Termit
Luku 1
alkusynty, abiogenesis
1) Elämän syntyminen kemiallisen evoluution seurauksena elottomista aineista elämän alkuaikana. 2) Elämän syntyminen elottomista aineista. Yksittäisten eliöiden syntyminen elottomista aineista on osoitettu vääräksi mm. Louis Pasteurin toimesta.
biomimetiikka, biomimetics
Biomimetiikka (bioniikka) on tieteenala, jossa tutkitaan eliöiden toimintoja ja pyritään kehittämään niistä ihmiskuntaa hyödyntäviä teollisia sovelluksia.
biosfääri, biosphere
Elokehä. Se osa maapalloa, jossa on elämää.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
eliöyhteisö, community
Tietyn alueen kaikkien lajien populaatioiden muodostama vuorovaikutteinen kokonaisuus.
ekosysteemi, ecosystem
Tietyn yhtenäisen alueen eliöyhteisö ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan elottoman luonnon muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi metsä, suo tai järvi.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
fossiili, fossil
Maa- tai kallioperässä säilyneen muinoin eläneen eliön jäänne tai jälki.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
paleontologia, palaeontology
Muinaisaikojen eliömaailmaa erityisesti fossiilien avulla tutkiva tiede.
perustutkimus, basic/fundamental research
Perustutkimusta tehdään puhtaasti uteliaisuudesta ja tiedon halusta, eikä tutkimustiedolla välttämättä ole suoraa hyötyä tai soveltamiskohteita.
populaatio, population
Tietyllä alueella samaan aikaan elävät saman lajin kaikki yksilöt muodostavat populaation.
soveltava tutkimus, applied research
Soveltavassa tutkimuksessa hyödynnetään perustutkimuksesta saatua tietoa jotakin käytännöllistä tavoitetta varten.
systematiikka, systematics
Systematiikka tutkii eliöiden monimuotoisuutta ja eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita. Sen ero taksonomia-käsitteeseen on pieni.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
1) Elämän syntyminen kemiallisen evoluution seurauksena elottomista aineista elämän alkuaikana. 2) Elämän syntyminen elottomista aineista. Yksittäisten eliöiden syntyminen elottomista aineista on osoitettu vääräksi mm. Louis Pasteurin toimesta.
biomimetiikka, biomimetics
Biomimetiikka (bioniikka) on tieteenala, jossa tutkitaan eliöiden toimintoja ja pyritään kehittämään niistä ihmiskuntaa hyödyntäviä teollisia sovelluksia.
biosfääri, biosphere
Elokehä. Se osa maapalloa, jossa on elämää.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
eliöyhteisö, community
Tietyn alueen kaikkien lajien populaatioiden muodostama vuorovaikutteinen kokonaisuus.
ekosysteemi, ecosystem
Tietyn yhtenäisen alueen eliöyhteisö ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan elottoman luonnon muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi metsä, suo tai järvi.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
fossiili, fossil
Maa- tai kallioperässä säilyneen muinoin eläneen eliön jäänne tai jälki.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
paleontologia, palaeontology
Muinaisaikojen eliömaailmaa erityisesti fossiilien avulla tutkiva tiede.
perustutkimus, basic/fundamental research
Perustutkimusta tehdään puhtaasti uteliaisuudesta ja tiedon halusta, eikä tutkimustiedolla välttämättä ole suoraa hyötyä tai soveltamiskohteita.
populaatio, population
Tietyllä alueella samaan aikaan elävät saman lajin kaikki yksilöt muodostavat populaation.
soveltava tutkimus, applied research
Soveltavassa tutkimuksessa hyödynnetään perustutkimuksesta saatua tietoa jotakin käytännöllistä tavoitetta varten.
systematiikka, systematics
Systematiikka tutkii eliöiden monimuotoisuutta ja eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita. Sen ero taksonomia-käsitteeseen on pieni.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
Luku 2
aineenvaihdunta, metabolism
Solujen kemialliset reaktiot, jotka liittyvät eliön elintoimintoihin. Yhteisnimitys eliön elintoimintojen ylläpitämiseksi tapahtuville reaktioille.
biosfääri, biosphere
Elokehä. Se osa maapalloa, jossa on elämää.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
eliö eli organismi, organism
Elävä eliö.
elämänkaari, life cycle
Kaikilla eliöillä on tietyt kehitysvaiheet, joita ovat syntymä, kasvu, lisääntyminen ja kuolema.
epäorgaaninen, inorganic
Elottoman luonnon alkuaineet tai yhdisteet. Hiiltä sisältämätön kemiallinen yhdiste.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
hiilihydraatti, carbohydrate
Orgaanisia molekyylejä, jotka sisältävät hiiltä, happea ja vetyä (usein kaavan Cn·(H2O)n mukaisesti). Useimmat sokereita tai niistä muodostuneita polysakkarideja. Tärkeitä energiavarastoja ja rakennusaineita. Esimerkiksi glukoosi, tärkkelys ja selluloosa.
itsesäätelykyky, self-regulation
Eliön kyky säädellä elintoimintojaan ympäristön ja sen muutosten mukaan.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
kuluttajat, consumers
Muita eliöitä ravinnokseen käyttävät eliöt. Kuluttajia ovat kasvinsyöjät, lihansyöjät, loiset ja hajottajat.
lipidit eli rasva-aineet, lipids
Joukko veteen liukenemattomia aineita. Niihin kuuluvat esimerkiksi rasvat, kalvolipidit ja steroidit. Lipidit koostuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Joissakin lipideissä on myös fosforia, typpeä ja rikkiä.
makromolekyyli, macromolecule
Suurikokoinen molekyyli, joka on usein polymeeri. Makromolekyylejä ovat proteiinit, DNA ja polysakkaridit, kuten selluloosa.
nukleiinihappo, nucleic acid
DNA ja RNA. Informaatiota säilöviä ja välittäviä molekyylejä. Koostuvat peräkkäisistä nukleotideistä, joissa on emäs-, sokeri- ja fosfaattiosa.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
ominaislämpökapasiteetti, specific heat capacity
Kertoo, kuinka paljon tietyn aineen lämmittämiseen kuluu lämpöenergiaa massayksikköä kohden. Esimerkiksi vedelle 4,19 kJ/(K·kg).
orgaaninen, organic
Eloperäinen, hiiltä sisältävä kemiallinen yhdiste.
proteiini eli valkuaisaine, protein
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat aminohaposta koostuvia makromolekyylejä. Aminohapot liittyvät proteiinissa toisiinsa peptidisidoksilla. Proteiinit toimivat soluissa entsyymeinä, kuljettajina, varasto- tai rakennetehtävässä.
RNA eli ribonukleiinihappo, ribonucleic acid
RNA:n tehtävänä on välittää DNA:n sisältämä tieto eteenpäin, jotta solu osaisi tuottaa proteiineja. RNA:ta jaetaan tyypin mukaan esimerkiksi lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA:han.
suvullinen lisääntyminen, sexual reproduction
Lisääntyminen sukusolujen välityksellä.
suvuton lisääntyminen, asexual reproduction
Lisääntyminen ilman sukusoluja. Esimerkiksi kasvien lisääntyminen kasvullisesti rönsyjen avulla.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
yhteyttäminen, assimilation
Yksinkertaisten, epäorgaanisten aineiden muuttaminen eliön aineenvaihdunnassa suuremmiksi orgaanisiksi molekyyleiksi. Fotosynteesi ja kemosynteesi.
Solujen kemialliset reaktiot, jotka liittyvät eliön elintoimintoihin. Yhteisnimitys eliön elintoimintojen ylläpitämiseksi tapahtuville reaktioille.
biosfääri, biosphere
Elokehä. Se osa maapalloa, jossa on elämää.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
eliö eli organismi, organism
Elävä eliö.
elämänkaari, life cycle
Kaikilla eliöillä on tietyt kehitysvaiheet, joita ovat syntymä, kasvu, lisääntyminen ja kuolema.
epäorgaaninen, inorganic
Elottoman luonnon alkuaineet tai yhdisteet. Hiiltä sisältämätön kemiallinen yhdiste.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
hiilihydraatti, carbohydrate
Orgaanisia molekyylejä, jotka sisältävät hiiltä, happea ja vetyä (usein kaavan Cn·(H2O)n mukaisesti). Useimmat sokereita tai niistä muodostuneita polysakkarideja. Tärkeitä energiavarastoja ja rakennusaineita. Esimerkiksi glukoosi, tärkkelys ja selluloosa.
itsesäätelykyky, self-regulation
Eliön kyky säädellä elintoimintojaan ympäristön ja sen muutosten mukaan.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
kuluttajat, consumers
Muita eliöitä ravinnokseen käyttävät eliöt. Kuluttajia ovat kasvinsyöjät, lihansyöjät, loiset ja hajottajat.
lipidit eli rasva-aineet, lipids
Joukko veteen liukenemattomia aineita. Niihin kuuluvat esimerkiksi rasvat, kalvolipidit ja steroidit. Lipidit koostuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Joissakin lipideissä on myös fosforia, typpeä ja rikkiä.
makromolekyyli, macromolecule
Suurikokoinen molekyyli, joka on usein polymeeri. Makromolekyylejä ovat proteiinit, DNA ja polysakkaridit, kuten selluloosa.
nukleiinihappo, nucleic acid
DNA ja RNA. Informaatiota säilöviä ja välittäviä molekyylejä. Koostuvat peräkkäisistä nukleotideistä, joissa on emäs-, sokeri- ja fosfaattiosa.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
ominaislämpökapasiteetti, specific heat capacity
Kertoo, kuinka paljon tietyn aineen lämmittämiseen kuluu lämpöenergiaa massayksikköä kohden. Esimerkiksi vedelle 4,19 kJ/(K·kg).
orgaaninen, organic
Eloperäinen, hiiltä sisältävä kemiallinen yhdiste.
proteiini eli valkuaisaine, protein
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat aminohaposta koostuvia makromolekyylejä. Aminohapot liittyvät proteiinissa toisiinsa peptidisidoksilla. Proteiinit toimivat soluissa entsyymeinä, kuljettajina, varasto- tai rakennetehtävässä.
