3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet
3.1
Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä arvioidaan ja kehitetään siten, että se tukee varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumista. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista. Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen ja korjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja kehitettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen etua on harkittava yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti.[1]
Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistä toimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamista kehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteet näkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.
Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:
Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä
Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntää vahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.
Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen.
Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö
Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin.
Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen.
Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta[2] ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.
Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä[3]. Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.
Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus
Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään moninaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa kulttuureista ja katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.
Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa
Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja. Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetään pitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia.
Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä[4]. Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia. Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.
Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.
[1] Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp, s. 85
[2] Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta
[3] Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 7 ja 8 §
[4] Varhaiskasvatuslaki 10 §
Toimintakulttuurin kehittäminen Jämsässä
Johtamisella on keskeinen vaikutus toimintakulttuurin muodostumiseen ja kehittymiseen. Jämsässä varhaiskasvatusalueilla johtajuutta on jaettu aluepäällikön ja pedagogisen asiantuntijan kesken. Aluepäällikön tehtäväkenttä keskittyy henkilöstö- ja talousjohtamiseen ja pedagogisen asiantuntijan työpanos suuntautuu pedagogiikan johtamiseen varhaiskasvatuskentällä. Pedagoginen johtaminen on työn rakenteiden kehittämistä, pedagogisen keskustelun ja tiedon ylläpitämistä, osaamisen jakamista ja vahvistamista työyhteisössä, yhteisöllisyyden rakentamista ja toiminnan kehittämistä ja arviointia.
Toimintakulttuuria arvioidaan ja kehitetään tiimi- ja yksikköpalavereissa, vasukahviloissa ja VEPSU-työryhmässä, perhepäivähoidon työkokouksissa. Lisäksi kehittämistyötä tehdään koulutuksellisissa työilloissa, vuosittain yksiköiden suunnittelupäivillä sekä henkilöstön kehityskeskusteluissa. Varhaiskasvatuksen arviointi- ja kehittämistyön tukena varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on käytössä varhaiskasvatuksen vuosikello, johon on kalenteroitu varhaiskasvatustyön kannalta keskeisiä suunnittelun ja arvioinnin palavereja ja tehtäviä. Vuosikellon tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen suunnittelu-, arviointi-, ja kehittämistyötä ja luoda yhtenäisiä rakenteita arviointiin sekä selkiyttää arviointityön kokonaisuutta. Vuosikelloon on sisällytetty pedagogisen toiminnan arviointia, tiimin ja työyhteisön arviointia sekä varhaiskasvatuksen yhteisten painotusalueiden ja toiminnan arviointia.
Lapsen kokemusmaailman selvittämisellä on tärkeä merkitys osallisuuden ja laadukkaan varhaiskasvatustoiminnan kannalta. On keskeistä, että jokainen lapsi nähdään arvokkaana juuri omana itsenään, lapsen myönteistä käsitystä itsestään ja muista tuetaan. Pienten lasten kohdalla osallisuus painottuu pitkälti arjen tilanteisiin. Olemalla lapselle läsnä kuulleen, nähden ja olemalla kiinnostunut lapselle merkityksellisistä asioista lapsi saa tunteen siitä, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Arjen osallisuus ja vaikuttaminen tapahtuvat pienillä lapsilla suureksi osaksi ruokailu-, pukemis-, ulkoilu-, ja nukkumistilanteissa. Näissä hetkissä lapsen tarpeet, toiveet ja mielipide on merkittävää ottaa huomioon. Lapsi on osa varhaiskasvatuksen yhteisöä ja kasvaa vähitellen oppimaan, mistä kaikesta hän voi olla osallinen. Lapsilla on yksilölliset taidot, valmiudet ja kyvyt toimia ympäristössä ja olla osallinen. Henkilöstön on huomioitava lasten yksilöllisyys, luotava kaikille lapsille mahdollisuuksia päästä osalliseksi ryhmää sekä antaa keinoja vaikuttaa.
Lasten toimintaa havainnoidaan ja heidän ideoistaan, aloitteistaan ja mielipiteistään keskustellaan toimintakulttuurin arvioimiseksi ja kehittämiseksi päivittäin. Tavoitteena on tunnistaa kunkin lapsen ominainen tapa toimia ja oppia. Havainnointi vaatii kasvattajalta aitoa läsnäoloa ja ihmettelyä, jotta on mahdollista selvittää lapsen vahvuuksia, mielenkiinnonkohteita, tapoja toimia, tarpeita ja taitotasoa. Havainnoinnin tukena voidaan käyttää esimerkiksi valmiita lomakkeita, videointia, äänittämistä, tarkistuslistoja tai kuvioita (sosiogrammi). Havainnoinnissa syntyviä dokumenttejä käytetään arvioinnissa ja huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Havainnoinnin ja keskustelujen lisäksi arvioinnin välineenä käytetään Mitä pidät päiväkodista? –peliä ja lapsen vasua. Lapsen vasu laaditaan tiiviissä yhteistyössä huoltajien kanssa ja tarvittaessa moniammatillisesti. Huoltajilla on merkittävä rooli oman lapsensa asiantuntijuudessa. Toimintakulttuuria arvioitaessa kuullaan myös huoltajien näkemyksiä, joita selvitetään vuosittaisilla sähköisillä kyselylomakkeilla, vasu- keskusteluissa ja päivittäisissä keskusteluissa tuonti- ja hakutilanteissa.
Toimintakulttuuria kehitettäessä on myös tärkeää panostaa yhteisön hyvinvointiin. Lasten hyvinvointia tuetaan sujuvan, ennustettavan ja turvallisen arjen kautta. Tunne- ja turvataitojen opettelu on osa hyvinvointiosaamista. Tunne- ja turvataitokasvatus on lasten omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen laaja-alaista vahvistamista. Tunne- ja turvataitokasvatuksella edistetään lasten itsearvostusta ja itseluottamusta, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä hyviä kaverisuhteita. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua ehkäistään vahvistamalla lasten omia taitoja puolustaa itseään ja pitää huolta rajoistaan kiusaamisen, väkivallan, houkuttelun ja ahdistelun tilanteissa. Vastuu lasten turvallisuudesta on kuitenkin aina aikuisilla, ja siksi lapsia ohjataan kääntymään huolissaan turvallisten aikuisten puoleen. Jämsän päiväkodeissa käytetään Papilio-ohjelmaa, jonka tehtävänä on opettaa lapsille tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja sitä kautta auttaa ennaltaehkäisemään kiusaamista lapsiryhmissä. Varhaiskasvatuksessa kiusaamiseen puututaan aina. Kiusaamista ilmiönä käsitellään yhdessä lasten kanssa. Ristiriitatilanteet sovitellaan lasten kanssa aikuisen tuella ja riitatilanteet nähdään mahdollisuutena oppia yhdessä toimimisen taitoja. Jämsässä tehdään yksikkö- ja ryhmäkohtaiset kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmat toimintakausittain. Lapsen väkivaltaisesta käyttäytymisestä tehdään Selvitys väkivalta- ja kriisitilanteesta, jossa kuvataan tarkasti tilanteen tapahtumat. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan huoltajan kanssa käyty keskustelu lapsen kiinnipitämisestä tilanteessa, jossa lapsi käyttäytyy aggressiivisesti itseään, toisia tai ympäristöä kohtaan. Varhaiskasvatuksen laatukäsikirjassa on määritelty laajasti turvallisuuteen liittyvä ohjeistus.
