Tämä päivä on Ranskassa Neitsyt Marian taivaaseen astumisen muistopäivä, jonka vuoksi suurimmat kaupat pitivät ovensa kiinni. Turistikohteet, pienet putiikit ja suurin osa ravintoloista oli onneksi auki.
Opettajan ranskalainen ystävä Michel tuli hakemaan meitä hotellilta. Hyppäsimme metroon ja nousimme ihailemaan Moulin Rougea, Punaista Myllyä. Kävelimme Montmartreen, joka on täynnä kapeita, kivipäällysteisiä katuja, vaaleasävyisiä taloja ja pieniä kauppoja. Alue on taiteilijoiden ja muun kulttuuriväen suosimaa ja siellä onkin asunut muun muassa Picasso. Michelin johdatuksella kävimme läpi Montmartren tunnetuimpia paikkoja kuten Amélie-elokuvassakin esiintyvän kaupan ja Pariisin ainoat viiniviljelykset.
Kävelyretkemme Montmartressa päättyi lopulta korkealla kukkulalla sijaitsevalle Sacré Coeur -kirkolle, josta on hienot näkymät eri puolille Pariisia. Sacré Coeur onkin Eiffel-tornin jälkeen Pariisin toiseksi korkein paikka. Laskeutuessamme sieltä, ryhmästämme ainakin puolet saivat ranteisiinsa punotut rannekorut, kun joukko afrikkalaisia nuoria miehiä kirjaimellisesti hyökkäsi kiinni ranteisiimme ja alkoi punoa koruja.
Ruoan jälkeen lähdimme metrolla Eiffel-tornille tavoitteenamme päästä vihdoinkin Eiffel-tornin huipulle, mistä olimme sateisen sään vuoksi joutuneet luopumaan aikaisemmin. Kolmanteen kerrokseen pääsystä ei ollut kuitenkaan varmuutta, koska kerros oli väliaikaisesti suljettu ruuhkan vuoksi. Tässä vaiheessa hyvästelimme Michelin. Lippukassalle päästyämme kolmas kerros oli jälleen auennut, joten riemumme oli suuri. Näköala yli 300 metrin korkeudesta oli uskomaton!
Eiffel-tornissa jonkin aikaa oltuamme jakaannuimme pienemmiksi ryhmiksi ja saimme loppuillan käyttää haluamallamme tavalla. Kaikkien piti kuitenkin tulla katsomaan illan aikana Eiffel-tornin tasatunnein tapahtuva kymmenen minuutin valoshow. Eiffel-tornia oli ihailemassa iltaisinkin suuri joukko ihmisiä, mitä en ihmettele, koska valoshow’n ollessa käynnissä torni oli vielä mahtavamman näköinen kuin päivällä. Valaistusten välissä minä ja Elina suunnistimme syömään latinalaiskortteleille, jonka pienten katujen varsilla oli vieri vieressä etnisiä ja ranskalaisia ravintoloita ja kahviloita.
Johanna