RNA eli ribonukleiinihappo, ribonucleic acid
RNA:n tehtävänä on välittää DNA:n sisältämä tieto eteenpäin, jotta solu osaisi tuottaa proteiineja. RNA:ta jaetaan tyypin mukaan esimerkiksi lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA:han.
suvullinen lisääntyminen, sexual reproduction
Lisääntyminen sukusolujen välityksellä.
suvuton lisääntyminen, asexual reproduction
Lisääntyminen ilman sukusoluja. Esimerkiksi kasvien lisääntyminen kasvullisesti rönsyjen avulla.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
tuottajat, producers
Yhteyttämiskykyiset ja omavaraiset eliöt. Tuottajia ovat vihreät kasvit, yhteyttävät bakteerit ja levät.yhteyttäminen, assimilation
Yksinkertaisten, epäorgaanisten aineiden muuttaminen eliön aineenvaihdunnassa suuremmiksi orgaanisiksi molekyyleiksi. Fotosynteesi ja kemosynteesi.
Luku 3
aitotumaiset (eliöt), eukaryotes
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
aminohappo, amino acid
Aminoryhmän (-NH2) ja karboksyyliryhmän (-COOH) sisältäviä orgaanisia yhdisteitä. Ne ovat proteiinien rakenneosia.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
entsyymi, enzyme
Biologinen katalyytti, joka nopeuttaa biologisia reaktioita. Entsyymit ovat useimmiten proteiineja.
erilaistunut solu, differentiated cell
Tiettyyn tehtävään erikoistunut solu, joka ei usein pysty enää muuttumaan toisentyyppiseksi soluksi. Esimerkiksi hermosolu.
esitumaiset (eliöt), prokaryotes
Yksisoluiset eliöt, joiden solulimassa tuma ei erotu tumakotelon puuttumisen takia. Esitumaisia eliöitä ovat bakteerit ja arkit.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
geeni eli perintötekijä, gene
Kromosomissa oleva DNA-jakso. Geenit ohjaavat solun ja eliön elintoimintoja sekä proteiinien valmistumista ja siten vaikuttavat yksilön perinnöllisten ominaisuuksien kehittymiseen.
Golgin laite, Golgi apparatus
Kalvopusseista koostunut soluelin. Solusta ulos eritettävät ja kuljetettavat proteiinit muokataan ja lajitellaan Golgin laitteessa. Proteiineihin voidaan lisätä hiilihydraattiosia. Kasveilla Golgin laitetta voidaan kutsua diktyosomiksi.
katalyytti, catalyst
Kemiallista reaktiota nopeuttava aine, joka ei kulu reaktiossa. Biologisia katalyyttejä kutsutaan entsyymeiksi.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
kromosomi, chromosome
DNA:ta ja proteiineja sisältäviä rakenteita, joissa sijaitsevat geenit eli perintötekijät.
kudos, tissue
Rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaisten eläinsolujen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi lihaskudos.
käyminen, fermentation
Käymisessä solu tuottaa usein hapettomissa oloissa energiaa orgaanisista yhdisteistä. Käymisen muotoja ovat mm. maitohappokäyminen, etanolikäyminen ja voihappokäyminen.
lipidit eli rasva-aineet, lipids
Joukko veteen liukenemattomia aineita. Niihin kuuluvat esimerkiksi rasvat, kalvolipidit ja steroidit. Lipidit koostuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Joissakin lipideissä on myös fosforia, typpeä ja rikkiä.
lysosomi, lysosome
Pienikokoisia kalvorakkuloita, jotka ovat sisältä happamia. Lysosomissa hajotetaan vierasaineita ja omia vahingoittuneita soluelimiä ja proteiineja. Syöjäsolut tuhoavat bakteerit lysosomeissa
mitokondrio, mitochondrion
Soluelin, jossa tapahtuu energia-aineenvaihduntaa. Mitokondriota ympäröi kaksinkertainen, poimuttunut kalvo. Mitokondrioiden ajatellaan periytyvän bakteereista endosymbioositeorian mukaisesti.
nukleiinihappo, nucleic acid
DNA ja RNA. Informaatiota säilöviä ja välittäviä molekyylejä. Koostuvat peräkkäisistä nukleotideistä, joissa on emäs-, sokeri- ja fosfaattiosa.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
perimä eli genomi, genome
Yksilön kaikki geenit.
proteiini eli valkuaisaine, protein
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat aminohaposta koostuvia makromolekyylejä. Aminohapot liittyvät proteiinissa toisiinsa peptidisidoksilla. Proteiinit toimivat soluissa entsyymeinä, kuljettajina, varasto- tai rakennetehtävässä.
ribosomi, ribosome
Soluelin, jossa tuotetaan uudet proteiinit lähetti-RNA:n mallin mukaisesti. Koostuu proteiinista ja ribosomaalisesta RNA:sta (rRNA).
RNA eli ribonukleiinihappo, ribonucleic acid
RNA:n tehtävänä on välittää DNA:n sisältämä tieto eteenpäin, jotta solu osaisi tuottaa proteiineja. RNA:ta jaetaan tyypin mukaan esimerkiksi lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA:han.
soluelin, organelle
Solulimassa sijaitseva, tiettyyn tehtävään erikoistunut solun osa. Soluelimet voivat olla kalvon ympäröimiä (kuten mitokondrio ja viherhiukkanen) tai pienempiä, solukalvoa sisältämättömiä rakenteita (kuten ribosomi ja proteasomi).
soluhengitys, cell respiration
Kemiallinen reaktiosarja, jossa energiaa vapautuu orgaanisista aineista solun käyttöön (eliön elintoimintoihin) hapellisissa oloissa.
solukalvo, cell membrane
Solukalvo rajoittaa solun ympäristöstä.
solukko, tissue
Samanlaisten kasvisolujen muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi perus- ja johtosolukko.
solulima, cytoplasm
Solukalvon sisällä oleva tila. Sisältää muut solun osat paitsi tuman ja soluseinän. Solulima koostuu nestemäisestä sytosolista ja soluelimistä.
solulimakalvosto, endoplamic reticulum, ER
Solulimassa sijaitseva kalvorakkuloista ja –pusseista koostuva rakenne. Jaetaan ribosomeja sisältävään karkeaan solulimakalvostoon ja sileään solulimakalvostoon. Karkealla solulimakalvostolla tuotetaan eritettävät ja kuljetettavat proteiinit. Sileällä solulimakalvostolla muokataan mm. vierasaineita ja lipidejä.
soluseinä, cell wall
Kasvi-, sieni- ja useimpia bakteerisoluja ympäröivä rakenne, joka tukee ja suojaa solua. Kasvisolussa soluseinän muodostaa selluloosa, sienisolussa kitiini ja useimmissa bakteerisoluissa peptidoglykaani eli mureiini.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
tuma, nucleus
Aitotumaisten rakenne, joka sisältää solun perimän. Tuman erottaa solulimasta tumakalvo, jossa on tumahuokosia. Tuman sisällä on tumalima. Kromosomien lisäksi tumasta löytyy mm. tumajyvänen.
vakuoli, vacuole
Nesteen täyttämä kalvorakkula. Runsaasti kasvisoluissa, jossa ne voivat näyttää jopa lähes koko solun. Vakuoli varastoi suoloja ja se sisältää jotakin entsyymejä. Vakuolin kalvoa kutsutaan tonoplastiksi.
viherhiukkanen, chloroplast
Kasvien soluelin, jossa tapahtuu yhteyttäminen. Sitä reunustaa kaksinkertainen kalvo. Viherhiukkasen sisällä on strooma ja kalvopusseja eli tylakoideja, joiden pinnalla sijaitsevat fotosynteesissä tarvittavat pigmentit ja reaktiokeskukset. Viherhiukkasten ajatellaan periytyvän syanobakteereista endosymbioositeorian mukaisesti.
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
aminohappo, amino acid
Aminoryhmän (-NH2) ja karboksyyliryhmän (-COOH) sisältäviä orgaanisia yhdisteitä. Ne ovat proteiinien rakenneosia.
DNA eli deoksiribonukleiinihappo, deoxyribonucleic acid
DNA-molekyyli sisältää eliöiden perinnöllisen (geneettisen) aineksen. Se koostuu nukelotideistä. Nukleotidin muodostavat sokeri, fosfaatti ja emäs. Emäksiä on neljä erilaista: adeniini, tymiini, guaniini ja sytosiini. DNA muodostaa kaksoiskierteisen rakenteen eli heeliksin.
entsyymi, enzyme
Biologinen katalyytti, joka nopeuttaa biologisia reaktioita. Entsyymit ovat useimmiten proteiineja.
erilaistunut solu, differentiated cell
Tiettyyn tehtävään erikoistunut solu, joka ei usein pysty enää muuttumaan toisentyyppiseksi soluksi. Esimerkiksi hermosolu.
esitumaiset (eliöt), prokaryotes
Yksisoluiset eliöt, joiden solulimassa tuma ei erotu tumakotelon puuttumisen takia. Esitumaisia eliöitä ovat bakteerit ja arkit.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
geeni eli perintötekijä, gene
Kromosomissa oleva DNA-jakso. Geenit ohjaavat solun ja eliön elintoimintoja sekä proteiinien valmistumista ja siten vaikuttavat yksilön perinnöllisten ominaisuuksien kehittymiseen.
Golgin laite, Golgi apparatus
Kalvopusseista koostunut soluelin. Solusta ulos eritettävät ja kuljetettavat proteiinit muokataan ja lajitellaan Golgin laitteessa. Proteiineihin voidaan lisätä hiilihydraattiosia. Kasveilla Golgin laitetta voidaan kutsua diktyosomiksi.
katalyytti, catalyst
Kemiallista reaktiota nopeuttava aine, joka ei kulu reaktiossa. Biologisia katalyyttejä kutsutaan entsyymeiksi.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
kromosomi, chromosome
DNA:ta ja proteiineja sisältäviä rakenteita, joissa sijaitsevat geenit eli perintötekijät.
kudos, tissue
Rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaisten eläinsolujen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi lihaskudos.
käyminen, fermentation
Käymisessä solu tuottaa usein hapettomissa oloissa energiaa orgaanisista yhdisteistä. Käymisen muotoja ovat mm. maitohappokäyminen, etanolikäyminen ja voihappokäyminen.
lipidit eli rasva-aineet, lipids
Joukko veteen liukenemattomia aineita. Niihin kuuluvat esimerkiksi rasvat, kalvolipidit ja steroidit. Lipidit koostuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Joissakin lipideissä on myös fosforia, typpeä ja rikkiä.
lysosomi, lysosome
Pienikokoisia kalvorakkuloita, jotka ovat sisältä happamia. Lysosomissa hajotetaan vierasaineita ja omia vahingoittuneita soluelimiä ja proteiineja. Syöjäsolut tuhoavat bakteerit lysosomeissa
mitokondrio, mitochondrion
Soluelin, jossa tapahtuu energia-aineenvaihduntaa. Mitokondriota ympäröi kaksinkertainen, poimuttunut kalvo. Mitokondrioiden ajatellaan periytyvän bakteereista endosymbioositeorian mukaisesti.
nukleiinihappo, nucleic acid
DNA ja RNA. Informaatiota säilöviä ja välittäviä molekyylejä. Koostuvat peräkkäisistä nukleotideistä, joissa on emäs-, sokeri- ja fosfaattiosa.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
perimä eli genomi, genome
Yksilön kaikki geenit.
proteiini eli valkuaisaine, protein
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat aminohaposta koostuvia makromolekyylejä. Aminohapot liittyvät proteiinissa toisiinsa peptidisidoksilla. Proteiinit toimivat soluissa entsyymeinä, kuljettajina, varasto- tai rakennetehtävässä.
ribosomi, ribosome
Soluelin, jossa tuotetaan uudet proteiinit lähetti-RNA:n mallin mukaisesti. Koostuu proteiinista ja ribosomaalisesta RNA:sta (rRNA).
