4.11 Klarinetti

Klarinetti



Klarinetti kehitettiin vasta huilun, fagotin ja oboen jälkeen 1700-luvun vaihteessa. Klarinettiin, kuten kaikkiin puupuhaltimiin, tarvittiin lisää mahdollisuuksia. Niinpä sekin sai aluksi kaksi läppää koneistokseen, sitten viisi ja kuusi kunnes niitä lopulta oli kolmetoista kappaletta. Tällainen kolmentoista läpän klarinetti oli käytössä yli sata vuotta.

Klarinetti valmistetaan kovasta puusta, mutta harjoitussoittimet ovat yleensä muovisia. Soitin kootaan viidestä osasta. Osat ovat alhaalta luetellen kaikusuppilo, alakappale, yläkappale, päärynä ja suukappale. Ylä- ja alakappaleessa ovat klarinetin läpät. Klarinetin suukappaleeseen liitetään lehdykkä, joka aluksi oli suukappaleen yläpuolella. Nopeasti havaittiin paremmaksi soittaa siten, että lehdykkä oli suukappaleen alapuolella soittajan alahuulta vasten.

Klarinetti on musiikillisesti taipuisa soitin soittaa. Taitava soittaja pystyy sillä monenlaisiin korukuvioihin ja äänen juoksutuksiin. Klarinetin ääniala on myös laajempi kuin minkään muun puupuhaltimen, joskin sen ääni muuttuu melkoisesti siirryttäessä äänirekisteristä toiseen: korkeat äänet ovat aivan eri kuuloisia kuin matalat. Klarinetin erilaisia sointeja ovat sekä soittajat että säveltäjät osanneet käyttää hyväkseen. Usein soittaja kuitenkin yrittää häivyttää rekisterien väliset erot soitossaan.

Klarinetilla on ohuen ruokolehdykän ansioista mahdollista myös soittaa hyvin hiljaisia pianissimoita ja voimakkaita fortissimoita!

Muusa ehdottaa

Kuuntele klarinettimusiikkia!

Kuten niin monelle muullekin soittimelle Mozart sävelsi mestariteoksia myös klarinetille.

Crusell oli siis suomalainen säveltäjä. Hänen klarinettikonserttonsa Crusellin aikaisilla soittimilla esitettynä voit kuunnella tästä. Huomioi, että koko orkesteri soittaa myös 1800-luvun soittimilla.

Klarinettia käytetään paljon klezmer-musiikissa. Klezmer on alun perin juutalaisten omaa kansanmusiikkia.

Myös jazzissa klarinetti on suosittu soitin.

Klarinetissa on pitkälti samat sormitukset ja soittotekniikka kuin saksofonissa. Siksi moni klarinetisti hallitseekin myös tämän Lisa Simpsonin soittimen.

Muusa muistelee

Kerrotaan, että 1770-luvulla Uudessakaupungissa ei kukaan ollut kiinnostunut musiikista – paitsi yksi kauppa-apulainen! Saattaa hyvinkin olla niin, mutta tarinan jatko ainakin on mielenkiintoinen. Nelivuotias pikkupoika, Bernhard Henrik Crusell (1775-1838) löysi nimittäin kotikaupungistaan sen ainoan ikkunan, jonka alla saattoi kuunnella huilun soittoa. Poika oli niin ihastunut huilun ääneen, että karkasi kauppa-apulaisen ikkunan alle yhä uudestaan kuuntelemaan huilua vanhempiensa kielloista ja saamistaan selkäsaunoista huolimatta.

Crusellin perhe muutti Nurmijärvelle Bernhardin ollessa kahdeksanvuotias. Musiikille sydämensä menettänyt Bernhard Crusell onnistui saamaan käsiinsä ystävän klarinetin. Hän opetteli itsekseen korvakuulolta soittamaan sitä.

Armeija koulutti kauan muusikoita, etenkin puhaltajia, joista osa jäi armeijan palvelukseen, osa siirtyi työskentelemään muusikon ammatissa muualla. Crusellin musiikkikoulutus alkoi myös armeijan sotilassoittokunnan kautta. Kun hänen lahjakkuutensa huomattiin, tuli hänestä Viaporin soittokunnan jäsen.

Vaikka B.H. Crusell asui, opiskeli ja työskenteli lähes koko aikuisen elämänsä Ruotsissa, piti hän aina itseään suomalaisena. Hän oli ammatiltaan klarinetisti ja myös tunnetuin suomalainen säveltäjä ennen Sibeliusta. Crusell sävelsi ennen muuta juuri omalle soittimelleen klarinetille.

Crusellin tarinassa on nähtävissä se rakkaus, jota muusikko voi tuntea omaa soitintaan kohtaan!

Uudessakaupungissa on vietetty joka kesä 1982-alkaen Crusell-viikkoa, joka on puupuhaltimille omistettu musiikkitapahtuma.