​Solujen koot vaihtelevat yli millimetrin läpimitaltaan olevasta sammakon munasolusta yli tuhat kertaa pienempiin bakteereihin. Myös solujen muoto vaihtelee. Esimerkiksi ihmisen hermosolut voivat olla jopa yli metrin pituisia, kun taas kiekkomainen punasolu on läpimitaltaan vain muutamia mikrometrejä eli millimetrin tuhannesosia.

Solut ovat useimmiten niin pieniä, että niitä ei voi erottaa paljain silmin. Tyypillisen eläin- ja kasvisolun läpimitta on noin 10–100 mikrometriä. Bakteerien ja arkeonien solut ovat vielä hieman pienempiä, noin 1–10 mikrometriä.

Solujen pienelle koolle on monta syytä. Pieni solu pystyy vaihtamaan ainetta ympäristön kanssa nopeammin kuin iso. Koska solut ovat pieniä, aineiden kulkeutuminen solun eri osiin on nopeampaa, jolloin myös solujen aineenvaihdunta on tehokkaampaa. Pienet solut voivat myös jakautua nopeammin. Ne voivat muodostaa monimuotoisia kokonaisuuksia, kuten kudosta ja elimiä. 

Vaikka solujen perusrakenne on melko samanlainen, niiden ikä, koko ja muoto vaihtelevat tehtävien mukaan. Ihmisruumiissa on miljardeja soluja ja satoja erilaisia solutyyppejä, kuten siittiö- ja munasoluja, puna- ja valkosoluja, luusoluja ja hermosoluja. Jokaisella solutyypillä on sen tehtävän kannalta tarkoituksenmukainen rakenne. Esimerkiksi siittiösolulla on liikkumista helpottava siima ja punasolulla hapen kuljetukseen kehittynyt kiekkomainen rakenne.

Solut lisääntyvät useimmiten jakautumalla kahtia. Erilaiset solut kuitenkin jakautuvat eri tahtiin. Bakteerisolut voivat jakautua nopeimmillaan jopa muutamien kymmenien minuuttien välein. Toisaalta esimerkiksi ihmisen hermosolu voi elää jakautumatta koko ihmisen eliniän.