RNA eli ribonukleiinihappo, ribonucleic acid
RNA:n tehtävänä on välittää DNA:n sisältämä tieto eteenpäin, jotta solu osaisi tuottaa proteiineja. RNA:ta jaetaan tyypin mukaan esimerkiksi lähetti-, siirtäjä- ja ribosomi-RNA:han.
soluelin, organelle
Solulimassa sijaitseva, tiettyyn tehtävään erikoistunut solun osa. Soluelimet voivat olla kalvon ympäröimiä (kuten mitokondrio ja viherhiukkanen) tai pienempiä, solukalvoa sisältämättömiä rakenteita (kuten ribosomi ja proteasomi).
soluhengitys, cell respiration
Kemiallinen reaktiosarja, jossa energiaa vapautuu orgaanisista aineista solun käyttöön (eliön elintoimintoihin) hapellisissa oloissa.
solukalvo, cell membrane
Solukalvo rajoittaa solun ympäristöstä.
solukko, tissue
Samanlaisten kasvisolujen muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi perus- ja johtosolukko.
solulima, cytoplasm
Solukalvon sisällä oleva tila. Sisältää muut solun osat paitsi tuman ja soluseinän. Solulima koostuu nestemäisestä sytosolista ja soluelimistä.
solulimakalvosto, endoplamic reticulum, ER
Solulimassa sijaitseva kalvorakkuloista ja –pusseista koostuva rakenne. Jaetaan ribosomeja sisältävään karkeaan solulimakalvostoon ja sileään solulimakalvostoon. Karkealla solulimakalvostolla tuotetaan eritettävät ja kuljetettavat proteiinit. Sileällä solulimakalvostolla muokataan mm. vierasaineita ja lipidejä.
soluseinä, cell wall
Kasvi-, sieni- ja useimpia bakteerisoluja ympäröivä rakenne, joka tukee ja suojaa solua. Kasvisolussa soluseinän muodostaa selluloosa, sienisolussa kitiini ja useimmissa bakteerisoluissa peptidoglykaani eli mureiini.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
tuma, nucleus
Aitotumaisten rakenne, joka sisältää solun perimän. Tuman erottaa solulimasta tumakalvo, jossa on tumahuokosia. Tuman sisällä on tumalima. Kromosomien lisäksi tumasta löytyy mm. tumajyvänen.
vakuoli, vacuole
Nesteen täyttämä kalvorakkula. Runsaasti kasvisoluissa, jossa ne voivat näyttää jopa lähes koko solun. Vakuoli varastoi suoloja ja se sisältää jotakin entsyymejä. Vakuolin kalvoa kutsutaan tonoplastiksi.
viherhiukkanen, chloroplast
Kasvien soluelin, jossa tapahtuu yhteyttäminen. Sitä reunustaa kaksinkertainen kalvo. Viherhiukkasen sisällä on strooma ja kalvopusseja eli tylakoideja, joiden pinnalla sijaitsevat fotosynteesissä tarvittavat pigmentit ja reaktiokeskukset. Viherhiukkasten ajatellaan periytyvän syanobakteereista endosymbioositeorian mukaisesti.
Luku 4
biologinen malli, biological model
Mallien tarkoituksena on kuvata ja yksinkertaistaa biologisia ilmiöitä niin, että ne on helpompi ymmärtää ja niiden tutkimus on helpompaa.
ekosysteemi, ecosystem
Tietyn yhtenäisen alueen eliöyhteisö ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan elottoman luonnon muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi metsä, suo tai järvi.
hypoteesi, hypothesis
Jonkin havaitun ilmiön mahdollinen selitys (tieteellinen oletus). Hypoteesi pyritään testaamaan lisähavainnoilla tai kokeilla.
in silico
Tietokoneella tehtyä tutkimusta, esimerkiksi matemaattiset mallinnukset ilmiöstä.
in vitro
Tutkimusta, joka tehdään koeputkessa, toisin sanoen elävien eliöiden ulkopuolella. In vitro -tutkimuksessa voidaan kuitenkin käyttää eliöiden osia, esimerkiksi soluja tai niiden osia.
in vivo
Elävissä eliöissä tehtyä tutkimusta.
kausaatio, causation
Kausaatio kuvaa sitä, että asialla A on yhteys asiaan B.
kontrolli eli verrokkiryhmä, control
Kokeellisessa tutkimuksessa käytetään aina verrokkiryhmää, jolle tutkittavaa muuttujaa ei vaihdella.
korrelaatio, correlatio
Korrelaatio kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta.
perustutkimus, basic/fundamental research
Perustutkimusta tehdään puhtaasti uteliaisuudesta ja tiedon halusta, eikä tutkimustiedolla välttämättä ole suoraa hyötyä tai soveltamiskohteita.
soveltava tutkimus, applied research
Soveltavassa tutkimuksessa hyödynnetään perustutkimuksesta saatua tietoa jotakin käytännöllistä tavoitetta varten.
tieteellinen teoria, scientific theory
Havaintojen perusteella muodostettu yhtenäinen selitys ilmiölle. Teoria selittää ilmiötä ja sen avulla voidaan tehdä ennustuksia ilmiöstä.
Mallien tarkoituksena on kuvata ja yksinkertaistaa biologisia ilmiöitä niin, että ne on helpompi ymmärtää ja niiden tutkimus on helpompaa.
ekosysteemi, ecosystem
Tietyn yhtenäisen alueen eliöyhteisö ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan elottoman luonnon muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Esimerkiksi metsä, suo tai järvi.
hypoteesi, hypothesis
Jonkin havaitun ilmiön mahdollinen selitys (tieteellinen oletus). Hypoteesi pyritään testaamaan lisähavainnoilla tai kokeilla.
in silico
Tietokoneella tehtyä tutkimusta, esimerkiksi matemaattiset mallinnukset ilmiöstä.
in vitro
Tutkimusta, joka tehdään koeputkessa, toisin sanoen elävien eliöiden ulkopuolella. In vitro -tutkimuksessa voidaan kuitenkin käyttää eliöiden osia, esimerkiksi soluja tai niiden osia.
in vivo
Elävissä eliöissä tehtyä tutkimusta.
kausaatio, causation
Kausaatio kuvaa sitä, että asialla A on yhteys asiaan B.
kontrolli eli verrokkiryhmä, control
Kokeellisessa tutkimuksessa käytetään aina verrokkiryhmää, jolle tutkittavaa muuttujaa ei vaihdella.
korrelaatio, correlatio
Korrelaatio kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta.
perustutkimus, basic/fundamental research
Perustutkimusta tehdään puhtaasti uteliaisuudesta ja tiedon halusta, eikä tutkimustiedolla välttämättä ole suoraa hyötyä tai soveltamiskohteita.
soveltava tutkimus, applied research
Soveltavassa tutkimuksessa hyödynnetään perustutkimuksesta saatua tietoa jotakin käytännöllistä tavoitetta varten.
tieteellinen teoria, scientific theory
Havaintojen perusteella muodostettu yhtenäinen selitys ilmiölle. Teoria selittää ilmiötä ja sen avulla voidaan tehdä ennustuksia ilmiöstä.
Luku 5
diploidi, diploid
Eliö, jolla on kaksinkertainen kromosomisto eli jokaista kromosomia kaksi kappaletta. Esim. ihminen on diploidinen eliö.
haploidinen, haploid
Eliö, jolla on yksinkertainen kromosomisto eli jokaista kromosomia vain yksi kappale. Esim. kolibakteeri.
kantasolu, stem cell
Erilaistumiskykyisiä soluja, jotka kykenevät muuttumaan moniksi eri solutyypeiksi.
kromosomipari, (homologous) chromosome pair
Diploidilla eliöllä on jokaisesta kromosomista kaksi kopiota. Näitä homologisia kromosomeja sanotaan kromosomipariksi.
meioosi, meiosis
Meioosissa diploideista (2n) soluista muodostuu haploideja (n) sukusoluja.
mitoosi, mitosis
Solusyklin vaihe, jonka aikana tapahtuu varsinainen solunjakautuminen. Ensimmäisenä mitoosissa tapahtuu tumanjako ja tämän jälkeen soluliman jakautuminen. Mitoosi voidaan jakaa viiteen vaiheeseen: esivaihe, esikeskivaihe, keskivaihe, jälkivaihe ja loppuvaihe.
mutaatio, mutation
Perinnöllinen muutos geenissä, kromosomissa tai kromosomistossa.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
sukupolvenvuorottelu, alternation of generations
Eliön elinkiertomalli, jossa suvullisesti ja suvuttomasti lisääntyvät sukupolvet vuorottelevat. Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja sanikkaisilla, mutta myös alkeellisilla eläimillä.
sukusolu eli gameetti, gamete
Sukusolu on lisääntymiseen osallistuva solu, jonka kromosomiluku on haploidinen. Kahden sukusolun yhtyessä syntyy hedelmöittynyt tsygootti.
suvullinen lisääntyminen, sexual reproduction
Lisääntyminen sukusolujen välityksellä.
suvuton lisääntyminen, asexual reproduction
Lisääntyminen ilman sukusoluja. Esimerkiksi kasvien lisääntyminen kasvullisesti rönsyjen avulla.
tsygootti, zygote
Hedelmöittynyt munasolu. Syntyy kahden sukusolun kohdatessa ja yhdistäessä perimäaineksensa.
