Jyrki Vainosen novellikokoelma Yön ja päivän tarinoita ei päästä lukijaa helpolla. Kokoelman kaksitoista novellia vievät lukijan ihmisen mieleen ja alitajuntaan, jossa todellisuus ja uni mystisellä tavalla sekoittuvat. Joissakin novelleissa, kuten aloitusnovellissa Hampaat tai novellissa Päät ei tunnu ensialkuun abstraktin sisällön joukosta löytyvän järkeä ollenkaan, mutta kyllä sitä siellä on, vaikka päähenkilön työhuone tuntuukin olevan lopullisesti kadonnut tai ihmiset jostain käsittämättömästä syystä haluavat kaikki verhoutua ontoksi koverrettuun sianpäähän.

Mitä pidemmälle kokoelman novelleja lukee, sen enemmän alkaa kirjailijan kertomaa ymmärtää. Viimeisen novellin Silmukka kohdalla lukija onkin jo kokonaan Vainosen kirjoitustyylin pauloissa.