Ruotsalaisen Sofia Lundbergin tänä vuonna ilmestynyt esikoisteos Punainen osoitekirja on ollut myyntimenestys ja olen itsekin tästä kirjasta kuullut paljon kehuja, joten siihen oli helppo tarttua. Kirja on kepeä ja samalla traaginen. Se kertoo 96-vuotiaasta Doriksesta, joka asuu yksin Tukholmassa seuranaan vain tietokoneen Skype, jonka avulla vanharouva pitää yhteyttä ainoaan elossa olevaan sukulaiseensa Jennyyn, sisarentyttärenryttäreen, joka asuu San Fransiscossa. Doriksella on vanha osoitekirja, johon hän on kirjoittanut elämänsä aikana tapaamiensa ihmisten nimiä ja osoitetietoja, mutta suurimman osan nimistä hän on yliviivannut, sillä he ovat jo aikoja sitten kuolleet. Eräänä päivänä Doris joutuu sairaalaan, ja Jenny lähtee San Franciscosta tapaamaan Dorista, joka on alkanut kirjoittaa Jennylle kirjeitä elämästä ja niistä ihmisistä, joita hänen osoitekirjastaan löytyy.

Punainen osoitekirja on sukellus menneeseen maailmaan 1900-luvun alun Tukholmaan ja sieltä Pariisiin ja New Yorkiin. Lukija kulkee vuoroin nuoren Doriksen matkassa Pariisin muotimaailmassa, vuoroin pidättää hengitystään kuulostellakseen hengittääkö sairaalavuoteella makaava vanhus vielä. Toisinaan lukija on Jennyn mukana, joka kiiruhtaa valtameren takaa ehtiäkseen vielä kerran nähdä rakkaan sukulaisensa.

Punainen osoitekirja on viihdyttävä lukukokemus, jossa lukija sujahtaa kuin huomaamattaan toiseen maailmaan kapeille Pariisin kaduille, joita nuori ja rakastunut Doris kerran kulki. Romaani on myös rakkaustarina läpi elämän kestävästä rakkaudesta ja tarina katkeamattomasta ystävyydestä, huolenpidosta ja välittämisestä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!