Eliö, jolla on kaksinkertainen kromosomisto eli jokaista kromosomia kaksi kappaletta. Esim. ihminen on diploidinen eliö.
haploidinen, haploid
Eliö, jolla on yksinkertainen kromosomisto eli jokaista kromosomia vain yksi kappale. Esim. kolibakteeri.
kantasolu, stem cell
Erilaistumiskykyisiä soluja, jotka kykenevät muuttumaan moniksi eri solutyypeiksi.
kromosomipari, (homologous) chromosome pair
Diploidilla eliöllä on jokaisesta kromosomista kaksi kopiota. Näitä homologisia kromosomeja sanotaan kromosomipariksi.
meioosi, meiosis
Meioosissa diploideista (2n) soluista muodostuu haploideja (n) sukusoluja.
mitoosi, mitosis
Solusyklin vaihe, jonka aikana tapahtuu varsinainen solunjakautuminen. Ensimmäisenä mitoosissa tapahtuu tumanjako ja tämän jälkeen soluliman jakautuminen. Mitoosi voidaan jakaa viiteen vaiheeseen: esivaihe, esikeskivaihe, keskivaihe, jälkivaihe ja loppuvaihe.
mutaatio, mutation
Perinnöllinen muutos geenissä, kromosomissa tai kromosomistossa.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
sukupolvenvuorottelu, alternation of generations
Eliön elinkiertomalli, jossa suvullisesti ja suvuttomasti lisääntyvät sukupolvet vuorottelevat. Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja sanikkaisilla, mutta myös alkeellisilla eläimillä.
sukusolu eli gameetti, gamete
Sukusolu on lisääntymiseen osallistuva solu, jonka kromosomiluku on haploidinen. Kahden sukusolun yhtyessä syntyy hedelmöittynyt tsygootti.
suvullinen lisääntyminen, sexual reproduction
Lisääntyminen sukusolujen välityksellä.
suvuton lisääntyminen, asexual reproduction
Lisääntyminen ilman sukusoluja. Esimerkiksi kasvien lisääntyminen kasvullisesti rönsyjen avulla.
tsygootti, zygote
Hedelmöittynyt munasolu. Syntyy kahden sukusolun kohdatessa ja yhdistäessä perimäaineksensa.
Luku 6
akklimaatio, acclimation
Fysiologista tottumista ympäristöön.
alleeli, allele
Geenin vaihtoehtoinen muoto, joka on syntynyt geenimutaation seurauksena. Yhdestä geenistä voi olla useita alleeleja. Alleelit voivat saada aikaan uusia ominaisuuksia populaation yksilöihin.
fenotyyppi eli ilmiasu, phenotype
Yksilön ominaisuuksien muodostama kokonaisuus sellaisena kuin ne voidaan havaita. Yksilön ilmiasuun vaikuttavat yksilön geenit ja ympäristö yhdessä.
geneettinen rekombinaatio, genetic recombination
Suvullisen lisääntymisen seurauksena syntyy yksilöitä, joilla on sellaisia ominaisuusyhdistelmiä, joita niiden vanhemmilla ei ole. Geneettinen rekombinaatio aiheutuu a) vastinkromosomien satunnaisesta asettumisesta jakotasoon meioosissa b) tekijäinvaihdunnasta c) sukusolujen kohtaamisesta.
genotyyppi, genotype
Yksilön geenien muodostama kokonaisuus. Genotyypin ja ympäristön vaikutuksesta syntyy fenotyyppi eli ilmiasu.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
kromosomimutaatio, chromosome mutation
Mutaatiotyyppi, jossa yksilön kromosomien rakenne muuttuu.
kromosomistomutaatio, genome mutation
Mutaatiotyyppi, jossa yksilön kromosomien lukumäärä muuttuu.
mikroevoluutio, microevolution
Lajinsisäinen evoluutio, jossa tapahtuu muutoksia populaation alleelien suhteellisissa osuuksissa. Kts. alleeli.
muovautumismuutelu eli fenotyyppinen joustavuus, phenotypic plasticity
Saman lajin yksilöiden välinen ympäristötekijöistä johtuva erilaisuus.
mutaatio, mutation
Perinnöllinen muutos geenissä, kromosomissa tai kromosomistossa.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
piste- eli geenimutaatio, point mutation
Yhden tai muutaman emäsparin muuttuminen DNA:n sekvenssissä.
sukupuolikromosomi, sex chromosome
Kromosomit, jotka eroavat sukupuolten välillä. Nisäkkäillä X- ja Y-kromosomit.
tekijäinvaihdunta, crossing over
Meioosin vähennysjaon esivaiheen aikana vastinkromosomit vaihtavat osia keskenään. Tämä lisää geneettistä muuntelua.
tsygootti, zygote
Hedelmöittynyt munasolu. Syntyy kahden sukusolun kohdatessa ja yhdistäessä perimäaineksensa.
vastinkromosomi, homologous chromosome
Vastinkromosomit eli homologiset kromosomit ovat molemmilta vanhemmilta perityt samanlaiset kromosomit. Vastinkromosomit muodostavat kromosomiparin.
Fysiologista tottumista ympäristöön.
alleeli, allele
Geenin vaihtoehtoinen muoto, joka on syntynyt geenimutaation seurauksena. Yhdestä geenistä voi olla useita alleeleja. Alleelit voivat saada aikaan uusia ominaisuuksia populaation yksilöihin.
fenotyyppi eli ilmiasu, phenotype
Yksilön ominaisuuksien muodostama kokonaisuus sellaisena kuin ne voidaan havaita. Yksilön ilmiasuun vaikuttavat yksilön geenit ja ympäristö yhdessä.
geneettinen rekombinaatio, genetic recombination
Suvullisen lisääntymisen seurauksena syntyy yksilöitä, joilla on sellaisia ominaisuusyhdistelmiä, joita niiden vanhemmilla ei ole. Geneettinen rekombinaatio aiheutuu a) vastinkromosomien satunnaisesta asettumisesta jakotasoon meioosissa b) tekijäinvaihdunnasta c) sukusolujen kohtaamisesta.
genotyyppi, genotype
Yksilön geenien muodostama kokonaisuus. Genotyypin ja ympäristön vaikutuksesta syntyy fenotyyppi eli ilmiasu.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
kromosomimutaatio, chromosome mutation
Mutaatiotyyppi, jossa yksilön kromosomien rakenne muuttuu.
kromosomistomutaatio, genome mutation
Mutaatiotyyppi, jossa yksilön kromosomien lukumäärä muuttuu.
mikroevoluutio, microevolution
Lajinsisäinen evoluutio, jossa tapahtuu muutoksia populaation alleelien suhteellisissa osuuksissa. Kts. alleeli.
muovautumismuutelu eli fenotyyppinen joustavuus, phenotypic plasticity
Saman lajin yksilöiden välinen ympäristötekijöistä johtuva erilaisuus.
mutaatio, mutation
Perinnöllinen muutos geenissä, kromosomissa tai kromosomistossa.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
piste- eli geenimutaatio, point mutation
Yhden tai muutaman emäsparin muuttuminen DNA:n sekvenssissä.
sukupuolikromosomi, sex chromosome
Kromosomit, jotka eroavat sukupuolten välillä. Nisäkkäillä X- ja Y-kromosomit.
tekijäinvaihdunta, crossing over
Meioosin vähennysjaon esivaiheen aikana vastinkromosomit vaihtavat osia keskenään. Tämä lisää geneettistä muuntelua.
tsygootti, zygote
Hedelmöittynyt munasolu. Syntyy kahden sukusolun kohdatessa ja yhdistäessä perimäaineksensa.
vastinkromosomi, homologous chromosome
Vastinkromosomit eli homologiset kromosomit ovat molemmilta vanhemmilta perityt samanlaiset kromosomit. Vastinkromosomit muodostavat kromosomiparin.
Luku 7
altruismi, altruism
Näennäisesti epäitsekäs käyttäytyminen. Yleistä erityisesti yhteiskunnissa elävillä eläimillä.
geneettinen ajautuminen, genetic drift
Pienissä populaatioissa havaittu ilmiö, jonka seurauksena populaation geenikoostumus vaihtelee sattumanvaraisesti, eikä luonnonvalinnan seurauksena.
hajottava valinta, disruptive selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii populaation yksilöjakauman kumpaakin ääripäätä keskivertoyksilöiden sijaan.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
perustajanvaikutus, founder effect
Ilmiö, jossa muutamasta kantapopulaation yksilöstä syntyy uusi populaatio uudelle alueelle. Tämän perustajapopulaation yksilöiden geenikoostumus voi olla sattuman takia kantapopulaatioon verrattuna erilainen.
pullonkaulailmiö, bottleneck effect
Populaation koko voi pienentyä äkillisesti luonnonkatastrofin tai taudin seurauksena. Sattuma vaikuttaa siihen mitkä populaation yksilöt alleeleineen jäävät henkiin. Selviytyneiden yksilöiden varassa populaatio jatkaa kasvuaan muodostaen uuden, geneettisesti erilaisen, populaation alun.
ristiriesa eli trade-off, trade-off
Tilanne, jossa jonkin ominaisuuden saavuttamiseksi joudutaan luopumaan toisesta ominaisuudesta. Esimerkiksi kontiaisen jalka on sopeuma, joka on helpottanut kaivautumista maan alle. Toisaalta jalan rakenne ei sovellu nopeaan liikkumiseen maan päällä.
seksuaalivalinta eli sukupuolivalinta, sexual selection
Valinnan muoto, jossa sukupuoleen liittyvillä ominaisuuksilla on suuri merkitys.
sopeuma eli adaptaatio, adaptation
Ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet luonnonvalinnan avulla ja jotka nostavat yksilön kelpoisuutta.
suuntaava valinta, directional selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii populaation yksilönjakauman toista ääripäätä keskiarvotyyppien kustannuksella.
tasapainottava eli stabiloiva valinta, stabilizing selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii ominaisuuksiltaan lähellä populaation keskiarvoa olevia yksilöitä ja karsii keskiarvosta poikkeavia yksilöitä.
