Ennen tätä matkaa olin lueskellut erilaisia Pariisi-kirjoja. Erään kirjan sivuilta mieleeni jäi Pariisin kuuluisin hautausmaa Père Lachaise. Kiinnostukseni käydä tuolla hautausmaalla heräsi kun luin, että James Douglas Morrison on haudattuna sinne. Koska vihdoinkin meille oli sovittu vapaapäivä, pääsin käymään Père Lachaisella. Mukaani lähti muutama muukin.

Metromatka kesti 25 minuuttia. Pian astuimme korkeiden muurien sisälle. Näky oli uskomaton: isoja hautoja siellä täällä. Joidenkin hautojen päällä oli isoja talon tapaisia ”mökkejä”. Ellei halunnut eksyä tai etsiä jotakin hautaa tuntikausia, oli mahdollista ostaa kartta. Jim Morrisonin lisäksi Père Lachaiseen on hauduttu muitakin kuuluisuuksia kuten esim. Édith Piaf ja Maria Callas.

Latinalaiskortteleille päästyä minä, Marjut ja Irja-äiti jäimme kiertelemään kauppoihin. Oma äitini suuntasi Musée d'Orsayhin. Kun me jälleen kokoonnuimme yhteen kävimme syömässä kyprokselaisessa pikaruokapaikassa. Kylläisinä suuntasimme hotellille, tyytyväisinä viimeiseen päiväämme ja valmiina kotimatkaan.

Erilaisten pikkuesteiden jälkeen saavuimme lentokentälle. Lento oli tunnin myöhässä, mutta viimein pääsimme koneeseen. Pariisin valot näyttivät kauniilta keskiyöllä ja kaukana taivaan rannassa riehuva ukkonen valaisi pimeää yötaivasta. Paluumatka Suomeen oli alkanut...

Joku meistä kirjoitti ystävälleen kortin: ”Je reste à Paris, je ne reviens plus à la maison” (= ”Jään Pariisiin, en palaa enää kotiin.”)

Ella