"Tuhma talonpoika tappoi!"
0. "Tuhma talonpoika tappoi!" sekä muita kirjoituksia Juantehtaan vanhalta rautaruukilta: sisältö
"Tuhma talonpoika tappoi!" sekä muut kirjoitukset esittelevät ja käsittelevät Juantehtaan ruukinpatruunan salamurhaa syksyllä 1810 sekä tapahtuman taustoja ynnä muita alueeseen ja aikakauteen liittyviä historiallisia seikkoja.
1. Jäljet lumessa sekä muita merkkejä menneisyydestä
Joulukuussa 1802 torppari Pietari Räsänen näki Vuotjärven jäällä epäilyttävät reenjäljet Kaavin Hirvisaaren kylältä Ison Karkeisen saareen. Seuraavan vuoden syyskäräjillä asia kirjattiin muistiin tuomioistuimen pöytäkirjaan. Merkit maisemassa, suullisesti kulkeutuneet tarinat samoin kuin arkistoihin tallettuneet dokumentit kertovat kaikki omalla tavallaan menneisyyden tapahtumista. Myös rikos jättää jälkensä, joita tutkimalla tapahtumien kulku voidaan jäljittää.
2. "Se oli rautaa"
Juantehtaan ruukki oli saanut perustamisprivilegionsa jo vuonna 1746. Pitkät ajat tuotanto oli hyvin vaatimatonta. Ruotsin vuorivirkamiehet seurasivat kuitenkin kaukaisen järvimalmiruukin toimintaa. Tietoja Juantehtaalta kertoi Carl Rinman, joka laati matkastaan 1792 Savoon ja Karjalaan kiinnostavan matkaraportin. Kauppakirja 1799 kertoo, missä tilassa tehdas oli Ekholmin kauden alkaessa. 1803–04 ruukkia arvioitiin taas ja sillä todettiin olevan menestymisen edellytyksiä.
3. Kaskeksi vai hiileksi?
”Ei oo rukkiisen leivän eelle käänyttä”, sanoi Nilsiästä nilsitty sananlasku. Kaksisataa vuotta sitten leipävilja saatiin Savossa suurelta osin kaskesta. Hyvinä vuosina kaski tuotti hyvin, mutta se oli riskialtis elinkeino. Pahoina vuosina oli jyrsittävä hätäleipää petäjän kyljestä. Kaskitalonpoikien näkökulmasta hiilimetsiä hamuava rautaruukki oli haitallinen häirikkö, jopa vaarallinen maitten ahnehtija. Myös ruukinväen elanto oli kiinni kaskessa tuotetusta viljasta.
4. Seitsemän rautapatruunaa
Juantehtaan 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa omistaneet ruukinpatruunat olivat yrittäjiä ja epäonnistujia: pernajalainen patruuna Abraham Nohrström, leppävirtalainen ylioppilas Erik Ahlvik, joroislainen miekkaritari G. F. Tigerstedt, helsinglantilainen meriupseeri ja talousmies Stephan Bennet, tukholmalaiset kauppaneuvos Paul Printzsköld, johtaja F. J. Ekholm sekä patruuna Anders Westerlund. Kukaan heistä ei löytänyt Eldoradoa Kuopion takana.
5. Uudeltamaalta ja Taalainmaalta Savoon - muuttoliike muista maakunnista Juantehtaalle ennen vuotta 1809
1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa Juantehtaalle saapui ammattitaitoista työvoimaa Suomen rannikkoalueen ruukeilta sekä Ruotsin puolelta, työnjohtoporrasta, seppiä ja hiilenpolttajia. Taalainmaalaiset Dahlströmit jäivät pysyvästi Suomeen ja vaikuttivat rautateollisuuden edistymiseen Savossa. Ekholmin aikana 1802 saapui kerralla kymmenkunta perhettä Torsåkerin, Garpenbergin ja Ovansjön pitäjistä. Lähes kaikki palasivat parin vuoden kuluttua takaisin Ruotsiin.
6. Raippapaalu käräjäpihalla - Juantehtaan välikäräjät 1776
Patruuna G. F. Tigerstedt yritti Juantehtaalla talvella 1776 istutuilla välikäräjillä taivuttaa ruukinverolle määrättyjen ympäristön tilojen asukkaat pakkosopimuksiin ruumiillisen rangaistuksen uhalla. Vastapuoli reagoi sekä laillista valitustietä että ”maanalaisella” väkivaltaisella vastarinnalla. Oikeudenkäyntiin liittyvissä pöytäkirjoissa kuvastuu myös naisten rooli sekä kaskenpolton merkitys savolaiselle talonpoikaisrahvaalle.