Näennäisesti epäitsekäs käyttäytyminen. Yleistä erityisesti yhteiskunnissa elävillä eläimillä.
geneettinen ajautuminen, genetic drift
Pienissä populaatioissa havaittu ilmiö, jonka seurauksena populaation geenikoostumus vaihtelee sattumanvaraisesti, eikä luonnonvalinnan seurauksena.
hajottava valinta, disruptive selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii populaation yksilöjakauman kumpaakin ääripäätä keskivertoyksilöiden sijaan.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
muuntelu, variation
Saman lajin yksilöiden välinen erilaisuus jonkin ominaisuuden suhteen. Muuntelu voi koskea ulkoasua tai perimää.
perustajanvaikutus, founder effect
Ilmiö, jossa muutamasta kantapopulaation yksilöstä syntyy uusi populaatio uudelle alueelle. Tämän perustajapopulaation yksilöiden geenikoostumus voi olla sattuman takia kantapopulaatioon verrattuna erilainen.
pullonkaulailmiö, bottleneck effect
Populaation koko voi pienentyä äkillisesti luonnonkatastrofin tai taudin seurauksena. Sattuma vaikuttaa siihen mitkä populaation yksilöt alleeleineen jäävät henkiin. Selviytyneiden yksilöiden varassa populaatio jatkaa kasvuaan muodostaen uuden, geneettisesti erilaisen, populaation alun.
ristiriesa eli trade-off, trade-off
Tilanne, jossa jonkin ominaisuuden saavuttamiseksi joudutaan luopumaan toisesta ominaisuudesta. Esimerkiksi kontiaisen jalka on sopeuma, joka on helpottanut kaivautumista maan alle. Toisaalta jalan rakenne ei sovellu nopeaan liikkumiseen maan päällä.
seksuaalivalinta eli sukupuolivalinta, sexual selection
Valinnan muoto, jossa sukupuoleen liittyvillä ominaisuuksilla on suuri merkitys.
sopeuma eli adaptaatio, adaptation
Ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet luonnonvalinnan avulla ja jotka nostavat yksilön kelpoisuutta.
suuntaava valinta, directional selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii populaation yksilönjakauman toista ääripäätä keskiarvotyyppien kustannuksella.
tasapainottava eli stabiloiva valinta, stabilizing selection
Valinnan muoto, jossa valinta suosii ominaisuuksiltaan lähellä populaation keskiarvoa olevia yksilöitä ja karsii keskiarvosta poikkeavia yksilöitä.
Luku 8
allopatrinen lajiutuminen, allopatric speciation
Lajiutumisen muoto, jossa lajiutuminen on seurausta maantieteellisestä eristyneisyydestä.
biologinen lajimääritelmä, biological species concept
Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
fertiili, fertile
Lisääntymiskykyinen, hedelmällinen.
fylogeneettinen lajimääritelmä, phylogenetic species concept
Samaan lajiin kuuluvat yksilöt muodostavat yhden yhtenäisen sukupuun haaran.
ekologinen lokero eli ekolokero, ecological niche
Lajin paikka ja tehtävä ekosysteemissä sekä sen suhteet elottomaan ympäristöön ja muihin eliöihin esimerkiksi saalistuksen ja kilpailun kautta.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
isolaatio, isolation
Populaation joutuminen erilleen muista saman lajin populaatioista jonkin esteen vuoksi. Isolaatio voi olla tärkeä lajiutumista edistävä tekijä.
isolaatiomekanismi, reproductive isolation
Eliön ominaisuuksia, jotka estävät lajien risteytymisen keskenään tai heikentävät lajiristeymien selviämistä.
koevoluutio eli rinnakkaisevoluutio, coevolution
Kahden tai useamman lajin toisistaan riippuva evoluutio, joka lisää molempien osapuolten kelpoisuutta.
konvergenttinen evoluutio, convergent evolution
Samankaltaisten ympäristötekijöiden aikaansaamana eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä rakenteeltaan ja toimintaan toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa.
laji, species
Eliöiden luokittelun perusyksikkö. Lajilla on kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensimmäinen osa tarkoittaa sukua ja jälkimmäinen osa lajia. Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (biologinen lajimääritelmä).
lajiutuminen, speciation
Uuden eliölajin kehittyminen.
maantieteellinen isolaatio, geographic isolation
Populaation joutuminen erilleen muista saman lajin populaatioista maantieteellisen esteen, esimerkiksi vuoriston, takia.
makroevoluutio, macroevolution
Uusien lajien syntyyn johtava evoluutio.
mikroevoluutio, microevolution
Lajinsisäinen evoluutio, jossa tapahtuu muutoksia populaation alleelien suhteellisissa osuuksissa. Kts. alleeli.
risteymä eli lajiristeymä (hybridi), hybrid
Kahden geneettisesti erilaisen (eri lajien välinen) yksilön risteytymisen tuloksena syntyvä yksilö.
sopeutumislevittäytyminen, adaptive radiation
Samaa alkuperää olevan eliöryhmän evolutiivinen erilaistuminen, joka johtaa suhteellisen nopeasti uusien kehityslinjojen tai lajien syntyyn.
steriili, sterile
Lisääntymiskyvytön tai mikrobiton.
sympatrinen lajiutuminen, sympatric speciation
Lajiutumisen muoto, jossa uusi laji syntyy ilman maantieteellistä eristäytymistä.
Lajiutumisen muoto, jossa lajiutuminen on seurausta maantieteellisestä eristyneisyydestä.
biologinen lajimääritelmä, biological species concept
Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
fertiili, fertile
Lisääntymiskykyinen, hedelmällinen.
fylogeneettinen lajimääritelmä, phylogenetic species concept
Samaan lajiin kuuluvat yksilöt muodostavat yhden yhtenäisen sukupuun haaran.
ekologinen lokero eli ekolokero, ecological niche
Lajin paikka ja tehtävä ekosysteemissä sekä sen suhteet elottomaan ympäristöön ja muihin eliöihin esimerkiksi saalistuksen ja kilpailun kautta.
evoluutio, evolution
Eliölajien ja populaatioiden vähittäinen muuttuminen siten, että jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Perustuu muunteluun, perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.
isolaatio, isolation
Populaation joutuminen erilleen muista saman lajin populaatioista jonkin esteen vuoksi. Isolaatio voi olla tärkeä lajiutumista edistävä tekijä.
isolaatiomekanismi, reproductive isolation
Eliön ominaisuuksia, jotka estävät lajien risteytymisen keskenään tai heikentävät lajiristeymien selviämistä.
koevoluutio eli rinnakkaisevoluutio, coevolution
Kahden tai useamman lajin toisistaan riippuva evoluutio, joka lisää molempien osapuolten kelpoisuutta.
konvergenttinen evoluutio, convergent evolution
Samankaltaisten ympäristötekijöiden aikaansaamana eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä rakenteeltaan ja toimintaan toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa.
laji, species
Eliöiden luokittelun perusyksikkö. Lajilla on kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensimmäinen osa tarkoittaa sukua ja jälkimmäinen osa lajia. Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (biologinen lajimääritelmä).
lajiutuminen, speciation
Uuden eliölajin kehittyminen.
maantieteellinen isolaatio, geographic isolation
Populaation joutuminen erilleen muista saman lajin populaatioista maantieteellisen esteen, esimerkiksi vuoriston, takia.
makroevoluutio, macroevolution
Uusien lajien syntyyn johtava evoluutio.
mikroevoluutio, microevolution
Lajinsisäinen evoluutio, jossa tapahtuu muutoksia populaation alleelien suhteellisissa osuuksissa. Kts. alleeli.
risteymä eli lajiristeymä (hybridi), hybrid
Kahden geneettisesti erilaisen (eri lajien välinen) yksilön risteytymisen tuloksena syntyvä yksilö.
sopeutumislevittäytyminen, adaptive radiation
Samaa alkuperää olevan eliöryhmän evolutiivinen erilaistuminen, joka johtaa suhteellisen nopeasti uusien kehityslinjojen tai lajien syntyyn.
steriili, sterile
Lisääntymiskyvytön tai mikrobiton.
sympatrinen lajiutuminen, sympatric speciation
Lajiutumisen muoto, jossa uusi laji syntyy ilman maantieteellistä eristäytymistä.
Luku 9
aerobinen eli hapellinen, aerobic
1) Happipitoinen elinympäristö tai 2) Happea tarvitseva eliö tai kemiallinen reaktio.
aitotumaiset (eliöt), eukaryotes
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
alkusolu, protocell
Ensimmäinen teoreettinen solu, josta kaikki elämä olisi saanut alkunsa. Ensimmäiset solut olivat nykyisten bakteerien kaltaisia.
alkusynty, abiogenesis
1) Elämän syntyminen kemiallisen evoluution seurauksena elottomista aineista elämän alkuaikana. 2) Elämän syntyminen elottomista aineista. Yksittäisten eliöiden syntyminen elottomista aineista on osoitettu vääräksi mm. Louis Pasteurin toimesta.
aminohappo, amino acid
Aminoryhmän (-NH2) ja karboksyyliryhmän (-COOH) sisältäviä orgaanisia yhdisteitä. Ne ovat proteiinien rakenneosia.
anaerobinen eli hapeton, anaerobic
Eliö, elinympäristö tai kemiallinen reaktio voi olla anaerobinen, jos siitä puuttuu happi.
biologinen evoluutio, biological evolution
Alkusolun syntymistä noin neljä miljardia vuotta sitten voidaan pitää biologisen evoluution alkuhetkenä, josta alkoi eliöiden kehittyminen kemiallisen evoluution jälkeen.
elämän esiaika, Precambrian
Maapallon elämän historian ensimmäinen maailmankausi on prekambrinen maailmankausi noin 4600–570 milj. vuotta sitten.
elämän keskiaika, Mesozoic
Maapallon elämän historian kolmas maailmankausi on mesotsooinen maailmankausi noin 250–65 milj. vuotta sitten.
elämän uusi aika, Cenozoic
Maapallon elämän historian neljäs ja edelleen jatkuva maailmankausi on kenotsooinen maailmankausi. Alkoi noin 65 milj. vuotta sitten ja jatkuu nykyaikaan.
elämän vanha aika, Palaezoic
Maapallon elämän historian toinen maailmankausi on paleotsooinen maailmankausi noin 570–250 milj. vuotta sitten.
endosymbioositeoria, endosymbiosis theory
Teoria, jonka mukaan aitotumaisten solujen viherhiukkaset ja mitokondriot ovat alun perin olleet bakteereita.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
kemiallinen evoluutio, chemical evolution
Alkumaapallon olosuhteissa yksinkertaisista epäorgaanisista aineista syntyi monimutkaisia orgaanisia aineita johtaen lopulta alkusolun kehittymiseen.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
maailmankaudet, geological eras
Maapallon geologinen ikä (4,6 miljardia vuotta) jaetaan ikäjärjestyksen perusteella neljäksi maailmankaudeksi: elämän esiaika, elämän vanha aika, elämän keskiaika ja elämän uusi aika.
soluhengitys, cell respiration
Kemiallinen reaktiosarja, jossa energiaa vapautuu orgaanisista aineista solun käyttöön (eliön elintoimintoihin) hapellisissa oloissa.
stromatoliitti, stromatolite
Vanhimmat fossiilit, stromatoliitit, ovat varhaisista syanobakteereista muodostuneita kerrostumia.
sukupuuttoaalto, massasukupuutto eli joukkosukupuutto, mass extinction
Maapallon historian ajalta tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin suuri osa maapallon eliöistä on kuollut sukupuuttoon. Ainakin viiden näistä on arveltu olleen erityisen suuria. Sukupuuttoaaltojen syyt vaihtelevat, mutta liittyvät elinympäristön muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
sukusolu eli gameetti, gamete
Sukusolu on lisääntymiseen osallistuva solu, jonka kromosomiluku on haploidinen. Kahden sukusolun yhtyessä syntyy hedelmöittynyt tsygootti.
