Populaatiossa yksilöiden välillä on perinnöllistä muuntelua. Jotkin geenin alleelit saavat aikaan ominaisuuksia, jotka ovat hyödyllisiä tietyissä ympäristöolosuhteissa. Jos yksilöllä on paljon tällaisia hyödyllisiä ominaisuuksia tuottavia alleeleja, se selviää hengissä ja pystyy lisääntymään tehokkaimmin eli sen kelpoisuus (fitness) on parempi kuin muiden populaation yksilöiden.

Luonnonvalinnan ajatus on se, että kelpoisimmat yksilöt jäävät henkiin ja saavat siksi jälkeläisiä. Luonnonvalinta siis ”valitsee” kelpoisimmat yksilöt, jotka pääsevät lisääntymään muita lajitovereitaan enemmän. Kelpoisimpien yksilöiden geenit eli perintötekijät siirtyvät niiden jälkeläisiin, ja näiden geenien aiheuttamat ominaisuudet yleistyvät populaatiossa vähitellen sukupolvi sukupolvelta.

Luonnonvalinnan seurauksena lajin populaatio sopeutuu yhä paremmin ympäristöönsä monien pienten geneettisten muutosten takia. Näin luonnonvalinta vaikuttaa alleelien lukusuhteisiin populaatiossa. Populaation yksilöt voivat kehittyä esivanhempiinsa verrattuna erilaisiksi.

Luonnonvalinnassa vain perinnölliset ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle. Ympäristöolosuhteiden aikaansaamat muutokset eivät siis näy seuraavissa sukupolvissa.

​​
Luonnonvalinta karsii: heikoimmat yksilöt eivät pysty lisääntymään lainkaan tai saavat muita vähemmän jälkeläisiä. Miksi juuri tuo seepra on joutunut petoeläinten saaliiksi? Millaiset korppikotkat saavat eniten ruokaa haaskasta?


Opetus.tv: Luonnonvalinnan mekanismi