4.4 Viulu

Viulu


TÄRKEÄÄ

  1. Viulu on jousisoittimista korkeaäänisin.
  2. Orkesterin ensiviulisti on titteliltään konserttimestari. Hän johtaa orkesterin toimintaa, jos kapellimestari on poissa.
  3. Viulu on haastava soitin ja sen soittaminen aloitetaan yleensä todella nuorena.
Viulu on pienin jousisoittimista ja sen ääniala on niistä korkein. Viulussa on neljä kieltä, g, d1, a1 ja e2. Viulistin täytyy oppia lihasmuistilla ja kuuntelemalla tunnistamaan äänet, sillä viulun otelaudassa ei ole nauhoja. Viulun soittajan täytyy siis olla hyvin tarkkakorvainen. Myös sormien asennot vaativat paljon harjoitusta.

Usein viulun soitto aloitetaan hyvin pienenä. Pienille alle kouluikäisille viulisteille on omat pienet viulunsa. Kuudestoistaosaviulu on pikkuruinen!

Orkesterissa viulut on jaettu ykkös- ja kakkosviuluihin ja ne sijoitetaan yleensä kapellimestarin vasemmalle puolelle. Vasemmalla ovat siis äänialaltaan korkeasointiset soittimet.

Soitinrakentajan kannalta viulu on melkoinen taidonnäyte. Siihen käytetään monia eri puulajeja niiden erilaisten ominaisuuksien vuoksi ja jokainen viulu on valmistuessaan yksilö.

Kalleimmat viulut maksavat niin paljon, että niitä ei kukaan yksityinen ihminen voi edes ostaa. Arvokkaimmat viulut on rakentanut 1600-1700-luvulla Antonio Stradivari. Stradivarius-viuluja soittavat lahjakkaat viulistit, jotka saavat ne yleensä käyttöönsä säätiöiltä, pankeilta tai muilta omistajilta. Viulun arvo pysyy ja kasvaa, kun sitä soitetaan.

Lue viulun rakentamisesta.

Muusa muistelee

Viktoria Mullova syntyi lähellä Moskovaa vuonna 1959, silloin kun Venäjä oli vielä nimeltään Neuvostoliitto. Neuvostoliitto oli sosialistinen valtio, jossa elettiin aika tavalla eri säännöillä kuin vaikkapa meillä Suomessa. Viktoria oli taitava viulisti ja voitti hyvin arvostettuja kilpailuja: kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun vuonna 1980 ja kansainvälisen Tšaikovski-kilpailun vuonna 1982.

Neuvostoliittolaisen huippuviulistin uran hankaluudeksi nousivat muun muassa maan tiukat matkustus- ja konsertointisäännöt. Hän ei voinut tehdä niitä asioita, joita taitavana nuorena viulistina olisi kovasti halunnut tehdä. Neuvostoliitosta ei saanut myöskään muuttaa ulkomaille.

Vuonna 1983 Viktoria Mullova oli Suomessa konsertoimassa yhdessä kapellimestari Vakhtang Jordanian kanssa. Hänellä oli soittimenaan mukanaan mittaamattoman arvokas Neuvostoliiton valtion omistama Stradivarius-viulu.

Konserttimatka päättyi siihen, että Viktoria Mullova ja Vakhtang Jordania lähtivät suomalaisen Yleisradion toimittajan avustamana salaa kohti Ruotsia ajatuksenaan muuttaa ilman lupaa pois Neuvostoliitosta. Tällaista karkaamista pois sosialistisesta suljetusta maasta sanotaan loikkaamiseksi. Kaksikko haki Ruotsissa poliittista turvapaikkaa ja sen jälkeen he matkustivat Yhdysvaltoihin. Myöhemmin Mullova on asunut Iso-Britanniassa Lontoossa ja Jordania jäi elämänsä loppuun saakka Yhdysvaltoihin.

Nyt arvaan, että mietit, mitä tapahtui mittaamattoman arvokkaalle viululle. Viktoria halusi maailmalle tekemään viulistin uraa, ei hän varas ollut. Stradivariuksen hän jätti kauniisti kuusamolaisen hotellin sängylle. Miltähän viulistista on tuntunut jättää tuo soitin!