Tuntiessamme olomme turvalliseksi, olemme omalla mukavuusalueellamme ja oman sietoikkunamme sisällä. Osaamme rauhoitella itseämme ja säädellä tunteitamme vaivattomasti. Ohjaustilanteessa tällaisessa tilanteessa olevat asiakkaat vaikuttavat neuvokkailta, kykeneviltä muodostamaan ihmissuhteita ja käymään vakaata keskustelua siitä, missä he kokevat olevansa ja mihin he haluavat tähdätä. He osaavat myös säädellä ja tahdittaa työskentelyään ohjauksessa niin, että he kykenevät yhdistelemään oppimaansa itseään kokonaisvaltaisesti tukevalla tavalla. Tällainen asiakas osaa kokea ja säädellä erilaisia tunteita, kuten innostusta ja hermostusta sekä sietää epävarmuutta. Ohjaajalle tällaisen asiakkaan kanssa työskentely saattaa tuntua helpolta ja hyvältä.

Tällaisen henkilön hermostollinen tila on todennäköisesti sopivan vireysvyöhykkeen sisällä, jossa aktiivisuuden ja rauhoittumisen tila aaltoilee vuoron perään sopivassa suhteessa. Aktiivisuutta nostaa ja säätelee sympaattinen hermostomme, kun taas parasympaattinen hermostomme säätelee lepoa ja rauhoittumista. Yhdessä nämä muodostavat autonomisen, eli tahdosta riippumattoman hermostomme, jonka tila vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko kehon toimintaan ruuansulatuksesta sydämen sykkeeseen.

Kohdatessamme vaikeita tai hämmentäviä elämäntilanteita sympaattinen hermostomme saattaa aktivoitua liikaa ja saatamme joutua sietoikkunamme ulkopuolelle. Tällöin keho oireilee kolmenlaisilla stressireaktioilla: taistele, pakene, jähmety. Nämä ovat aivojemme tuottamia puolustuskeinoja kokiessamme hätää ja ne pyrkivät takaamaan eloonjäämisemme. Saatamme joutua sietoikkunamme ulkopuolelle, vaikka varsinainen vaikea tilanne olisi jo ohi. Jatkuessaan pitkäkestoisena stressi voi aiheuttaa monenlaisia reaktioita, jotka saattavat näkyä ja vaikuttaa ohjaustilanteisiin.

Yli- ja alivirittyneisyys

Joskus aiemmin koetut traumat saattavat aktivoida voimakkaita yli- tai alivirittyneisyyden tiloja esimerkiksi työttömyyden tai muun yllättävän elämäntilanteen myötä. Jos asiakkaan reaktiot tuntuvat kohtuuttoman isoilta tai pieniltä tilanteeseen nähden, voi kyse olla sietoikkunan ulkopuolelle joutumisesta. Tällöin tärkeää on tulla häntä vastaan mahdollisimman empaattisesti ja hyväksyvästi. Ohjaajan on tärkeä muistaa, ettei hän lähde asiakkaan tunnetilaan mukaan, vaan pyrkii tasapainottamaan tilannetta vakaalla olemuksella niin, että asiakalla on mahdollisuus palata turvalliseen vireystilaan. Asiakkaan reaktiot eivät välttämättä liity edes ohjaajaan tai ohjaustilanteeseen, vaan johonkin aikaisempaan traumaattiseen kokemukseen. Itse traumojen käsittely ja läpikäynti tulee kuitenkin jättää siihen koulutetuille ammattilaisille.

Ylivirittyneisyyden taistele/pakene-reaktio

• Taistele/ pakene reaktiota voidaan pitää sympaattisen hermoston aktivoitumisena ja ylivirittäytymisenä
• Henkilöt, jotka kokevat ylivirittyneisyyttä kuvailevat usein univaikeuksia, ylivalppautta, liikahikoilua, päänsärkyä, huonovointisuutta jne.
• Tässä tilassa olevien saattaa olla vaikea keskittyä tai vastaanottaa informaatiota.
• Ohjaustilanteessa tämä saattaa näkyä asiakkaan hermostuneisuutena, panikoimisena tai suuttumuksena.
• Ylivirittynyt henkilö saattaa vaikutta siltä, ettei hän keskity tai ole läsnä, hän saattaa puhua hyvin nopeasti, kokea vaikeuksia istua aloillaan ja vaikuttaa levottomalta.
• Henkilöt, jotka ovat jumiutuneet taistele tai pakene -moodiin saattavat vaikuttaa haastavilta henkilöiltä varsinkin, jos heillä on vaikeuksia hallita vihan tunteitaan.
• Ylivirittynyttä henkilöä voi helpottaa erilaiset rauhoittavat hengitys- ja keskittymisharjoitukset

Alivirittyneisyyden jähmettymisen reaktio 

• Jähmettymisen reaktiota voidaan pitää tapahtuvana parasympaattisen hermoston ja ns. liskoaivojen puolella ja sitä kutsutaan myös alivirittyneisyydeksi
• Alivirittyneisyys saattaa jäädä myös päälle, jolloin tunteet saattavat tuntua värittömiltä ja mieliala matalalta
• Vaikka uhkaavaa tilannetta ei enää olisi, hermostollinen järjestelmä ei välttämättä ole palautunut ja on edelleen aktivoitunut luulemaan vaaran olevan läsnä
• Ohjaustilanteessa tämä saattaa näkyä asiakkaan uneliaisuutena (olettaen, ettei väsymykselle ole muita syitä), välinpitämättömyytenä, etäisyytenä ja äänen värittömyytenä