​ Jäkälät on perinteisesti luokiteltu sieniin ja niille on myös annettu tieteelliset lajinimet. Tosiasiassa jäkälä on sienen ja levän yhdyseliö, joka koostuu pääosin sienirihmastosta, jonka joukossa on yksisoluisia yhteyttäviä leväsoluja. Jäkälän sieniosakas (sienirihmasto) antaa vettä ja ravinteita leväosakkeelle. Leväosakas yhteyttää tuottaen sokeria molemmille jäkälän osakkaille. Jäkälän lehtivihreällinen, yhteyttävä osakas on joko viherlevä tai syanobakteeri. Täten jäkälät ovat sen molempia osakkaita hyödyttäviä symbioottisia yhdyseliöitä.

Jäkälät voivat lisääntyä suvuttomasti jäkälän muruista, kun ne leviävät tuulen mukana ympäristöön. Jäkälän sieniosakas voi lisääntyä joskus myös suvullisesti. Jäkäliä esiintyy maaperässä, kivien, kallioiden ja puiden pinnoilla. Ne selviävät kuivilla, kylmillä ja vähäravinteisilla paikoilla sekä valtaavat usein ensimmäisenä kasvillisuudesta vapaat paikat. Jäkälät ovat hidaskasvuisia, pitkäikäisiä ja herkkiä ilmansaasteille, joten niitä voidaan käyttää ilmanlaadun ilmentäjinä eli indikaattoreina.

Kun vuonna 2016 tutkittiin eräiden jäkälien perimää, niistä löydettiin yllättäen myös hiivasienten perimää. Tarkoista mikroskooppikuvista löydettiin lopulta hiivoja jäkälän sisältä. Näyttääkin siltä, että jotkin jäkälät voivat olla sienen, levät ja hiivan yhdyseliöitä!


Torvijäkäläkasvusto. Punaiset muodostelmat ovat suvulliseen lisääntymiseen liittyviä kotelomaljoja.