7. Häätöjä ja hiilivelkoja - Juantehtaan vuorikäräjät 1789
Tigerstedtin jälkeen uusi patruuna Stephan Bennet jatkoi tavoitetta pystyttää ruukin tarkoituksia palveleva talouskomento Nilsiän ja Vuotjärven ruukintiloille, nyt vuorikäräjien välityksellä. Loppusyksyllä 1789 nuiji tuomarina toiminut Suomen vuorimestari häätötuomiot yhdeksälletoista talolliselle ja torpparille, jotka kuitenkin vuorikollegion kautta onnistuivat torppaamaan patruunan pyrkimykset. Vuorikäräjien pöytäkirjat valottavat paitsi osapuolten menettelytapoja, myös talonpoikien asumis- ja ruokakulttuuria.
8. Inspehtori joka loukkasi majesteettia
Suomen varhaisteollisen ajan ruukit, jotka sijaitsivat keskellä ja osana maaseutuyhteisöjä, muodostivat erityisen kohtaamisen ja konfliktien näyttämönsä. Rautaruukin ja kaskirahvaan ristiriita, eri tahoilta tulleitten työntekijöitten väliset jännitteet, jopa kuninkaan ja alamaisen väliset suhteet nousivat esille ruukin ruotsinmaalaisen inspehtorin Nils Nyströmin varomattomista sanoista kesällä 1802, juuri kuningas Kustaa IV Aadolfin Kuopion vierailun alla.
9. Hyttirenki Petter Jäderbergin rikokset
Juantehtaalle saapunut ruotsinmaalainen hyttirenki Petter Jäderberg roiski keväällä 1802 sulaa rautaa kirkkoväen päälle. Mies jatkoi väkivaltaista mellastustaan vielä seuraavana vuonna, joten hänet oli yleisen turvallisuuden nimissä vangittava. Syksyllä 1803 ruukinkäräjillä patruuna Ekholm ja Jäderberg syyttivät kovin sanoin toisiaan. Patruunalle Jäderberg oli hillitön juoppo ja vaarallinen rikollinen, hyttirengille Ekholm puolestaan työntekijän oikeuksia polkeva kitupiikki.
10. Seipääniskuja säätyrajojen yli
Tammikuussa 1802 Jännevirran kestikievarissa kapteeni G. A. Tigerstedtin seurue pieksi kestikievarin isännän Erkki Niskasen. Sadonkorjuun aikana 1806 ja 1807 siikajärveläiset talonpojat Erkki Väätäinen vanhempi ja nuorempi karkottivat lyönnein ja solvauksin Juantehtaan ruukin inspehtorin Samuel Corneerin apumiehineen pois Vuotjärvi n:o 3:n pellolta, jonka satoa sekä Väätäiset että ruukki pitivät omanaan. Molempien juttujen käsittely meni hovioikeuteen asti.
11. "Jonakin päivänä vielä leimahtaa!" - Taatonniemen murhapoltto helluntaina 1804
Nilsiän Taatonniemen lampuotitilalta häädetty Juho Kuosmanen kosti polttamalla tilan rakennukset helluntaina 1804. Navettaan tukehtui kolme lehmää. Kuosmasen tilalle edellisenä vuonna Taalainmaalta tullut Anders Olsson väitti Kuosmasen myös varastelleen talosta erinäisiä työkaluja sekä ennen että jälkeen murhapolton. Oikeudessa kuultiin useita todistajia, jotka kertoivat Kuosmasen liikkeistä. Mies päätyi lopulta vankeuteen Hämeenlinnan linnoituksille.
12. Kaavilaisten leipä ja voi - ruukinpatruuna taistelee luvattomia myllyjä vastaan
Samaan aikaan kun Ruotsin ja Venäjän armeijat taistelivat Suomen hallinnasta 1808–09, kävi ruukinpatruuna Ekholm omaa ”sotaansa” Kaavin puolelle perustettujen Pisankosken, Kotajoen ja Kaavinkosken myllyjen talonpoikaisia omistajia vastaan. Ekholm väitti näiden ilman edeltävää katselmusta ja lupaa perustettujen myllyjen vievän ansiota ruukin omilta laillisilta tullimyllyiltä. Patruuna kirjelmöi asiasta sekä ruotsalaista että venäläistä esivaltaa edustaville maaherroille.