1) Happipitoinen elinympäristö tai 2) Happea tarvitseva eliö tai kemiallinen reaktio.
aitotumaiset (eliöt), eukaryotes
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
alkusolu, protocell
Ensimmäinen teoreettinen solu, josta kaikki elämä olisi saanut alkunsa. Ensimmäiset solut olivat nykyisten bakteerien kaltaisia.
alkusynty, abiogenesis
1) Elämän syntyminen kemiallisen evoluution seurauksena elottomista aineista elämän alkuaikana. 2) Elämän syntyminen elottomista aineista. Yksittäisten eliöiden syntyminen elottomista aineista on osoitettu vääräksi mm. Louis Pasteurin toimesta.
aminohappo, amino acid
Aminoryhmän (-NH2) ja karboksyyliryhmän (-COOH) sisältäviä orgaanisia yhdisteitä. Ne ovat proteiinien rakenneosia.
anaerobinen eli hapeton, anaerobic
Eliö, elinympäristö tai kemiallinen reaktio voi olla anaerobinen, jos siitä puuttuu happi.
biologinen evoluutio, biological evolution
Alkusolun syntymistä noin neljä miljardia vuotta sitten voidaan pitää biologisen evoluution alkuhetkenä, josta alkoi eliöiden kehittyminen kemiallisen evoluution jälkeen.
elämän esiaika, Precambrian
Maapallon elämän historian ensimmäinen maailmankausi on prekambrinen maailmankausi noin 4600–570 milj. vuotta sitten.
elämän keskiaika, Mesozoic
Maapallon elämän historian kolmas maailmankausi on mesotsooinen maailmankausi noin 250–65 milj. vuotta sitten.
elämän uusi aika, Cenozoic
Maapallon elämän historian neljäs ja edelleen jatkuva maailmankausi on kenotsooinen maailmankausi. Alkoi noin 65 milj. vuotta sitten ja jatkuu nykyaikaan.
elämän vanha aika, Palaezoic
Maapallon elämän historian toinen maailmankausi on paleotsooinen maailmankausi noin 570–250 milj. vuotta sitten.
endosymbioositeoria, endosymbiosis theory
Teoria, jonka mukaan aitotumaisten solujen viherhiukkaset ja mitokondriot ovat alun perin olleet bakteereita.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
kemiallinen evoluutio, chemical evolution
Alkumaapallon olosuhteissa yksinkertaisista epäorgaanisista aineista syntyi monimutkaisia orgaanisia aineita johtaen lopulta alkusolun kehittymiseen.
kemosynteesi, chemosynthesis
Yhteyttämistä ilman valoa, jossa orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen tarvittava energia saadaan epäorgaanisten yhdisteiden hapettumisesta. Osa bakteereista kykenee kemosynteesiin.
maailmankaudet, geological eras
Maapallon geologinen ikä (4,6 miljardia vuotta) jaetaan ikäjärjestyksen perusteella neljäksi maailmankaudeksi: elämän esiaika, elämän vanha aika, elämän keskiaika ja elämän uusi aika.
soluhengitys, cell respiration
Kemiallinen reaktiosarja, jossa energiaa vapautuu orgaanisista aineista solun käyttöön (eliön elintoimintoihin) hapellisissa oloissa.
stromatoliitti, stromatolite
Vanhimmat fossiilit, stromatoliitit, ovat varhaisista syanobakteereista muodostuneita kerrostumia.
sukupuuttoaalto, massasukupuutto eli joukkosukupuutto, mass extinction
Maapallon historian ajalta tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin suuri osa maapallon eliöistä on kuollut sukupuuttoon. Ainakin viiden näistä on arveltu olleen erityisen suuria. Sukupuuttoaaltojen syyt vaihtelevat, mutta liittyvät elinympäristön muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
sukusolu eli gameetti, gamete
Sukusolu on lisääntymiseen osallistuva solu, jonka kromosomiluku on haploidinen. Kahden sukusolun yhtyessä syntyy hedelmöittynyt tsygootti.
Luku 10
aitotumaiset (eliöt), eukaryotes
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
alkusolu, protocell
Ensimmäinen teoreettinen solu, josta kaikki elämä olisi saanut alkunsa. Ensimmäiset solut olivat nykyisten bakteerien kaltaisia.
elämän esiaika, Precambrian
Maapallon elämän historian ensimmäinen maailmankausi on prekambrinen maailmankausi noin 4600–570 milj. vuotta sitten.
elämän keskiaika, Mesozoic
Maapallon elämän historian kolmas maailmankausi on mesotsooinen maailmankausi noin 250–65 milj. vuotta sitten.
elämän uusi aika, Cenozoic
Maapallon elämän historian neljäs ja edelleen jatkuva maailmankausi on kenotsooinen maailmankausi. Alkoi noin 65 milj. vuotta sitten ja jatkuu nykyaikaan.
elämän vanha aika, Palaezoic
Maapallon elämän historian toinen maailmankausi on paleotsooinen maailmankausi noin 570–250 milj. vuotta sitten.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
massasukupuutto eli joukkosukupuutto, mass extinction
Maapallon historian ajalta tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin suuri osa maapallon eliöistä on kuollut sukupuuttoon. Ainakin viiden näistä on arveltu olleen erityisen suuria. Sukupuuttoaaltojen syyt vaihtelevat, mutta liittyvät elinympäristön muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
maailmankaudet, geological eras
Maapallon geologinen ikä (4,6 miljardia vuotta) jaetaan ikäjärjestyksen perusteella neljäksi maailmankaudeksi: elämän esiaika, elämän vanha aika, elämän keskiaika ja elämän uusi aika.
megaevoluutio, megaevolution
Suurten taksonomisten ryhmien (suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso) kehittyminen.
Eliöt, joiden tumaa ympäröi tumakotelo. Aitotumaisia eliöitä ovat kasvit, eläimet, sienet ja alkueliöt.
alkusolu, protocell
Ensimmäinen teoreettinen solu, josta kaikki elämä olisi saanut alkunsa. Ensimmäiset solut olivat nykyisten bakteerien kaltaisia.
elämän esiaika, Precambrian
Maapallon elämän historian ensimmäinen maailmankausi on prekambrinen maailmankausi noin 4600–570 milj. vuotta sitten.
elämän keskiaika, Mesozoic
Maapallon elämän historian kolmas maailmankausi on mesotsooinen maailmankausi noin 250–65 milj. vuotta sitten.
elämän uusi aika, Cenozoic
Maapallon elämän historian neljäs ja edelleen jatkuva maailmankausi on kenotsooinen maailmankausi. Alkoi noin 65 milj. vuotta sitten ja jatkuu nykyaikaan.
elämän vanha aika, Palaezoic
Maapallon elämän historian toinen maailmankausi on paleotsooinen maailmankausi noin 570–250 milj. vuotta sitten.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
massasukupuutto eli joukkosukupuutto, mass extinction
Maapallon historian ajalta tunnetaan useita ajanjaksoja, jolloin suuri osa maapallon eliöistä on kuollut sukupuuttoon. Ainakin viiden näistä on arveltu olleen erityisen suuria. Sukupuuttoaaltojen syyt vaihtelevat, mutta liittyvät elinympäristön muutoksiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen.
maailmankaudet, geological eras
Maapallon geologinen ikä (4,6 miljardia vuotta) jaetaan ikäjärjestyksen perusteella neljäksi maailmankaudeksi: elämän esiaika, elämän vanha aika, elämän keskiaika ja elämän uusi aika.
megaevoluutio, megaevolution
Suurten taksonomisten ryhmien (suku, heimo, lahko, luokka ja pääjakso) kehittyminen.
Luku 11
Cro-Magnonin ihminen, Cro-Magnon man
Nykyihmisen varhaisin muoto, joka eli Euroopassa noin 40 000 vuotta sitten. Cro-Magnon nimitys tulee Lounais-Ranskassa olevan löytöpaikan mukaan.
etelänapinat, australopithecines
Ihmiseen johtavan kehityshaaran varhaisia edustajia. Esimerkiksi Australopithecus afarensis. Ihmisen evoluutio voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: etelänapinat, esi-ihmiset ja nykyihminen.
käteväihmiset, Homo habilis
Homo-sukuun kuuluva nykyihmistä edeltänyt sukupuuttoon kuollut laji (Homo habilis).
neandertalinihmiset, Neanderthal man, Homo neanderthalensis
Euroopassa ja Länsi-Aasiassa noin 230 000 – 28 000 vuotta sitten elänyt ihmislaji (Homo neanderthalensis). Neanderthal on laakso Saksassa.
nykyihminen, modern human, Homo sapiens
Nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten. Nykyisin ihmisen kehityslinjassa on jäljellä vain yksi ihmislaji (Homo sapiens). Ihmisen evoluutio voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: etelänapinat, esi-ihmiset ja nykyihminen.
pullonkaulailmiö, bottleneck effect
Populaation koko voi pienentyä äkillisesti luonnonkatastrofin tai taudin seurauksena. Sattuma vaikuttaa siihen mitkä populaation yksilöt alleeleineen jäävät henkiin. Selviytyneiden yksilöiden varassa populaatio jatkaa kasvuaan muodostaen uuden, geneettisesti erilaisen, populaation alun.
pystyihmiset, Homo erectus
Homo-sukuun kuuluva nykyihmistä edeltänyt sukupuuttoon kuollut laji (Homo erectus).
sopeuma eli adaptaatio, adaptation
Ominaisuuksia, jotka ovat syntyneet luonnonvalinnan avulla ja jotka nostavat yksilön kelpoisuutta.
varhaiset ihmiset eli esi-ihmiset, early Homos
Homo-sukuun kuuluvia ensimmäisiä muinaisia lajeja. Esimerkiksi Homo habilis ja Homo erectus. Ihmisen evoluutio voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: etelänapinat, esi-ihmiset ja nykyihminen.
