Kaikki eliöt koostuvat soluista.
Solun toiminta pohjautuu moniin kemiallisiin reaktioihin. Entsyymit ovat biologisia katalyyttejä, jotka nopeuttavat kemiallisia reaktioita.
Solujen koko ja elämänkierron pituus vaihtelevat.
Kaikilla soluilla on solukalvo, solulima, perimä ja soluelimiä.
Tumallisilla (eli aitotumaisilla) kromosomit sijaitsevat tumassa ja tumattomilla solulimassa.
Tumattomiin (eli esitumaisiin) kuuluvat bakteerit ja arkeonit, tumallisiin protistit eli alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet.
Monisoluisilla eliöillä solut voivat liittyä yhteen ja muodostaa toimivan kokonaisuuden. Eläinsolut muodostavat kudosta, kasvisolut solukkoa.
Solujen rakenneosia:
Tuma on tumallisilla solun keskus, jossa sijaitsevat kromosomit ja DNA.
Tuman ulkopuolista tilaa kutsutaan solulimaksi. Siellä on soluelimiä ja nestettä.
Mitokondrio on solun energia-aineenvaihdunnalle tärkeä soluelin.
Viherhiukkanen on kasvin soluelin, jossa tapahtuu fotosynteesi.
Solun kalvorakenteisiin kuuluvat myös esimerkiksi solulimakalvosto, Golgin laite, lysosomit ja vakuolit.
Ribosomit koostuvat proteiineista ja RNA:sta. Niissä valmistetaan solun tarvitsemat proteiinit.
Solua ympäröi solukalvo. Joitakin soluja (esim. kasvisoluja) suojaa myös soluseinä.
Omavaraiset eliöt pystyvät tuottamaan ravintonsa foto- tai kemosynteesin avulla. Toisenvaraiset eliöt käyttävät ravintonaan orgaanisia yhdisteitä ja niihin sidottua kemiallista energiaa. Soluhengityksessä eliöt vapauttavat orgaanisiin yhdisteisiin sitoutunutta kemiallista energiaa. Soluhengityksessä kulutetaan happea.
C6 H 12 O 6 + 6 O 2 ➞ 6 CO 2 + 6 H 2 O (lisäksi muodostuu energiaa)
Fotosynteesissä sidotaan auringon valoenergiaa orgaanisiin yhdisteisiin kemialliseksi energiaksi. Siinä tuotetaan happea.
6 CO 2 + 6 H 2 O ➞ C 6 H 12 O 6 + 6 O 2 (lisäksi tarvitaan auringon valoenergiaa)
Fotosynteesissä tuottajien tuottamat orgaaniset yhdisteet ovat kuluttajien hyödynnettävissä. Lisäksi fotosynteesissä vapautuu happea, jota käytetään soluhengityksessä.
