1. Eri sävellajieja tarvitaan siksi, että kappaleita voidaan laulaa ja soittaa eri korkeuksilta. Eri sävellajeissa myös tunnelma vaihtelee.

2. Sävellaji ilmoitetaan nuottiviivastolla heti nuottiavaimen perään tulevilla korotus- tai alennusmerkeillä eli etumerkinnällä. Vasemmalla korotusmerkki ja oikealla alennusmerkki.

3. Etumerkinnän perusteella voi päätellä, mistä duuri-molli rinnakkaissävellajiparista on kyse. Tämän jälkeen tunnelman kuuntelu (onko kappale iloinen --> duuri vai surullinen --> molli) tai vilkaisu kappaleen loppuun kertoo yleensä sävellajin (musiikki loppuu yleensä toonikaan, eli sävellajin keskussointuun).