Luku 12
anaerobinen eli hapeton, anaerobic
Eliö, elinympäristö tai kemiallinen reaktio voi olla anaerobinen, jos siitä puuttuu happi.
fossiili, fossil
Maa- tai kallioperässä säilyneen muinoin eläneen eliön jäänne tai jälki.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
kivettymä, petrified fossil / trace fossil
Fossiili, jossa eliön elävän kudoksen molekyylit ovat korvautuneet epäorgaanisilla mineraaleilla.
kotoperäinen eli endeeminen, endemic species
Laji, jota tavataan vain suppea maantieteellisellä alueella. Maantieteellisesti isoloituneille alueille (esimerkiksi saaret) voi kehittyä vain siellä tavattavia lajeja.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
paleontologia, palaeontology
Muinaisaikojen eliömaailmaa erityisesti fossiilien avulla tutkiva tiede.
radiohiilimenetelmä eli radiohiiliajoitus eli hiiliajoitus, radiocarbon dating
Alle 50 000 vuotta vanhojen fossiilien iänmääritysmenetelmä, joka perustuu hiilen radioaktiivisen isotoopin (radiohiili) puoliintumisaikaan. Käytetään myös arkeologiassa määritettäessä biologisesta materiaalista valmistetun esineen ikää.
surkastuma, rudiment
Evoluution aikana tehtävänsä menettänyt elin tai sen osa. Esimerkiksi ihmisen häntänikamat tai korvanliikuttajalihakset.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
valelma eli valos, cast
Fossiilityyppi, joka syntyy kun eliön hajottua sen maahan muodostama tila täyttyy mineraaleilla. Valos muodostuu myös kun kovettuva savi tai liete on täyttänyt kuorellisen eliön sisäosat korvaten pehmeät kudokset.
Eliö, elinympäristö tai kemiallinen reaktio voi olla anaerobinen, jos siitä puuttuu happi.
fossiili, fossil
Maa- tai kallioperässä säilyneen muinoin eläneen eliön jäänne tai jälki.
kelpoisuus eli fitness, fitness
Yksilön kyky säilyä elossa ja saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä verrattuna populaation muihin yksilöihin. Jos kelpoisuuden erot johtuvat perimäeroista, tämä voi johtaa valintaan ja muutoksiin populaation geenien lukusuhteissa.
kivettymä, petrified fossil / trace fossil
Fossiili, jossa eliön elävän kudoksen molekyylit ovat korvautuneet epäorgaanisilla mineraaleilla.
kotoperäinen eli endeeminen, endemic species
Laji, jota tavataan vain suppea maantieteellisellä alueella. Maantieteellisesti isoloituneille alueille (esimerkiksi saaret) voi kehittyä vain siellä tavattavia lajeja.
luonnonvalinta, natural selection
Eliölajin kelpoisimmat yksilöt menestyvät parhaiten olemassaolon taistelussa, jäävät henkiin ja saavat jälkeläisiä vaikuttaen näin lajin evoluutioon.
paleontologia, palaeontology
Muinaisaikojen eliömaailmaa erityisesti fossiilien avulla tutkiva tiede.
radiohiilimenetelmä eli radiohiiliajoitus eli hiiliajoitus, radiocarbon dating
Alle 50 000 vuotta vanhojen fossiilien iänmääritysmenetelmä, joka perustuu hiilen radioaktiivisen isotoopin (radiohiili) puoliintumisaikaan. Käytetään myös arkeologiassa määritettäessä biologisesta materiaalista valmistetun esineen ikää.
surkastuma, rudiment
Evoluution aikana tehtävänsä menettänyt elin tai sen osa. Esimerkiksi ihmisen häntänikamat tai korvanliikuttajalihakset.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
valelma eli valos, cast
Fossiilityyppi, joka syntyy kun eliön hajottua sen maahan muodostama tila täyttyy mineraaleilla. Valos muodostuu myös kun kovettuva savi tai liete on täyttänyt kuorellisen eliön sisäosat korvaten pehmeät kudokset.
Luku 13
analogiset eli samantoimiset rakenteet, analogous structures
Elimiä, joilla on sama tehtävä mutta eri evolutiivinen alkuperä, kutsutaan analogisiksi eli samantoimisiksi rakenteiksi.
arkit eli arkeonit, Archaea
Esitumaisia yksisoluisia eliöitä, jotka muistuttavat bakteereja. Niillä on kuitenkin myös joitakin aitotumallisten piirteitä. Monet arkit ovat sopeutuneet ääriolosuhtesiin, kuten kuumaan tai suolaiseen ympäristöön.
bakteerit, Bacteria
Esitumaisia yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole tumakoteloa. Niiltä puuttuu tuma ja useimmat soluelimet. Useimpia bakteerisoluja ympäröi peptidoglykaanista muodostunut soluseinä.
domeeni, domain
Eliöt voidaan luokitella kolmeen domeeniin: bakteereihin, arkkeihin ja aitotumaisiin. Bakteerit ja arkit ovat esitumaisia. Aitotumaisiin kuuluvat esimerkiksi protistit eli alkueliöt, kasvit, sienit ja eläimet.
eliökunta, living organisms
Eliökuntaan kuuluvat kaikki elävät eliöt. Eliökunta voidaan jakaa kuuteen kuntaan tai toisella tavalla kolmeen domeeniin: bakteereihin, arkkeihin ja aitotumaisiin.
fertiili, fertile
Lisääntymiskykyinen, hedelmällinen.
fylogenia, phylogeny
Fylogenia kuvaa lajien polveutumis- eli kehityshistoriaa.
homologiset eli samansyntyiset rakenteet, homologous structures
Rakenteet tai ominaisuudet, joilla voi olla eri tehtävä tai toiminta mutta sama evolutiivinen alkuperä, kutsutaan homologisiksi eli samansyntyisiksi rakenteiksi.
kunta, kingdom
Eliöt voidaan luokitella kuuteen kuntaan: bakteereihin, arkkeihin, protisteihin eli alkueliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin.
laji, species
Eliöiden luokittelun perusyksikkö. Lajilla on kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensimmäinen osa tarkoittaa sukua ja jälkimmäinen osa lajia. Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (biologinen lajimääritelmä).
steriili, sterile
Lisääntymiskyvytön tai mikrobiton.
systematiikka, systematics
Systematiikka tutkii eliöiden monimuotoisuutta ja eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita. Sen ero taksonomia-käsitteeseen on pieni.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
virus, virus
Perintöainesta (DNA tai RNA) sisältävä partikkeli, joka pystyy toimimaan ja lisääntymään vain elävissä soluissa. Virukset ovat kooltaan erittäin pieniä.
Elimiä, joilla on sama tehtävä mutta eri evolutiivinen alkuperä, kutsutaan analogisiksi eli samantoimisiksi rakenteiksi.
arkit eli arkeonit, Archaea
Esitumaisia yksisoluisia eliöitä, jotka muistuttavat bakteereja. Niillä on kuitenkin myös joitakin aitotumallisten piirteitä. Monet arkit ovat sopeutuneet ääriolosuhtesiin, kuten kuumaan tai suolaiseen ympäristöön.
bakteerit, Bacteria
Esitumaisia yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole tumakoteloa. Niiltä puuttuu tuma ja useimmat soluelimet. Useimpia bakteerisoluja ympäröi peptidoglykaanista muodostunut soluseinä.
domeeni, domain
Eliöt voidaan luokitella kolmeen domeeniin: bakteereihin, arkkeihin ja aitotumaisiin. Bakteerit ja arkit ovat esitumaisia. Aitotumaisiin kuuluvat esimerkiksi protistit eli alkueliöt, kasvit, sienit ja eläimet.
eliökunta, living organisms
Eliökuntaan kuuluvat kaikki elävät eliöt. Eliökunta voidaan jakaa kuuteen kuntaan tai toisella tavalla kolmeen domeeniin: bakteereihin, arkkeihin ja aitotumaisiin.
fertiili, fertile
Lisääntymiskykyinen, hedelmällinen.
fylogenia, phylogeny
Fylogenia kuvaa lajien polveutumis- eli kehityshistoriaa.
homologiset eli samansyntyiset rakenteet, homologous structures
Rakenteet tai ominaisuudet, joilla voi olla eri tehtävä tai toiminta mutta sama evolutiivinen alkuperä, kutsutaan homologisiksi eli samansyntyisiksi rakenteiksi.
kunta, kingdom
Eliöt voidaan luokitella kuuteen kuntaan: bakteereihin, arkkeihin, protisteihin eli alkueliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin.
laji, species
Eliöiden luokittelun perusyksikkö. Lajilla on kaksiosainen tieteellinen nimi, jossa ensimmäinen osa tarkoittaa sukua ja jälkimmäinen osa lajia. Saman lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (biologinen lajimääritelmä).
steriili, sterile
Lisääntymiskyvytön tai mikrobiton.
systematiikka, systematics
Systematiikka tutkii eliöiden monimuotoisuutta ja eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita. Sen ero taksonomia-käsitteeseen on pieni.
taksonomia, taxonomy
Biologian ala, joka nimeää ja luokittelee (ryhmittelee) eliöitä. Eliöiden tieteellinen luokittelu.
virus, virus
Perintöainesta (DNA tai RNA) sisältävä partikkeli, joka pystyy toimimaan ja lisääntymään vain elävissä soluissa. Virukset ovat kooltaan erittäin pieniä.
