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelun vahvistamiseksi heille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun. Aikakäsitettä avataan esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

 

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatus sisältää kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristön puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita että oppimisympäristöjä.

 

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta ja lähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eri aistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöön liittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaa luonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista. Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

 

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksella edistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyyden opettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminen esimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin. On tärkeä huolehtia siitä, että lapset kokevat voivansa omilla teoillaan vaikuttaa kestävään elämäntapaan mutta ilman että heidän tarvitsee kantaa lapsina liian suurta vastuuta kestävän elämäntavan ylläpitämisestä.

 

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaan työtapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia luovia ratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksia ja tekemään päätelmiä.

 

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan digitaalisiin laitteisiin ja sovelluksiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseen käyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksi rakennellen eri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaan kuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on, että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärrys

siitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähiympäristön teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi leluja ja muita arjen teknologisia ratkaisuja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

TUTKIN JA TOIMIN YMPÄRISTÖSSÄNI JÄMSÄSSÄ

Jämsä sijaitsee vesistöjen ja metsien äärellä. Luontoretket ovat luonteva osa varhaiskasvatusta ja ne tarjoavat monipuolisia leikki- ja oppimisympäristöjä. Eri puolella Jämsää on lukuisia laavuja ja nuotiopaikkoja sekä luontokohteita ja muinaismuistoalueita. Lasten kanssa retkeillään ja havainnoidaan yhdessä luonnon ilmiöitä eri vuodenaikoina ja eri aisteilla. Luonto nähdään varhaiskasvatuksessa yhtenä hyvinvoinnin lähteenä ja lapsille opetetaan luonnosta nauttimista. Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Retkillä pohditaan luontoon liittyviä asioita ja opetellaan jokamiehenoikeuksia. Varhaiskasvatuksessa opetetaan, että roskat kuuluvat
roskakoriin myös ulkona. Päivittäinen jätteidenlajittelu sekä energiansäästö (vesi, valot, ja lämpö) kuuluvat arkeen.

Matemaattista ajattelua edistetään arkipäivän tilanteissa leikinomaisesti ja toiminnallisesti lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien,
esineiden ja välineiden avulla. Matematiikkaa on kaikkialla. Henkilöstö voi herättää lasten matemaattisia ajattelutaitoja ja kiinnostusta tutkimalla, havainnoimalla, yhteisesti pohtimalla ja keskustelemalla.

MATEMAATTINEN AJATTELU:

•  luokittelu esim. värien avulla
•  numero-lukumäärä-lukusana-vastaavuus esim. noppapelien avulla
•  rohkaista lasta ajattelemaan itse
•  pelit esim. muisti-, pala-, noppa- ja väripeli
•  aikakäsitteet: eilen, tänään, huomenna
•  värit
•  muodot
•  hahmottaminen esim. rakenteluleikit
•  vertailu: esim. suurempi-pienempi
•  pari esim. parijono, sukkapari, muistipeli
•  ongelmanratkaisu esim. tukea lasta ratkaisemaan arjen pulmia
•  vastakohdat: lyhyt-pitkä
•  Lukimat- sivusto, hyvää tietoa matemaattisten taitojen kehittymiseen ja matematiikan opettamiseen

Kasvan, liikun ja kehityn

Kasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohja lasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalle yhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaan liikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tulee olla säännöllistä, lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kuten leikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattua liikuntaa. Ryhmässä liikkuminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuuden tulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaan liikkumaan myös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisia perustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetään eri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lasten liikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tulee saada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapset saavat kokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- tai musiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

 

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnan sisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Varhaiskasvatuksessa huomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

 

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun ja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässä ilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eri aistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen ja makuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanaston kehittymistä.

