Ihmisen toiminta aiheuttaa usein ympäristönmuutoksia, jonka seurauksena lajin bioottinen ja abioottinen ympäristö voi muuttua. Tämä voi johtaa luonnonvalintaan, populaatiokoon muutoksiin tai lajin siirtymiseen suotuisammalle elinalueelle.

Antibioottien laaja käyttö on johtanut siihen, että taudinaiheuttajille on kehittynyt vastustuskyky monia lääkkeitä kohtaan. Kun lääkkeillä tuhotaan taudinaiheuttajia, jäljelle jääneet lääkkeille vastustuskykyiset kannat pääsevät lisääntymään nopeasti ja leviämään.

Kalastus ja metsästys saattavat muuttaa saalispopulaatiota. Jos kalastajat poistavat populaatiosta aina isoimmat yksilöt, valinta pienentää kalojen kokoa. Koska kalastajat vievät isoimmat kalat, kaloille on hyödyllistä lisääntyä pienempänä. Ajan mittaan kalapopulaation keskikoko pienenee. Tämänkaltainen kehitys on jo havaittu esimerkiksi Atlantin turskapopulaatioissa.

Valintajalostus on esimerkki suuntaavasta valinnasta. Ihmiset ovat halki historiansa lisäännyttäneet niitä kasveja ja eläimiä, jotka ovat tuottaneet parhaan sadon. Siksi monet kasvit ovat muuttuneet merkittävästi alkuperäisistä villimuodoistaan. Esimerkiksi villikaalista on saatu tuotettua monia uusia viljelylajeja. Koirien eri rodut kertovat siitä, kuinka tehokasta ja nopeaa ihmisen valinta voi olla.


Kesykyyhkyjen risteytyksien ja valinnan avulla tehty jalostus tuottaa erilaisial kesykyyhky kantoja. Evoluutioteorian kehittäjä Charles Darwin ymmärsi kesykyyhkyjen monimuotoisuuden yhtenä esimerkkinä lajien mahdollisesta kehittymisestä. Maalaus vuodelta 1908.

Koirat polveutuvat sudesta. Koirapopulaatiot muuttuivat jatkuvasti omanlaisikseen luonnonvalinnan ja ihmisen suorittaman valintajalostuksen seurauksena.