3.3 Erilaisia soluja: tumattomat ja tumalliset solut

​Kaikilla soluilla on samoja ominaisuuksia ja rakenteita: Solua erottaa ulkopuolisesta tilasta solukalvo, jonka sisäpuolella on solulima. Solulima sisältää runsaasti proteiineja, aminohappoja ja ravintoaineita, joita solu voi käyttää aineenvaihdunnassa. Solukalvon ympärillä voi olla rakennetta tukeva soluseinä.

Solulimassa voi olla useita tiettyyn tehtävään erikoistuneita solun rakenteita eli soluelimiä, esimerkiksi proteiinien tuottamiseen erikoistuneita ribosomeja. Kaikilla soluilla on perimä, joka sijaitsee DNA:sta ja proteiineista koostuvissa kromosomeissa. Tumallisilla (eli aitotumaisilla) kromosomit sijaitsevat tumassa tumakotelon sisällä ja tumattomilla (eli esitumaisilla) solulimassa. Tuman tehtävänä on säilöä eliön perinnöllistä informaatiota.


Kaikissa soluissa on solukalvo, solulima ja soluelimiä. Perimä voi olla tumassa (kuten piirroksen tumallisessa solussa) tai vapaana solulimassa (tumattomilla eli bakteereilla ja arkeoneilla).

Tumattomien (eli esitumaisten) solut ovat yksinkertaisia verrattuna tumallisten soluihin eikä niillä ole tumakotelon ympäröimää tumaa. Tumattomiin kuuluvat bakteerit ja arkeonit, jotka ovat yksisoluisia eliöitä. Tumattomien solua ympäröi solukalvo, joka erottaa solun sen ympäristöstä. Lisäksi solukalvon ulkopuolella solua suojaa usein myös soluseinä. Tumattomilla on vähemmän erilaisia soluelimiä. Kromosomit ovat DNA:ta sisältäviä rakenteita, joissa sijaitsee solun perimä. Tumattomilla kromosomit ovat vapaana solulimassa.

Tumallisiin (eli aitotumaisiin) eliöihin kuuluvat muun muassa kasvit, eläimet, sienet ja protistit eli alkueliöt. Tumallisten soluissa on samoja rakenteita kuin tumattomilla, esimerkiksi solukalvo ja kromosomit. Tumallisilla on kuitenkin myös sellaisia rakenteita ja ominaisuuksia, jotka puuttuvat alkeellisemmilta tumattomilta: Tumallisilla kromosomit sijaitsevat tumassa, jota ympäröi tumakotelo. Tumallisilla on myös monia soluelimiä, joita tumattomilla ei ole, esimerkiksi mitokondrioita.

Monisoluiset eliöt ovat peräisin yhdestä solusta, josta jakautumalla kaikki muut kyseisen yksilön solut ovat syntyneet. Esimerkiksi ihmisyksilö on saanut alkunsa hedelmöittyneestä munasolusta. Ihmisalkion kehittyessä solut erilaistuvat ja muodostavat pienempiä ja suurempia kokonaisuuksia. Eläimillä tällaista erilaistuneiden solujen ryhmää kutsutaan kudokseksi ja kasvilla solukoksi.


Eläimillä samankaltaiset solut muodostavat kudoksia ja kasveilla solukoita.

Eläinten kudokset muodostavat yhdessä elimiä, ja elimistä koostuu elimistö. Esimerkiksi ohutsuolen pintasolukko muodostaa yhdessä side- ja tukikudoksen kanssa ohutsuolen, joka kuuluu esimerkiksi paksusuolen kanssa ruoansulatuselimistöön. Vastaavasti putkilokasvilla erilaiset solut yhdessä muodostavat solukkoja. Ne muodostavat juuret ja verson, johon kuuluu varsi ja lehdet.
Tumattomat (esitumaiset) ja tumalliset (aitotumaiset)
Ominaisuus Tumattomat Tumalliset
Solua ympäröi: Solukalvo ja usein myös soluseinä Solukalvo, kasveilla, sienillä ja monilla protisteilla myös soluseinä
Perimä sijaitsee: Solulimassa, ei tumakoteloa Tumassa tumakotelon sisällä
Soluelimet: Vain pieniä, esim. ribosomi Myös kalvorakenteisia soluelimiä (esim. mitokondrio, viherhiukkanen)
Solujen määrä: Vain yksisoluisia Sekä yksi- että monisoluisia
Eliöryhmät: Bakteerit ja arkeonit Protistit, kasvit, eläimet ja sienet