3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt
3.2
Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, inklusiivinen, terveellinen ja turvallinen sekä esteetön oppimisympäristö[1]. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa, ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaan huomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä.
Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristöissä.
Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvat tarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidot ja tarpeet sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet (luku 4). Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa.
Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.
Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta.
Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.
Lasten saatavilla ja käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia, ikätasoisia, pedagogisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet ja mielenkiinnonkohteet. Teknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään digitaalisia välineitä, sovelluksia ja ympäristöjä tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia digitaalisia laitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla, ja niiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa.
Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa sekä fyysiset että virtuaaliset vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, konsertteihin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.
[1] Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 2 kohta ja 10 §
Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt Jämsässä
Pedagogiikka ja toiminnalle asetetut tavoitteet määrittävät sitä, millaiseksi fyysiset tilat muokataan. Tilaratkaisuja tulee aina pohtia lasten tarpeiden, toiveiden ja kokemusten kautta. Fyysistä tilaa rakennetaan ja muovataan pedagogiikan mukaiseksi, jotta se tukee kaikkien lasten kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Varhaiskasvatuksessa lasten ideat, toiveet ja ajatukset tulee ottaa ympäristön rakentamisessa huomioon. Lasten osallisuus näkyy ympäristön rakentamisessa mm. lasten leikeissä ja leikkitilojen rakentamisessa tai lasten tuottamana taiteena seinillä. Tavarat ja materiaalit tulee olla lasten tasolla ja saatavilla. Esimerkiksi liikuntavälineet voivat olla esillä ja saatavilla kaiken aikaa.
Tavaroiden saatavuutta tulee pohtia jokaisen lapsen näkökulmasta. Lasten kanssa keskustellaan varhaiskasvatuksen toimintatavoista ja käytännöistä. Lapset saavat ideoida itse esimerkiksi leikin valintaan, leikin jatkamiseen tai lopettamiseen liittyvistä asioista. Lasten osallisuus oppimisympäristön rakentamisessa motivoi ja sitouttaa lapsia toimintaan. Fyysisen toimintaympäristön turvallisuus ja siisteys on kasvattajien vastuulla, mutta lapsia opastetaan myös pitämään huolta ympäristön esteettisyydestä ja toimivuudesta: tavarat siivotaan ja palautetaan käytön jälkeen niille kuuluville paikoille. Fyysistä ympäristöä muokataan tarpeen mukaan täydentäen tai karsien huomioiden yksittäisten lasten ja ryhmän tarpeet. Ympäristöä rakennetaan leikkimiseen, tutkimiseen ja kokeiluun houkuttelevaksi. Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään lähiympäristöä, mm. leikkipuistoja, puistoja, metsää, jokimaisemaa ja rakennettua ympäristöä sekä kirjasto- ja kulttuuripalveluja. Uutta teknologiaa hyödynnetään yhtenä oppimisympäristönä, esimerkiksi videoiden, sovellusten ja ohjelmien kautta. Hyvien käytäntöjen jakamiseen pyritään luomaan tilaa ja mahdollisuuksia. Oppimisympäristöjen arviointi on jatkuvaa ja sitä toteutetaan tiimi- ja yksikköpalavereissa.
Psyykkinen oppimisympäristö muodostuu tiedoista ja taidoista sekä tunteista, motivaatiosta ja tunnelmasta. Psyykkinen turvallisuus, osallisuuden kokemus, yhteisöllisyys ja ryhmään kuulumisen tunne, kokemus avun ja tuen saamisesta ja arvostuksesta ovat osa tätä oppimisympäristöä. Psyykkinen oppimisympäristö rakentuu muun muassa sensitiivisestä kohtaamisesta ja ohjauksesta, lasta kunnioittavasta, kuulevasta ja lämpimästä vuorovaikutuksesta. Psyykkistä turvallisuutta luovat lasten vahvuuksien huomioiminen, kunnioitus, empaattisuus, kannustus. Toiminnan selkeä ohjaus, struktuuri ja lasten motivointi myös luovat psyykkisesti turvallista oppimisympäristöä.
Sosiaalinen oppimisympäristö muodostuu yhteisön yhteisestä tekemisestä. Yksi merkittävä tekijä sosiaalisessa oppimisympäristössä on vuorovaikutus ja sen laatu. Merkittävää on, millaista on vuorovaikutus aikuisten välillä sekä aikuisten ja lasten välillä. Tärkeää on myös, miten lapset viestivät keskenään sekä millaisia sanoja ryhmässä käytetään. Sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät jokaisen jäsenen eleet, ilmeet, äänenpainot ja asennot vuorovaikutuksessa. Yhteisön käytänteet ja vuorovaikutus muokkaavat jokaisessa hetkessä sosiaalista oppimisympäristöä. Lapsen myönteisen kehityksen kannalta kasvattajien tulee kiinnittää huomiota lasten positiiviseen kohtaamiseen niin sanojen, tekojen, ilmeiden ja eleiden osalta. On merkityksellistä, että sanalliset ja sanattomat viestit ovat yhdenmukaisia ja lapsen näkökulmasta loogisia. Ryhmän yhteiset säännöt ja sopimukset laaditaan lasten kanssa, lasten ikätaso huomioiden. Niitä opetellaan ja palautetaan lasten mieliin säännöllisesti ja ne ovat kuvina nähtävillä ryhmän seinillä. Niiden noudattamisesta annetaan positiivista palautetta. Ristiriitatilanteissa henkilöstö toimii puolueettomana sovittelijana arvioimatta tilannetta omista lähtökohdistaan. Henkilöstön tulee luottaa lasten kykyyn löytää ratkaisuja ja tukea lapsia ratkaisun tekemisessä. Henkilöstön vastuulla on huolehtia siitä, että ratkaisu ei loukkaa, nolaa tai
ole hyvien tapojen vastainen. Näin annetaan lapselle tilaa omaan ajatteluun ja puheen tuottamiseen.
Oppimisympäristön arvioinnissa ja kehittämisessä on tukena varhaiskasvatuksen vuosikello. Vuosikellosta löytyy mm. eri sisältöalueista vastaavien henkilöiden tapaamiset ja palaverit. Vahvemman tuen ryhmissä on käytössä kasvattajan reflektiivinen peili- arvioinnin työkalu. Työkalun avulla tiimi arvioi, miten lasten tarpeet lapsiryhmässä tulee huomioonotetuksi.