 

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaan tuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet. Lasten ikätasoista uteliaisuutta seksuaalisuuteen ja kehoon ohjataan kunnioittavasti. Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä sääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

[1] Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014


KASVAN, LIIKUN JA KEHITYN JÄMSÄSSÄ

Hyvinvointioppiminen tarjoaa hyvän perustan hyvinvoinnin vahvistamiselle. Hyvinvointioppimisen tärkeimmät vaiheet ovat varhaislapsuudessa, mutta hyvinvointioppiminen jatkuu koko elämänkulun ajan. Henkilöstön tehtävänä on edistää lapsen hyvinvointia suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti yhteistyössä huoltajien kanssa. Hyvinvointioppimiseen liittyy vahvasti kehotunnekasvatus, joka on hyvin laaja käsite ja kokonaisuus. Kehotunnekasvatus koostuu kahdeksasta eri aiheesta: keho ja kehitys, tunteet, läheisyys, hyväolo ja itsetunto, ympäristö ja muut ihmiset, hyvinvointi ja terveys, lisääntyminen, normit ja tavat sekä oikeudet. Nämä kahdeksan aluetta täytyy käsitellä lapsen kanssa hänen edellytystensä mukaisesti. Silloin kasvatus on kokonaisvaltaista ja riittävää. Jokaiseen aiheeseen kuuluu tietoja ja taitoja, jotka on syytä opettaa lapselle. Opetuksen pitää tapahtua niin, että se sopii lapsen ikätasolle. Myös myönteisen asenteen opettaminen kuuluu kehotunnekasvatukseen ja sen kaikkiin aihealueisiin.


 Kuva: Väestöliitto.fi

Lapsella on luontainen tarve liikkua ja turhat säännöt eivät saa rajoittaa liikkumisen iloa. Liikkumista tapahtuu kaikessa arjen toiminnoissa esim. siirtymät ja odotteluhetket. Lasten liikkumista edistää pienryhmätoiminta, jolloin lapsiryhmässä on vähemmän odottelua. Kasvattaja toimii varhaiskasvatuksessa liikumisen mahdollistajana ja esimerkkinä. Kasvattaja ohjaa lasten liikkumista niin sisä- kuin ulkotiloissa ja opettaa lapsille tapoja liikkua ja leikkiä yhdessä. Jämsässä ohjenuorana lasten liikunnassa toimivat varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Osa lapsen päivittäisestä liikunnan tarpeesta toteutuu varhaiskasvatuspäivän aikana. Jämsässä on monipuolisia urheilu- ja liikuntapaikkoja, joita käytetään aktiivisesti. Liikuntasalit, jäähallit - ja kentät, urheilukentät, lähiliikuntapuistot, hiihtoladut, leikkipuistot ovat jämsäläisiä palvelumuotoja, joita myös varhaiskasvatus käyttää. Jämsän keskustassa on lasten liikennepuisto, jossa on mahdollisuus opetella liikennekäyttäytymistä sekä Pumptrack-rata potkulauta- ja pyöräilyharjoitteluun vaihtelevalla radalla.

Jämsä on ollut mukana Sapere-hankkeessa, ja hankkeen ruoka- ja terveyskasvatus käytännöt ovat vakiintuneet Jämsän varhaiskasvatukseen. Kasvattaja ohjaa lasta myönteisiin ruokakokemuksiin rohkaisemalla ja houkuttelemalla maistamaan tai haistamaan erilaisia ruokia,
ilman pakottamista lapsen oman mieltymyksen mukaan. Ruoka ei ole palkkio, vaan kaikki tarjolla oleva pitää olla lasten saatavilla oli ruokaa maistanut tai ei. Keskustelut kuuluvat ruokailuun. Ruokamaailma tulee tutuksi itse tekemällä ja tutkimalla. Päivän ruoka-annoksesta on esillä mallilautanen lasten nähtävillä ja lapset saavat itse annostella ruokansa lautaselle ja näin opettelevat arvioimaan sen, mitä jaksavat syödä. Jämsän varhaiskasvatuksen ateriat noudattavat varhaiskasvatuksen ruokailusuosituksia.

VINKKEJÄ:

•  kehon osat
•  ulkoliikunta esim. liikunta erilaisissa maastoissa, keinuminen
•  perusliikuntataidot: konttaus, ryömiminen, hypyt, kuperkeikka, juoksut, kävely,
•  kieriminen, kiipeily, roikkuminen, tasapainoilu, istuminen
•  pallonkäsittely esim. jalkapallo
•  suunnistus esim. suunnistus valokuvien avulla, oman ryhmän tiloissa suunnistaminen
•  talviliikunta: hiihto, luistelu, mäenlasku
•  välinejumppa: pallo, hernepussit, leikkivarjo, huivit, sanomalehti, satujumppa
•  temppuradat
•  Sapere-huoneentaulu
•  Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset
•  Hygieniaohjeet henkilöstölle ja Infektio- ja hygieniaohjeita huoltajille