13. Elgin elkeet ja suutari Forsströmin viimeinen matka - ruukinpatruuna vastaan hiilitorppari vastaan Venäjän armeija
Ruukin lampuoti Johan Elg, joka jo ennenkin oli ollut ”napit vastakkain” patruunan kanssa velkojen ja häädön takia, hautasi joulukuussa 1808 kahden kumppaninsa kanssa vastoin ruukinpatruunan nimenomaista kieltoa lankonsa suutari Johan Forsströmin ruumiin ruukin hautausmaahan. Patruuna Ekholm epäili miesten tappaneen suutarin. Jonkin aikaa tämän jälkeen patruuna hälytti Kuopiosta venäläisen sotilasosaston, joka tutki ruumiin ja pidätti Elgin.
14. ”Yritän unohtaa loukkaukset, jotka ovat rauhaani häirinneet” – Lovisa Tigerstedtin elämä
Maanpetturin tytär Lovisa Tigerstedt, joka oli muuttanut Tukholmaan, jäi leskeksi miehensä Petter Ekmanin kuoltua ja avioitui uudelleen, nyt F. J. Ekholmin kanssa. Vuosisadan vaihteessa Ekholm hankki omistukseensa Juantehtaan ruukin, jonne pariskunta muutti. Puolisoiden välit rikkoutuivat, Lovisa hylkäsi lopulta miehensä ja muutti pois paikkakunnalta. Murhatun miehensä hautajaisiin hän kylläkin palasi. Leskirouva eli loppuikänsä Tukholmassa, missä kuoli 83-vuotiaana 1845.
15. "Moaliman viisas" sekä muita rahvaanrunoilijoita
Pietari Väänänen oli omana aikanaan poikkeuksellinen talonpoika. Tämä murtolahtelainen lautamies, joka sai herastuomarin arvon, oli luku- ja kirjoitustaitoinen yleisiin asioihin perehtynyt mies, joka valittiin säätynsä edustajaksi sekä Ruotsin (Norrköpingiin 1800) että Venäjän vallan (Porvoon 1809) valtiopäiville. Lisäksi hän oli etevä runoniekka, jonka värssyt kertoivat kansanomaisella tavalla aikakauden politiikasta. Väänänen koulutti poikansa papiksi ja halusi kirkon kotitilalleen.
16. Virkamiehiä Kuopiossa ja Kuopion takana
Kustavilaiseen Kuopioon keräytyi lääniuudistuksen myötä kirjava joukko virkamiehiä. Maaherrat olivat läänin nokkamiehiä, viimeisenä ja kuuluisimpana Ruotsin ajan edustajana Olof Wibelius, joka yritti laittaa kuriin ”virkamiesrappion” aikana laittomuuksiin langenneet alaisensa, samoin kuin puolustaa maakunnan väkeä venäläisen miehityshallinnon vaatimuksilta 1808. Hallinnon lisäksi virkamiehillä oli roolinsa myös talous- ja sivistysharrastuksissa.
17. Numero kahdeksankymmentäkaksi Stolt - savolaisia sotilaskohtaloita Suomen sodassa
Ruotsin vallan armeija perustui ruotujakolaitokseen. Suomen sodassa monien tavallistenkin savolaisten rivimiesten tie kulki voittojen ja tappioiden, kunnian ja häpeän myötä Mikkelin malmilta helmikuusta 1808 Uumajan torille lokakuuhun 1809, jolloin Suomen ero Ruotsista oli tosiasia ja armeija hajotettiin. Rauhan tultua päällystö sai turvattua entiset etunsa, mutta miehistöä perheineen kohtasivat monenlaiset toimeentuloon liittyvät ongelmat.
18. "Tokkos tiijät Tiilestatti" - poimintoja erään aatelissuvun vaiheista
Vuonna 1691 kuningas aateloi ansioituneen yliopisto- ja lakimiehen Erik Falanderin, josta tuli Tigerstedtin suvun kantaisä. Monen sukupolven ajan suku vaikutti upseereina ja maanomistajina Savossa, mm. Juantehtaan ruukilla. Suvun vaiheisiin liittyy sekä mustia että valoisia hetkiä, joista kertovat niin kansantarinat kuin Runebergin runot. Keisarivallan aikana säätyläis- ja kartanokulttuuri kuihtui Savossa, samaan aikaan monet Tigerstedtit hakeutuivat Venäjälle.
