Jämsän varhaiskasvatuksessa tavoitteena on luoda toimintakulttuuri, joka mahdollistaa jokaisen lapsen osallistumisen varhaiskasvatukseen omana ainutlaatuisena yksilönä. Lapsen hyvinvointi ja sujuva arki luovat edellytykset lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin halutaan luoda käytäntöjä, jotka takaavat laadukkaan pedagogiikan ja antavat mahdollisuuksia vastata lasten ja perheiden tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin.

Johtamisella on keskeinen vaikutus toimintakulttuurin muodostumiseen ja kehittymiseen. Jämsässä varhaiskasvatusalueilla johtajuutta on jaettu aluepäällikön ja pedagogisen asiantuntijan kesken. Aluepäällikön tehtäväkenttä keskittyy henkilöstö- ja talousjohtamiseen ja pedagogisen asiantuntijan työpanos suuntautuu pedagogiikan johtamiseen varhaiskasvatuskentällä. Pedagoginen johtaminen on työn rakenteiden kehittämistä, pedagogisen keskustelun ja tiedon ylläpitämistä, osaamisen jakamista ja vahvistamista työyhteisössä, yhteisöllisyyden rakentamista ja toiminnan kehittämistä ja arviointia.

Toimintakulttuuria arvioidaan ja kehitetään tiimi- ja yksikköpalavereissa, vasukahviloissa ja VEPSU-työryhmässä, perhepäivähoidon työkokouksissa. Lisäksi kehittämistyötä tehdään koulutuksellisissa työilloissa, vuosittain yksiköiden suunnittelupäivillä sekä henkilöstön kehityskeskusteluissa. Varhaiskasvatuksen arviointi- ja kehittämistyön tukena varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on käytössä varhaiskasvatuksen vuosikello, johon on kalenteroitu varhaiskasvatustyön kannalta keskeisiä suunnittelun ja arvioinnin palavereja ja tehtäviä. Vuosikellon tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen suunnittelu-, arviointi-, ja kehittämistyötä ja luoda yhtenäisiä rakenteita arviointiin sekä selkiyttää arviointityön kokonaisuutta. Vuosikelloon on sisällytetty pedagogisen toiminnan arviointia, tiimin ja työyhteisön arviointia sekä varhaiskasvatuksen yhteisten painotusalueiden ja toiminnan arviointia.

Lapsen kokemusmaailman selvittämisellä on tärkeä merkitys osallisuuden ja laadukkaan varhaiskasvatustoiminnan kannalta. On keskeistä, että jokainen lapsi nähdään arvokkaana juuri omana itsenään, lapsen myönteistä käsitystä itsestään ja muista tuetaan. Pienten lasten kohdalla osallisuus painottuu pitkälti arjen tilanteisiin. Olemalla lapselle läsnä kuulleen, nähden ja olemalla kiinnostunut lapselle merkityksellisistä asioista lapsi saa tunteen siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Arjen osallisuus ja vaikuttaminen tapahtuvat pienillä lapsilla suureksi osaksi ruokailu-, pukemis-, ulkoilu-, ja nukkumistilanteissa. Näissä hetkissä lapsen tarpeet, toiveet ja mielipide on merkittävää ottaa huomioon. Lapsi on osa varhaiskasvatuksen yhteisöä ja kasvaa vähitellen oppimaan, mistä kaikesta hän voi olla osallinen. Lapsilla on yksilölliset taidot, valmiudet ja kyvyt toimia ympäristössä ja olla osallinen. Henkilöstön on huomioitava lasten yksilöllisyys, luotava kaikille lapsille mahdollisuuksia päästä osalliseksi ryhmää sekä antaa keinoja vaikuttaa.

Lasten toimintaa havainnoidaan ja heidän ideoistaan, aloitteistaan ja mielipiteistään keskustellaan toimintakulttuurin arvioimiseksi ja kehittämiseksi päivittäin. Tavoitteena on tunnistaa kunkin lapsen ominainen tapa toimia ja oppia. Havainnointi vaatii kasvattajalta aitoa läsnäoloa ja ihmettelyä, jotta on mahdollista selvittää lapsen vahvuuksia, mielenkiinnonkohteita, tapoja toimia, tarpeita ja taitotasoa. Havainnoinnin tukena voidaan käyttää esimerkiksi valmiita lomakkeita, videointia, äänittämistä, tarkistuslistoja tai kuvioita (sosiogrammi). Havainnoinnissa syntyviä dokumenttejä käytetään arvioinnissa ja huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Havainnoinnin ja keskustelujen lisäksi arvioinnin välineenä käytetään Mitä pidät päiväkodista? –peliä ja lapsen vasua. Lapsen vasu laaditaan tiiviissä yhteistyössä huoltajien kanssa ja tarvittaessa moniammatillisesti. Huoltajilla on merkittävä rooli oman lapsensa asiantuntijuudessa. Toimintakulttuuria arvioitaessa kuullaan myös huoltajien näkemyksiä, joita selvitetään vuosittaisilla sähköisillä kyselylomakkeilla, vasu- keskusteluissa ja päivittäisissä keskusteluissa tuonti- ja hakutilanteissa. 

Toimintakulttuuria kehitettäessä on myös tärkeää panostaa yhteisön hyvinvointiin. Lasten hyvinvointia tuetaan sujuvan, ennustettavan ja turvallisen arjen kautta. Tunne- ja turvataitojen opettelu on osa hyvinvointiosaamista. Tunne- ja turvataitokasvatus on lasten omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen laaja-alaista vahvistamista. Tunne- ja turvataitokasvatuksella edistetään lasten itsearvostusta ja itseluottamusta, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä hyviä kaverisuhteita. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua ehkäistään vahvistamalla lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan kiusaamisen, väkivallan, houkuttelun ja ahdistelun tilanteissa. Vastuu lasten turvallisuudesta on kuitenkin aina aikuisilla, ja siksi lapsia ohjataan kääntymään huolissaan turvallisten aikuisten puoleen. Jämsän päiväkodeissa käytetään Papilio-ohjelmaa, jonka tehtävänä on opettaa lapsille tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja sitä kautta auttaa ennaltaehkäisemään kiusaamista lapsiryhmissä. Varhaiskasvatuksessa kiusaamiseen puututaan aina. Kiusaamista ilmiönä käsitellään yhdessä lasten kanssa. Ristiriitatilanteet sovitellaan lasten kanssa aikuisen tuella ja riitatilanteet nähdään mahdollisuutena oppia yhdessä toimimisen taitoja. Jämsässä tehdään yksikkö- ja ryhmäkohtaiset kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmat toimintakausittain. Lapsen väkivaltaisesta käyttäytymisestä tehdään Selvitys väkivalta- ja kriisitilanteesta, jossa kuvataan tarkasti tilanteen tapahtumat. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan huoltajan kanssa käyty keskustelu lapsen kiinnipitämisestä tilanteessa, jossa lapsi käyttäytyy aggressiivisesti itseään, toisia tai ympäristöä kohtaan. Varhaiskasvatuksen laatukäsikirjassa on määritelty laajasti turvallisuuteen liittyvä ohjeistus.