Luku 14
epifyytti, epiphyte
Kasvin päällä kasvava kasvi tai jäkälä, joka ei hyödynnä tai vahingoita muuten isäntäänsä. Esimerkiksi paisukarvejäkälä kuusen oksalla.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
glukoosi eli rypälesokeri, glucose
Hiilihydraatteihin kuuluva monosakkaridi (C6H12O6). Yhteyttämisen päätuote ja soluhengityksen lähtöaine ja siten solujen energianlähde. Glukoosista muodostuu monia muita hiilihydraatteja.
hedelmöitys, fertilization
Kahden sukusolun yhtyminen, minkä seurauksena sukusolujen tumat yhtyvät.
hyönteispölytteinen, entomophilous
Siemenkasvi, jonka pölytys tapahtuu hyönteisten avulla.
kaksikotinen, dioecious
Kasvi, jonka yksineuvoiset kukat ovat eri yksilöissä. Kts. yksineuvoinen.
kaksineuvoinen eli hermafrodiitti, hermaphrodite
1) Eläin, joka tuottaa sekä koiras-, että naaraspuolisia sukusoluja. 2) Kasvi, jolla on sekä emiö (emilehdet) että heteet samassa kukassa, on kaksineuvoinen.
koppisiemeniset, angiosperms
Siemenkasvien monilajisin ryhmä, johon kuuluvat yksi- ja kaksisirkkaiset kasvit. Siemenaiheet ovat kukan emin sikiäimen sisällä, ”kopissa”. Hedelmöityksen jälkeen siemenaiheesta syntyy siemen, ja sen ympärille kehittyy emistä hedelmä.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
paljassiemeniset, gymnosperms
Siemenkasvien alakaari, johon kuuluvat mm. havupuut ja käpypalmut. Niillä siemenaiheet ovat paljaina emilehden pinnalla.
putkilokasvit, vascular plants
Kasvit, joilla on aineiden kuljetukseen erikoistuneet johtosolukot. Putkilokasveja ovat sanikkaiset ja siemenkasvit.
pölytys, pollination
Siemenkasvien siitepölyhiukkasen kulkeutuminen heteeltä emiin useimmiten tuulen tai hyönteisen kuljettamana.
sekovartinen, thallophyte
Sekovartisissa kasveissa ei voi erottaa kasvin peruselimiä eli lehtiä, vartta ja juurta. Sekovarsi on ominainen levillä ja sammalilla.
sukupolvenvuorottelu, alternation of generations
Eliön elinkiertomalli, jossa suvullisesti ja suvuttomasti lisääntyvät sukupolvet vuorottelevat. Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja sanikkaisilla, mutta myös alkeellisilla eläimillä.
tuulipölytteinen, anemophilous
Siemenkasvi, jonka pölytys tapahtuu tuulen avulla.
yksikotinen, monoecious
Kasvia, jossa saman yksilön kukissa on sekä hede- että emilehtiä, sanotaan yksikotiseksi. Yksikotisten kasvien kukat voivat olla joko yksi- tai kaksineuvoisia. Kasvien lisäksi muitakin eliöitä voidaan sanoa yksikotisiksi, jos yksilö tuottaa sekä naaras- että koirassukusoluja.
yksineuvoinen, unisexual
Eliö, joka edustaa vain yhtä sukupuolta. Kasveista puhuttaessa kasvi, jonka kukassa on vain heteitä tai emiö (emilehdet), mutta ei molempia.
Kasvin päällä kasvava kasvi tai jäkälä, joka ei hyödynnä tai vahingoita muuten isäntäänsä. Esimerkiksi paisukarvejäkälä kuusen oksalla.
fotosynteesi, photosynthesis
Auringon valoenergian avulla tapahtuvaa yhteyttämistä, jossa valmistetaan hiilidioksidista ja vedestä sokeria ja samalla vapautuu happea. Sokeriin sitoutuu Auringosta lähtöisin olevaa valoenergiaa kemiallisena energiana. Fotosynteesiä tapahtuu mm. vihreissä kasveissa ja eräissä bakteereissa.
glukoosi eli rypälesokeri, glucose
Hiilihydraatteihin kuuluva monosakkaridi (C6H12O6). Yhteyttämisen päätuote ja soluhengityksen lähtöaine ja siten solujen energianlähde. Glukoosista muodostuu monia muita hiilihydraatteja.
hedelmöitys, fertilization
Kahden sukusolun yhtyminen, minkä seurauksena sukusolujen tumat yhtyvät.
hyönteispölytteinen, entomophilous
Siemenkasvi, jonka pölytys tapahtuu hyönteisten avulla.
kaksikotinen, dioecious
Kasvi, jonka yksineuvoiset kukat ovat eri yksilöissä. Kts. yksineuvoinen.
kaksineuvoinen eli hermafrodiitti, hermaphrodite
1) Eläin, joka tuottaa sekä koiras-, että naaraspuolisia sukusoluja. 2) Kasvi, jolla on sekä emiö (emilehdet) että heteet samassa kukassa, on kaksineuvoinen.
koppisiemeniset, angiosperms
Siemenkasvien monilajisin ryhmä, johon kuuluvat yksi- ja kaksisirkkaiset kasvit. Siemenaiheet ovat kukan emin sikiäimen sisällä, ”kopissa”. Hedelmöityksen jälkeen siemenaiheesta syntyy siemen, ja sen ympärille kehittyy emistä hedelmä.
omavarainen eli autotrofinen, autotrophic
Omavarainen eliö, joka kykenee tuottamaan tarvitsemansa energian ja orgaaniset yhdisteet yhteyttämällä (foto- tai kemosynteesi). Autotrofit ovat ravintoketjussa tuottajia.
paljassiemeniset, gymnosperms
Siemenkasvien alakaari, johon kuuluvat mm. havupuut ja käpypalmut. Niillä siemenaiheet ovat paljaina emilehden pinnalla.
putkilokasvit, vascular plants
Kasvit, joilla on aineiden kuljetukseen erikoistuneet johtosolukot. Putkilokasveja ovat sanikkaiset ja siemenkasvit.
pölytys, pollination
Siemenkasvien siitepölyhiukkasen kulkeutuminen heteeltä emiin useimmiten tuulen tai hyönteisen kuljettamana.
sekovartinen, thallophyte
Sekovartisissa kasveissa ei voi erottaa kasvin peruselimiä eli lehtiä, vartta ja juurta. Sekovarsi on ominainen levillä ja sammalilla.
sukupolvenvuorottelu, alternation of generations
Eliön elinkiertomalli, jossa suvullisesti ja suvuttomasti lisääntyvät sukupolvet vuorottelevat. Sukupolvenvuorottelua esiintyy esimerkiksi sammalilla ja sanikkaisilla, mutta myös alkeellisilla eläimillä.
tuulipölytteinen, anemophilous
Siemenkasvi, jonka pölytys tapahtuu tuulen avulla.
yksikotinen, monoecious
Kasvia, jossa saman yksilön kukissa on sekä hede- että emilehtiä, sanotaan yksikotiseksi. Yksikotisten kasvien kukat voivat olla joko yksi- tai kaksineuvoisia. Kasvien lisäksi muitakin eliöitä voidaan sanoa yksikotisiksi, jos yksilö tuottaa sekä naaras- että koirassukusoluja.
yksineuvoinen, unisexual
Eliö, joka edustaa vain yhtä sukupuolta. Kasveista puhuttaessa kasvi, jonka kukassa on vain heteitä tai emiö (emilehdet), mutta ei molempia.
Luku 15
istukalliset nisäkkäät, Placentalia
Nisäkkäitä, joiden sikiö saa ravintoa ja happea raskauden aikana istukan kautta.
kudos, tissue
Rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaisten eläinsolujen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi lihaskudos.
kylmänhorros, cold dormancy
Vaihtolämpöisten eläinten talvenviettotapa, jossa elintoiminnat hidastuvat voimakkaasti. Eläimen ruumiinlämpö vaihtelee ulkoisen lämpötilan mukaan. Esimerkiksi sammakkoeläimet, matelijat ja hyönteiset.
muodonvaihdos, metamorphosis
Eliön muuttuminen toiseen muotoon, esim. hyönteisen muodonvaihdossa toukka kehittyy aikuiseksi.
pussieläimet, Marsupialia
Nisäkkäitä, joiden kehitys alkaa kohdussa ja jatkuu emon vatsapussissa.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
Nisäkkäitä, joiden sikiö saa ravintoa ja happea raskauden aikana istukan kautta.
kudos, tissue
Rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaisten eläinsolujen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi lihaskudos.
kylmänhorros, cold dormancy
Vaihtolämpöisten eläinten talvenviettotapa, jossa elintoiminnat hidastuvat voimakkaasti. Eläimen ruumiinlämpö vaihtelee ulkoisen lämpötilan mukaan. Esimerkiksi sammakkoeläimet, matelijat ja hyönteiset.
muodonvaihdos, metamorphosis
Eliön muuttuminen toiseen muotoon, esim. hyönteisen muodonvaihdossa toukka kehittyy aikuiseksi.
pussieläimet, Marsupialia
Nisäkkäitä, joiden kehitys alkaa kohdussa ja jatkuu emon vatsapussissa.
toisenvarainen eli heterotrofinen, heterotrophic
Eliö, joka ei kykene itse yhteyttämään (foto- tai kemosynteesi), vaan tarvitsee ravinnokseen valmista orgaanista ainetta. Ravintoketjussa kuluttajat ja hajottajat ovat toisenvaraisia.
Luku 16
alkueläin, Protozoa
Pieni yksisoluinen tumallinen eliö.
protisti eli alkueliö, protist
Kaikki tumalliset (aitotumaiset) eliöt, jotka eivät ole sieniä, kasveja tai eläimiä. Protisteihin kuuluvat mm. alkueläimet, levät ja limasienet.
sienijuuri eli mykorritsa, mycorrhiza
Sienen sienirihmaston ja isäntäkasvin juuren muodostama kokonaisuus.
Pieni yksisoluinen tumallinen eliö.
protisti eli alkueliö, protist
Kaikki tumalliset (aitotumaiset) eliöt, jotka eivät ole sieniä, kasveja tai eläimiä. Protisteihin kuuluvat mm. alkueläimet, levät ja limasienet.
sienijuuri eli mykorritsa, mycorrhiza
Sienen sienirihmaston ja isäntäkasvin juuren muodostama kokonaisuus.