19. Loppiaiskäräjät ja Taaton tappelu
Suomen sota viivytti ruukinpatruuna Ekholmin yritystä nujertaa talonpoikaiset ”riitaveljensä” oikeusteitse. Sota alensi väkivallan käytön kynnystä ja johti kahakointiin muonaa hakevien venäläisjoukkojen ja paikallisten asukkaiden välillä. Tammikuussa 1809 Nilsiässä Taaton tilan navetan edustalla syntyi tappelu, jolloin yksi Taaton veljeksistä Olli Tuovinen löi venäläissotilasta kuolettavalla voimalla. Tuovinen pakeni tapahtuman jälkeen ”maan alle”.
20. "Ai Jeesus, kuka minuun niin pahasti osui?!"
Pitkien rettelöitten päätteeksi lokakuussa 1810 syksyisenä sunnuntai-iltana ammuttiin kotonaan Juantehtaalla ruukinpatruuna Fredrik Jonathan Ekholmia. Pihalla piileskellyt sala-ampuja laukaisi aseensa ikkunalasin läpi. Pahasti haavoittunut ruukinpatruuna määräsi miehiä jäljittämään attentaatin tekijää sekä hakemaan Kuopiosta lääkärin. Murhaajaa ei saatu tavoitettua. Lääkäri enempää kuin pappikaan ei ehtinyt ajoissa haavoittuneen luo. Ruukinpatruuna kuoli seuraavan päivän iltana.
21. Tutkinta ja tuomio
Ruukinpatruunan murha oli suuri tapaus myös oikeuslaitokselle. Salamurhaa selvitettiin Kuopion kihlakunnankäräjillä ja Vaasan hovioikeudessa monen vuoden ajan. Lähes sata todistajaa esitti näkemyksensä tapahtumien kulusta. Kaksi vahvimmin syyllisenä pidettyä vietti osan ajasta Kuopion vankilassa. Mutta pitävää näyttöä – tunnustusta tai kahta jäävitöntä todistajaa – ei saatu, joten epäillyt vapautettiin joulukuussa 1813, mahdollista uutta tulevaa näyttöä varten.
22. "Tuhma talonpoika tappoi!" - rautaruukki vastaan kaskirahvas
Johtaja Ekholmin murha oli pitkän tapahtumasarjan huipennus, rautaruukin ja siihen sidoksissa olleiden kaskea polttaneiden talonpoikien ristiriitaisten intressien väkivaltainen purkaus. Maaomaisuutta ja hiilimetsiä haaliva ruukki näyttäytyi kaskikansan näkökulmasta moraalittomana toimijana. Syrjäseudulla, missä kruunun kontrolli oli heikko, paikallisyhteisö otti oikeuden omiin käsiinsä. Ruukinpatruunan murha oli kylä- ja sukuyhteisön kollektiivinen kosto.
23. Kansa kertoo...
Olli Koistisen, Edvard Lundbergin, Juho Pasasen ja Kusti Leskisen kertomukset, joita edellä olevissa kirjoituksissa on hyödynnetty, ovat tallettaneet monikerroksista kansanperinnettä ruukinpatruunan murhasta ja sen taustoista.
24. Juantehtaan ruukkiriidan kronologiaa
Juantehtaan ruukkiriidan kronologiaa 1746-1814, tarkempaa tapahtumahistoriaa, ruukkilaisten ja ruukintalonpoikien henkilöhistoriaa, säätietoja, murhan oikeuskäsittelyn historiaa sekä muutamia maailmantapahtumia vuosilta 1799–1814 sekä Mitä tapahtui Nilsiässä, Vuojärvellä ja Juantehtaalla 7., 8. ja 9.10.1810?
25. Joitakin juantehtaalaisia, nilsiäläisiä, vuotjärveläisiä...
Joitakin juantehtaalaisa, nilsiäläisiä, vuotjärveläisiä ynnä muita savolaisia, jotka elivät 1700-luvun lopulla ja/tai 1800-luvun alussa, sekä sääty= että rahvaan=immeisiä; näiden kirjoitusten pää- ja sivuhenkilöitä, ihmisiä joiden reitit ristesivät monin tavoin keskenään yli kaksisataa vuotta sitten Kuopion takana.