Herätyskello soi klo 04.00. Luomet tuntuivat siinä vaiheessa erittäin raskailta. Jollain ihmeen voimalla sain kuitenkin revittyä itseni ylös sängystä. Saavuin matkalaukkuineni lukiolle ja huomasin, että kaveritkin olivat päässeet sängystä ylös aikaisesta herätyksestä ja suuresta väsymyksestä huolimatta.

Bussi haki meidät klo 05.20. Ennen meitä kyytiin oli haettu valkealalaiset, jotka olivat vallanneet takapenkit, joten me iittiläiset ja jaalalaiset jäimme etupenkkeihin torkkumaan. Oli mukavaa kun Tarja-opettajamme oli ostanut meille matkapäiväkirjat, joihin saimme tehdä muistiinpanoja matkasta. Bussimatka meni hyvin, vaikka Emmaa jännittikin lentokoneeseen meno ja hän päätti painaa stop-nappulaa jo Matkakeitaan kohdalla. Muita ei oikeastaan jännittänyt, silti salaa toivottiin, ettei lentokoneen vessoja tarvitsisi käyttää.

Turvatarkastuksesta pääsimme kaikki läpi, vaikka eräs valkealalainen yrittikin kuljettaa lentokoneeseen saksia, harppia ja liimaa. Lentokoneessa saimme aamiaisen. Samassa lentokoneessa kanssamme kohti Brysseliä matkusti Anneli Jäätteenmäki. Sebastian rohkeana poikana kysyi nimmaria ja samalla sai järjestettyä meille vierailun Europarlamenttiin. Annelista saimme erittäin positiivisen kuvan.

Brysselissä vaeltelimme kävellen ja etenkin metroilla. Ensimmäisenä menimme la Grand-Place -aukiolle, joka on UNESCOn maailmaperintökohde ja erittäin suosittu turistikohde. La Grand-Placen läheisyydessä sijaitsee eräs toinenkin belgialainen nähtävyys, Manneken Pis -patsas, pissaava poika, joka on usein puettu erilaisiin vaatteisiin juhlien ja ajankohtaisten asioiden mukaan.

Vierailimme myös suklaa- ja kaakaomuseossa. Se oli hieman pettymys, odotimme jotain muuta. Siellä sai maistiaisia ja eräs mies näytti, kuinka erinäköisiä suklaita tehdään. Kävimme myös Viktor Hortan taiteilijakodissa, joka on talomuseo ja UNESCOn maailmanperintökohde. Hieno paikka, mutta harmi vaan, ettemme ehtineet olla siellä pidempään. Valokuvaaminenkin oli kielletty.

Hortan jälkeen menimme syömään. Melkein kaikki söimme pastaa ja annokset olivat SUPER isoja. Ne eivät ymmärtäneet, ettemme ole mitään belgialaisia, jotka jaksavat syödä 3kg spagettia, 10m patonkia ja 2kg pikkupurtavaa. Ruoka oli kuitenkin hyvää.

Yövyimme Jacques Brel -hostellissa. Minun ja Rosan kahden hengen huone oli ihan ok, mutta muiden abityttöjen huonetta voisi kuvailla sanalla silsapesäke (= epähygieeninen). Ihmetystä herätti myös se, että pussilakanat eivät ole levinneet Belgiaan asti! Piti siis nukkua silsaviltillä, jolla kaikki muutkin kävijät ovat nukkuneet. Jotenkin saimme kaikki unenpäästä kuitenkin kiinni, varmaankin sen voimalla että aamulla olisi taas aikainen herätys.

Laura Lassila