Tutustuin SOPPI-tehtävässä yläkoulun ohjausvideoihin, jotka löytyvät otsikon ”Oppimaan ohjaaminen” alta. Tein seuraavat huomiot katsomistani materiaaleista: Ensimmäiseksi huomioin, että oppikirjojen kuvia ja kaavioita kannattaa hyödyntää opetuksessa paljon, koska sitä kautta voi ymmärtää suuren osan tekstistä. Esimerkiksi kaavio voi olla hyvin opettavainen ja havainnollistava.

Toinen havainto liittyi lukutaitoon. Lukutaidon olisi tärkeä kehittyä ymmärtäväksi. Ainoastaan mekaanisella lukutaidolla ei selviä elämässä. Opettajan ei tule hämääntyä hyvästä mekaanisesta lukutaidosta, vaan kysyä kysymyksiä, joilla voi tarkistaa oppilaan ymmärryksen. Näin voi myös auttaa oppilasta ymmärtämään asiaa paremmin. Tarpeen mukaan opettaja voi johdatella oppilasta, jolloin päästään harjoittelemaan tekstin merkityksen ymmärtämistä. Kolmas huomio on käsitteiden opettamisesta. Jos käsittelyssä on hankala käsite, sitä kannattaa lähteä purkamaan jollakin tavalla. Esimerkiksi sana palkollinen voidaan palauttaa muotoon palkka, jolloin se voi olla helpompi ymmärtää. Samoin esimerkiksi sana kirjasto voidaan palautta muotoon kirja. Siten sana voi myös jäädä paremmin oppilaan muistiin, kun sitä kerrataan ja se liitetään ennestään tuttuun sanaan. Täten hyödynnetään myös jo opittua ja kerrataan samalla.

Monikieliset ja -kulttuuriset oppilaat haastavat suomen kielen ja kirjallisuuden opetusta yleisopetuksen ryhmässä esimerkiksi lukutehtävissä. Varsinkin pidemmät tekstit voivat tuottaa hankaluuksia. Kirjojen lukeminen on puolestaan helpompi eriyttää. Lukutehtäviin on hyvä varata riittävämmin aikaa. Jotkin tunneilla esiin tulevat asiat voivat olla vieraita ja uusia muuta kansalaisuutta edustavalle oppilaalle, joten on oltava valmis kertomaan asioista tarkemmin.

S2-oppilaat auttavat myös saavuttamaan tavoitteita suomen ja kirjallisuuden oppitunneilla. Kulttuuriperinteitä käsiteltäessä tunnille saadaan erilaisia monikulttuurisia näkemyksiä. Äidinkieleltään suomenkielisten kielitaito on jo hyvin vaihteleva ja hekin ovat tavallaan monikielisiä. Kun ryhmässä on äidinkieleltään eri kielisiä oppilaita, monikielisyys tulee konkreettisemmaksi. Se ei ole huono asia, vaan se konkretisoi sitä, että jokaisen kielitaito on erilainen ja arvokas. Oppitunneilla pidettävät esitelmät voivat olla moninaisempia. Jos tunneilla käsitellään eri kielten historioita, sanastoa ja sukulaisuuksia, niin vieraan kielen puhujan kanssa voitaisiin esimerkiksi vertailla hänen äidinkieltään ja suomea.

Itsessäni haluaisin kehittää tietämystä kulttuureista ja niihin liittyvistä toimintatavoista, jotta minulla olisi paremmat valmiudet opettaa monikielisiä ryhmiä. Jos oppilaalla on esimerkiksi joitain asioita, joita hän ei voi esimerkiksi uskonnon tai muun ideologian takia käsitellä. Vaikka yliopistolla S2-oppilaiden opetusta on käsitelty, konkreettiset opetusmenetelmät monikielisten kanssa ovat vielä itselleni vieraita. Ne ovat opetuksen kannalta relevantteja, joten opettajana niihin tulisi tutustua. Opetus on kuitenkin varsin erilaista verrattuna äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen.

Vahvuutenani monikielisten ryhmien opettamiseen on esimerkiksi yliopistossa opiskelemani kurssit, joissa aihetta on käsitelty ja huomioitu. Monikielisten opettaminen on myös ehdottomasti itseäni kiinnostava teema, joten asenteestani aihetta kohtaan on hyötyä. Olen valmis oppimaan ja kehittämään itseäni tämän teeman tienoilta ja miettimään ratkaisuja monikielisten opetukseen tuomiin haasteisiin.