Eri eliöryhmiin ja kehityslinjoihin kuuluvat eliölajit voivat kehittyä toisiaan muistuttaviksi, vaikka niillä ei ole samaa kantamuotoa. Kehittyminen toisiaan vastaavaksi selittyy samankaltaisissa ympäristöissä vallinneen samansuuntaisen valinnan avulla. Tällöin sukulaissuhteiltaan kaukanakin oleville kehityslinjoille ja lajeille on kehittynyt samanlaisia sopeumia samankaltaisiin ympäristöihin.

Delfiinillä ja hailla on hyvin samanlainen virtaviivainen ruumiinmuoto, joka on sopeuma uimiseen vedessä. Tämä on konvergenttista evoluutiota, koska delfiinin esimuodot olivat maalla liikkuvia nelijalkaisia eläimiä, kun taas hait ovat kehittyneet vedessä uivista nahkiaismaisista alkukaloista.

Toinen esimerkki konvergenttisesta evoluutiosta on isopandan ja kädellisten peukalon kehittyminen. Isopanda vaatii bambun käsittelyä varten tarttuvan otteen, joten sille on kehittynyt ranteen luista peukalo. Kädellisillä, esimerkiksi ihmisellä, peukalo on syntynyt sormen luista.

Konvergenttisen evoluution seurauksena eri lajeille kehittyy siis samankaltaisia ominaisuuksia samantyyppisessä ympäristössä. Evoluutiossa monet ominaisuudet ovat kehittyneet useita kertoja. Esimerkiksi Australiassa elävät pussiliito-oravat muistuttavat liito-oravia. Ne eivät kuitenkaan ole läheistä sukua toisilleen.