Le carnet de voyage - Matkapäiväkirja
Hotkimme viimeisen kerran Jacques Brel -hostellissa aamupalan ja lähdimme metrolla Boursen bussipysäkille, jossa meitä oli vastassa Anneli Jäätteenmäen avustaja Johanna Kentala. Hänen seurassaan menimme bussilla Euroopan Parlamenttiin, jossa Anneli Jäätteenmäki toivotti meidät jokaisen kätellen tervetulleeksi Parlamenttiin. Tyylikäs ja mukava Anneli kertoi meille työstään ja esitteli Parlamentin toimintaa. Hän pyysi myös Sebastianin yhteystiedot (WAU!!) ja me muut oltiin kateudesta vihreitä.
Seuraavaksi menimme viereiseen Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan (ETSK), jossa työskentelee Valkealan lukion entinen oppilas Susanna Ritari. Susanna otti meidät lämpimästi vastaan ja hänen kollegansa oikealta ammatiltaan juristi mutta tällä hetkellä kääntäjänä toimiva Annele Saikkala esitteli meille ETSK:n toimintaa ja kertoi kääntämisestä ja kielitaidosta.
Seuraavaksi haimme matkatavaramme ja matkustimme Ranskan puolelle Lilleen luotijunalla. Junamatka oli erittäin mukava, mutta liian lyhyt (vain 40min). Jouduimme vielä yhdeksi yöksi hostelliin. Oranssit seinät, ikkunoissa suihkuverhot (joista toinen tippui alas itsestään), silsaviltit, silsasuihkut ja Niinan patjan välistä löytyi jonkun silsasukat.
Valkealan lukion entinen oppilas Susanna Ritari vei meidät La Baignoire -nimiseen ravintolaan syömään. Saimme valita alku-, pää- ja jälkiruoan. Ruoat olivat hieman erikoisempia ja moni söi sinisimpukoita ranskalaisilla. Palasimme hostelliin ja kävimme nukkumaan taas kerran erittäin väsyneinä.
Laura Lassila
Seuraavaksi menimme viereiseen Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaan (ETSK), jossa työskentelee Valkealan lukion entinen oppilas Susanna Ritari. Susanna otti meidät lämpimästi vastaan ja hänen kollegansa oikealta ammatiltaan juristi mutta tällä hetkellä kääntäjänä toimiva Annele Saikkala esitteli meille ETSK:n toimintaa ja kertoi kääntämisestä ja kielitaidosta.
Seuraavaksi haimme matkatavaramme ja matkustimme Ranskan puolelle Lilleen luotijunalla. Junamatka oli erittäin mukava, mutta liian lyhyt (vain 40min). Jouduimme vielä yhdeksi yöksi hostelliin. Oranssit seinät, ikkunoissa suihkuverhot (joista toinen tippui alas itsestään), silsaviltit, silsasuihkut ja Niinan patjan välistä löytyi jonkun silsasukat.
Valkealan lukion entinen oppilas Susanna Ritari vei meidät La Baignoire -nimiseen ravintolaan syömään. Saimme valita alku-, pää- ja jälkiruoan. Ruoat olivat hieman erikoisempia ja moni söi sinisimpukoita ranskalaisilla. Palasimme hostelliin ja kävimme nukkumaan taas kerran erittäin väsyneinä.
Laura Lassila